Vaivaisukon morsian

Olin koko aamupäivän Niinistön erämaassa tekemässä yksin mittaustöitä. Kun tulin kotiin niin ulkona ytimetkin vallannut vilu ei meinannut antaa millään periksi.

Laitoin television päälle, istuin nojatuoliin ja join kuumaa. Ansa Ikosen sanat jäivät palellessa mieleen: "Voiko tätä tulta koskaan olla maailmassa liikaa.."

Vaivaisukon morsianta pidettiin hulluna, kansankiihottajana, kirkon vastustajana, harhaanjohtajana jne. Oikeasti hän vain auttoi hädässä olevia ja palveli Jumalaa niinkuin siihen aikaan vielä joillakin oli tapana. Lopulta hänet kivitettiin vaikka hän halusi maailmaan vain tulta jonka äärellä jokaisen olisi hyvä ja lämmin olla. Mutta kun ihmiset alkoivat kunnella häntä, hänestä tuli uhka rovastin ja kirkon vallalle.

Tämä sopii uskonnon lisäksi myös mm. politiikkaan. Joku tavoittelee omaa valtaa ja joku miettii mistä löytyisi lämpöä kaikille. Saadut leimat vain usein sekoittuvat ja se joka aidosti välittää muista, leimataan vallanhimoiseksi.

Monella "Vaivaisukon morsiamella" on vilpitön sydän ja edellytykset toimia vaikka Mooseksena, mutta heiltä puuttuu Aaronin suu. Muistattehan miten Aaron puhui Mooseksen puolesta Faaraolle kun Mooses piti itseään taitamattomana? Nykyajan Aaronit ovat huomanneet, että riittää kun leuat käyvät vain omaksi eduksi. Luvattuun maahan ei päästä koskaan, sillä Aaron on unohtanut että Mooseksella on matkassa oma roolinsa. Puhe ilman tekoja on kuollut.

No nyt tätä yritetään tulkita kaikin mahdollisin tavoin. Ei kannata. Muistetaan vain että annetaan kaikille heidän oma persoonallinen arvonsa samoin kuin yhteistyölle. Ilman yhteistyötä yhteistyötarjoukset ovat kuolleita ;-)