Kurikka ennen ja nyt

Keskusteluinto kurikkalaisissa blogeissa oli vahvimmillaan uuden Kurikan syntyessä ja tärkeimpiä luottamustoimia jaettaessa. Puheenjohtajien paikkoja arvailtiin kauan etukäteen.

Vielä on edessä lautakuntapaikkojen jako, mutta se on puolueiden sisäinen asia kun paikkojen määrät on sovittu. Jännityksellä tietysti odotamme lopullisia listoja. Kun listat on saatu valmiiksi ja tasa-arvopykälätkin täsmäämään, niin siirrytään kaikilla rintamilla normaaliin arkipäivään ja päätöksentekoon.

Alla on kuvaa vanhasta Kurikasta. Jos joku löytää vanhaa kuvasatoa Jurvasta, niin otan mielelläni vastaan. Joskus meistä 50-vuotiaista nuorista tuntuu että oli se varmaan hyvää ja onnellista aikaa. Kaikki hoitivat arkiset askareensa ja oltiin paljon yhdessä. Oltiin onnellisia.

Ja on se varmasti osittain tottakin. Mutta kyllä sekin unohtuu että Suomi on ollut sodassa. On ollut pulaa kaikesta, on paettu, on piilouduttu, on pelätty, on kohdattu surua ja nälkää. Lapsia on viety Ruotsiin ja Tanskaan. Perheen isiä ja poikia on kaatunut rintamilla tai kadonnut kokonaan. Elämän vaikeudet ovat olleet todellista tuskaa.

Nyt meillä Kurikassa menee monien mielestä todella huonosti. Kaupunki on menossa konkurssiin, mistään ei enää tule mitään.

Ja totta se onkin. Ihmisiä lomautetaan, sanotaan irti ja köyhyys lisääntyy. Mutta vaikka kenenkään tuskaa ei saa aliarvioida, niin elämme silti onnellista aikaa. Monet ongelmat ovat itse aiheutettuja ja joskus jopa vain tekstin tasolla olevia ongelmia.

Sotien jälkeen suomalaiset ovat olleet yksituumaisia. Ollaan maksettu sotakorvaukset ja kehitetty tästä maasta yksi maailman parhaista hyvinvointivaltioista.

Nyt Kurikastakin pitäisi löytyä yksituumaisuutta. Jos joku on sitä mieltä että talousarvion toteuttamisen kanssa on oltava varovainen, niin yksituumaisuus tarkoittaa sitä, että sen toteuttamisen kanssa ollaan varovaisia. Kenelle siitä on haittaa, sillä yksituumaisuus on myös sitä että rakennetaan investoinnit jotka ovat tärkeitä ja joiden toteuttamiseen yhteisesti nähdään mahdollisuus. Ilman mitään investointeja olisimme edelleen ensimmäisen kuvan tilanteessa. Uudesta kuvasta näkee että Jumala on siunannut Kurikkaa. 
 

Ylimääräinen varovaisuus ei koskaan ole haitaksi, haitaksi voi olla sen sijaan ylenmääräinen tuhlailu jopa järkeviinkin kohteisiin silloin kun siihen ei ole varaa.

Hyvä paikka Kurikka on asua silloin kun kaikilla on hyvä olla, ketään ei itketetä, huolehditaan heikoimmista ja kuunnellaan vahvimpia.

Sekä heikon että vahvan on kuitenkin ymmärrettävä että yhteisistä varoista päättäminen on yhteinen asia. Emme voi tuhlata mutta emme voi olla investoimattakaan. Olen varma että viisautta löytyy nytkin koska kurikkalaisilla on niiden ihmisten geeniperintö jotka ovat eläneet noiden kahden kuvan välissä. Ja kun sisään on tullut geenejä mm. Norinkylästä ja valiogeeniannos nyt Jurvasta, niin viisaus on sanoin kuvaamatonta.

Yksituumaisuus, muiden kuunteleminen ja kateuden kitkeminen pois tästä lähiyhteiskunnasta, siinä on hyvä alku tuleville vuosille.