Menneet ajat

Lauantai 15.11.2008 klo 16.32 - Juhani Eilola


Mikä sopisikaan paremmin ensimmäisen blogitekstin teemaksi kuin menneet ajat. Blogihan elää tästä päivästä pääsääntöisesti elämäänsä eteenpäin.

500 vuotta sitten Merijärvellä asusteli ensimmäinen Eilola. Sukunimen uskotaan syntyneen kahden talon erilaisista luonteenominaisuuksista: iloluontoisesta Ilolasta ja vakavamielisestä Ei-Ilolasta. Onnekseni tuo ei pidä paikkaansa. Merijärvellä oli kyllä vain kaksi taloa, Karkulahti ja Eilola, mutta Karkulahti ei ollut sen iloluontoisempi paikka kuin Eilolakaan, mieluummin päinvastoin.

Nimi lienee syntynyt sen sijaan isännän nimestä. Elof käsittääkseni viittaa norjalaiseen etunimeen. Elofia ryhdyttiin historiankirjojen mukaan kutsumaan Eeloi-isännäksi. Eilola on siis syntynyt käytännössä Olavi-nimestä, tosin sen kantaja oli joku viikinkikansan edustaja ;-)

Eelofin vaimon nimi oli muuten Lucia. Lucia toi valoa Merijärvelle... tutkiessani historiaa molempien jalanjäljet ovat hämärän peitossa, mutta olen laatinut mielikuvituksissani heille esi-historian. Turunlinnasta nimittäin katosi, karkasi tai kaapattiin mystisesti noihin aikoihin Lucia-niminen neito, ilmeisesti prinsessa. Hän on luultavasti karannut nuoren viikinkisankari Elofin matkaan. Viikinkiaika tosin päättyi jo 1100-luvulla, mutta historia on osoittanut että juuri tällä viikinkien sukuhaaralla on tehokas lisääntymisvietti. Itsellänikin on viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

mieto.jpg

Olen myös jättien sukua, nimittäin Kurikan jätin Juha Miedon. Olemme molemmat polveutuneet Muurimäestä. Ja jos se ei riitä, niin olemme joskus myös suunnistaneet samassa kaupungin viestijoukkueessa. Oheisessa kuvassa pikkupikkuserkut vaihtavat kapulaa.

Ja kun olen vielä sukua kuuluisan tutkimusmatkailijan Samuli Paulaharjun vaimolle Jenny Paulaharjulle, niin näistä pitäisi muodostua aika jäyhä yhdistelmä.

Mutta eipä ole syntynyt... lopputulos on enemmänkin "anteeksi että olen olemassa" -tyyppinen.

Mutta ehkä nämä sankariainekset heilläkin ovat putkahtaneet esiin vasta vanhemmalla iällä.

Avainsanat: Sukututkimus, Historia, Ikivihreitä


Kommentit

15.11.2008 19.33  Matti Ollila

Hei Juhani. Tuo oli aika ketinen teko laittaa blogini kautta yhteys kotisivuillesi. Ei se mua haittaa, päinvastoin. Viime päivänä on mun sivuilla olluit kolmisensataa kävijää joka päivä. Sen verran paljastit itsestäsi. että suku on Merijärveltä Siellä ei kuulemma ole muita kuin keskustalaisia. Lähdittekö siksi pakoon vai levittämään aatetta.

15.11.2008 21.58  Olli Mattila

Ei tälläisiä runoja jaksa lukee, kun kapulatkin on tippunut molemmilta.

15.11.2008 22.21  Aila Lepistö

Mielenkiinnolla seuraan nyt aloitettua ja etenevää blogiasi, uskon olevani pian "syvällä" Hakuninmaan Jeelofin aukomilla vuosisatapoluilla, Ronja Ryövärintytärkin varmaan kateellisena kalliovuoreltaan kurkistelee historiaasi. Jännitän täällä toisella puolella lakiaa mitä tuleman pitää. Kuulolla.

15.11.2008 23.40  Juhani

Matti: Ei tuo linkin laittaminen kai mikään kovin ketinen teko ole kun tässä lomakkeessa kysytään kotisivua. Sen mainitseminen tekstissä ehkä oli ketinen teko, mutta olenhan minäkin ainakin yrittänyt ohjata liikennettä Kurikanseutu-sivustolta blogiisi ja muihinkin alueen blogeihin. Mielestäni on tosi hienoa jos me kaikki tuemme toisiamme niinkuin uudessa Kurikassakin pitäisi toimia.

Nimilinkistä pääsee sinun Blogiisi!

Olet oikeassa Merijärven suhteen. Siellä seisoo keskustan kallioilla vielä vanha Ranta-Eilolan talo. Kävin pari vuotta sitten katsomassa. Vieressä asutetaan Taka-Eilolan taloa. Siinä kaksi Eilolan sukuhaaraa, molemmat Elofin jälkeläisiä. Muita Eiloloita maailmasta ei ole löytynyt.

Aila: Meillähän on täällä Korvessa ihan oma mysteeri aikojen takaa. Juurinmäen luolan suu on edelleen hukassa ja kaikki siitä jotain tietävät ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Nyt tarvitsisimme aikakonetta jolla voisimme nähdä menneeseen ja kysyä vaikka Ronjalta.

16.11.2008 0.10  Aila Lepistö

Juurinmäen salaisuuden avaus ja tutkinta ilmeisesti harkkaa sukupolvemme, ellemme nyt paneudu aiheen perinjuuriseen penkomiseen ja lähde kaikin saatavissa olevin kylävoimin vuoren valloitukseen- onko maanmittausmiehellä tietoa josko on saatavissa/olemassa periskoopin vastinetta alaspäin katsantaan- luolan suun etsinnässä saattaisi moinen laite olla oiva apuväline lisättynä kylänväen liikekannallepanolla, Hakuninmaan Jeelofin koollekutsumana. Ah, miten luolansuun löytö vaikuttaisikaan virkistävästi sinne johtavan tien huonon kunnon huomioimiseen. Siispä.

16.11.2008 19.53  Juhani

Olen yrittänyt ottaa selvää. Maatutka voisi toimia mutta sen käyttäminen maksaa paljon ellei sellaista sitten hommaisi itselle.

Ja tuo tie... nyt kun käyn lenkillä niin huomaa ettei se kestä edes lenkkitossuja ;-)

17.11.2008 8.37  Margit Rantamäki

17.11.2008
Katsoin elokuvan vaivaisukon morsian ja se oli tosiaan hyvä osoitus siitä, että jos jotain hyvää yittääkin saada aikaan, on niin paljon niitä, jotka kaatavat senkin yrityksen. Nykyään vain raha ja valta on ne jotka ovat tärkeitä osalle ihmisistä. Mutta se tieto, että rahalla ei saa kaikkea, esim. terveyttä.

17.11.2008 18.00  Juhani

Margit, tuo oli paljon paremmin sanottu kuin itse blogitekstissä. Toivottavasti hyväntekijät jaksavat aloittaa alusta.

26.8.2010 23.42  Kai

Sattumalta törmäsin tähän juttuun Googlailessa. Itse olen kotoisin Merijärveltä ja Mummoni on omaa sukuaan Ranta-Eilola ja asui samaisessa mökissä. Tällä hetkellä talo on ilmeisesti myynnissä.

Ja tosiaan Merijärvellä on aika keskustapainoitteista sakkia!

27.8.2010 14.24  Juhani

Saanko kysyä kaksi kysymystä?

Siellä Ranta-Eilolan taustalla on sellainen oikein pieni mökki? Mikä sen historia on?

Näin kalliossa myös tekstiä, joka meni heinikon alle. Mitä kallioon on kirjoitettu?

18.2.2012 10.52  Eräs Eilola

Norjalaisuus meissä Eiloloissa kiehtoo, tuo voimakas lisääntyminen lienee kuitenkin se Merijärvi tekijä, siellähän ei perinteisesti vaimolla lepovuosia ole, tiineenä rippikoulusta hautaan.

18.2.2012 14.59  Juhani

Ehkä olet oikeassa jonkun haaran kohdalla, mutta en kyllä tiedä yhtäkään nykyajan oikein suurperhettä. Aikaisemminhan niitä oli, mutta jos oikein muistan niin yhdessäkin perheessä lapsia oli pitkältä toistakymmentä, mutta yksikään ei jäänyt henkiin. Sen sijaan naisen uudessa avioliitossa useampi lapsi jäi.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini