Kurikka perkeleiden silmin K18Maanantai 16.2.2009 klo 20.35 - Juhani Eilola Kirjoitin joskus saatanallisin sanakääntein Kurikasta. En uskaltanut silloin julkaista mitään. Nyt hiukan jälleenmuokattuani tekstiä voisi olla aika julkaista sekin. Tämä teksti ei ole tarkoitettu lapsille. Toivon mukaan jokainen ymmärtää sen huumoriksi, jossa kuitenkin on jonkinlainen historiallinen vaan ei totuudellinen tausta. Näin kai ne romaanitkin syntyvät. Kurikka alhaalta katsottunaPieni pää työntyy hiljaa esiin ja kääntyy hiukan pelokkaasti vilkuillen eri suuntiin. Helvetin sanomalehdet ovat kirjoittaneet Kurikasta niin hurjia juttuja että perkeleet ovat päättäneet nousta kaivostaan oikein katsomaan millaisia miehiä ja naisia Kurikassa oikein on. Pikkupirut pakotetaan nousemaan edellä, onko Kurikkaan edes turvallista tulla vai palataanko heti takaisin. Mutta pelot osoittautuvat turhiksi, Kurikassa on ihan samanlainen lämmin ilmapiiri kuin kotona helvetissä. Toimittajia ja paparazejaPerkeleiden joukossa oli myös Helvetin Sanomien toimittaja. Hän oli kuullut kuuluisan poliitikon Olli Mattilan juoksevan viikoittain Pitkämön pururadalla. Toimittaja ja paparazipiru piiloutuivat lähelle leirintäaluetta pururadan pahimman nousun varteen ja jäivät odottamaan. Pääpirun vaihtaminenKun tieto perkeleiden rantautumisesta Kurikkaan alkoi levitä, niin Konnu Haavisto mobiloi kokonaisen armeijan vieraita vastaan. Traktorit, puimurit ja heinäseipäät aseinaan he lähtivät taistoon pahan joukkoja vastaan. Kun perkeleet paikannettiin, ne piiritettiin ja Konnu hyppäsi traktorin selästä, käveli itse johtajapirun puheille, otti hajareisiasennon ja esitti vaatimuksensa. Pirun on erottava tai muuten kaivo täytetään sianpaskalla. Mitään sopimisen mahdollisuutta ei annettu. Hermot pettävätKurikka oli pelottava paikka, mutta ennen kotiinlähtöä oli pakko nähdä se paljon puhuttu kaupungintalo. Juhanista saatiin hyvä opas. Hän ihan pahaa aavistamattomasti kertoi kaiken minkä tiesi. Kaupunginhallitus oli juuri koolla. Juhani halusi esitellä piruille myös Kurikan oman kerubin. Kun kokous loppui niin hallituksen puheenjohtaja tuli ulos ensimmäisenä. Näky oli niin voimakas ja pelottava että kaikki tutisivat kauhusta. Puheenjohtajan ensimmäinen sana: "ULOS!" sai kaikki perkeleet kauhun valtaan ja talo alkoi purkautua pirulaisista kadulle. Paluu ManalaanPakokauhu saa vallan ja perkeleet ryntäävät takaisin kuiluun. Pikkupirujen laumat pakenevat kauhuissaan perässä. Kun ne yrittävät suojata itseään ja pysyä matalana, ne kompuroivat omiin sarviinsa. Tuhansien kolhujen ja kymmenien menetettyjen sarvien jälkeen kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti ja perkeleet pääsevät pää kipeänä ja hampaat kiristäen, mutta muuten onnellisina takaisin helvetin kuumaan paikkaan. Ja taustalla kotoista tunnelmaa tuo vanha tuttu kappale "In the Heat of the Night". |
|
16.2.2009 21.08
aatu
Voi miksi? |
16.2.2009 21.10
Juhani
Yritän mahdollisimman pian saada esiin toisenkin näkökulman. Eräässä laulussa sanotaan että maailma voidaan nähdä myös enkelien silmin. Silloin ihminen näkee myös sateessa auringon. |
16.2.2009 21.17
Juhani
Onko Kurikalla suojelusenkeli? Raamatussa kerrotaan että enkeli Mikael seisoi israelilaisten turvana. Mikä Kurikan suojelusenkelin nimi mahtaa olla? Vai onko Kurikka hylätty? |
16.2.2009 21.48
aatu
Ei teksti paha ole, joiltain osin sanoma jää vain vajaaksi. Kyllä Kurikalla oma suojelusenkeli on, mutta nyt on hiukan vain eksynyt, GPS hiukan vain reistaa, jos kaupungilla olis anttaa joku merkki, että osajaa oikeaan paikkaan. |
16.2.2009 21.51
Juhani
Aika hyvä idea. Minulla on yksi intiaanituttu joka osaa antaa savumerkkejä, kävisiköhän se? Asuu Mietaalla. |
16.2.2009 21.56
aatu
Ei kai elintapa intiaani? |
16.2.2009 22.03
Juhani
Ei, jos Bocahontas satut lukemaan tätä, niin millaisia savumerkkejä tarvittaisiin tätä tarkoitusta varten? Hoi, täällä Kurikka, kuuleeko suojelusenkeli? |
Ilmoittakaa jos joku kokee tekstin loukkaavana. Sitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi, vaan osoiteukseksi siitä että olimmepa samaa tai eri mieltä, meillä on yhteinen vastustaja!