Vanhuksia yläasteellaTiistai 18.11.2008 klo 0.29 - Juhani Eilola Tänä iltana oli yläasteella teatteri-ilta, johon oli valikoitunut seitsemän hienoa näytelmää koulun sisäisen kilpailun perusteella. En edes muista monettako kertaa olin mukana nauttimassa tästä elämyksestä, mutta näytelmät olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin.
Tässä hauska tuokiokuva yhdestä näytelmästä. Nuoret olivat todella osanneet asettua vanhusten rooleihin. Tilanne näyttää melkein aidolta. Aivan loistavaa ! Mahtoivatkohan nähdä itsensä kuudenkymmenen vuoden päästä. Pari vihitään vanhainkodissa ja kun tilanteessa siirrytään 35 vuoden päähän tuosta hetkestä, niin myös heillä on vierainaan lastenlapsia. Tosi hauska käsikirjoitus. Ikävä ettei mukana ollut muistivälineitä että voisin kertoa käsikirjoittajan nimen. Joku joka sen tietää voi kertoa sen ja muutakin palautteessa.
Ja olihan tietenkin omakin jälkikasvuni päässyt mukaan hiukan toisenlaisessa roolissa. Liekö perinyt jonkinasteisen pellen roolin minulta (toinen vasemmalta).
|
|
19.11.2008 1.49
Juhani
Kiitos avusta. Kissanviiksiä on vielä muuten netissä kun en saa niitä millään pois. Jos joku haluaa käydä vilkaisemassa vielä niitä, niin tästä linkistä löytyy: |
19.11.2008 1.59
Juhani
Katselin noita vanhoja sivuja muutenkin. Linkistö ei oikein toimi, mutta Korkean Veisun tulkinta oli kyllä mielestäni tosi kurikkalaista ;-) Tämän kommentin nimestä pääsee lukemaan kaikkien aikojen rakkausrunoa ! ;-) |
20.11.2008 0.58
krys
lähti |
Näytelmä, jossa kaksi vanhusta löytävät toisensa vanhainkodissa ja avioituvat, on 7.B:n Viimeiset kiusaukset. Pääosissa olivat Saana Jussila (Marjatta) ja Joni Kytölä (Uolevi). Käsikirjoituksesta vastasivat Saana Jussila ja Milla Markkola, ohjauksesta Saana. Näytelmä sai neljä oskaria: mies-ja naispääosasta, kässäristä ja ohjauksesta. 7.B voitti näytelmällään seitsemänsien sarjan.
Ylimmässä kuvassa on puolestaan 9. luokkien voittajanäytelmä Piristystä päivään, jonka takaa löytyy 9.B. Käsikirjoituksesta vastasi tiimi ja ohjauksesta Pihla Markkola. Tämäkin näytelmä sai monia oskareita, lähinnä sivuosista ja ohjauksesta.
9.H:n Suklaata suonissa -näytelmän käsikirjoitus oli mielestäni yllätyksellisin ja erittäin hauska. Näytelmä ei sortunut alleviivaamaan teemaa (päihteet) tai heristämään sormea paheille, vaan käytti symbolisia keinoja viestinsä välittämisessä. Luokalla on myös erittäin vahva yhteishenki, mitä näytelmän tekemiseen tulee. On ollut ilo seurata, millä päättäväisyydellä ja tarmolla näytelmä syntyy. Parasta prosessissa on ollut kuitenkin se, että luokka ei ole koskaan kadottanut teatterin tekemisen iloa. Se näkyy väistämättä myös lopputuloksessa lavalla!
Ilahduttavaa oli nähdä, että entiset kissanviikseläiset eli lastenteatterissa alle kouluikäisinä näytelleet olivat teatterikisassakin näytelmien vahvoja voimia. Oskarin saajista taisi peräti kuusi olla näitä konkareita!
Mukavaa, että noteeraat teatterikisamme sadon tällä tavoin blogissasi. Ilmoita, jos tarvitset muita tietoja näytelmistä.