Kultatytöt

Rasti-Kurikka otti tänäänkin kultaa SM -suunnistuksissa, jotka jatkuivat Karijoella Kauhajoen Karhun isännöiminä. Tänään kulta tuli naisten sarjassa.

D40 viestisuunnistuksen tämänpäiväinen kultajoukkue
Outi Ala-Kasari, Tuula Nieminen, Teresa Kollanen.

Katso myös Ilkan verkkosivut!

Myös eilisestä Matti Vainionpään mestaruudesta on Ilkassa juttu:
Vainionpää suunnisti mestariksi Parrassa

Rasti-Kurikan menestys on viime aikoina alkanut sykähdyttää ja erityisesti nyt viikonloppuna kun itsekin suunnisti ja näki millaisessa maastossa mitalit tulivat.

Suunnistus taitaa myös nuorentaa. Kuka uskoisi että yksikään näistä naisista suunnistaa R2 -sarjoissa (yli 35-vuortiaat). Toisaalta omat hiukset ovat harmaantuneet suunnistuksesta huolimatta ;-)

Kun Rasti-Kurikan H45-sarjan Jouni Pikkumäki leimaa maalileimaustaan, taustalla näkyy vaihtoalue, jossa tummapukuinen pitkä mies Tapani Vähämaa odottaa oman H50 joukkueeni toista viestinviejää vaihtoon.

Oman joukkueen tarinaa:

Olisin ottanut enemmän viestin kulusta kuvia, mutta olin itsekin metsässä. Olisi ollut hienoa ottaa sinnekin kamera mukaan, mutta rajansa kaikella. Maastossa olisin saanut kuvia mm. isoon kallionreikään pudonneesta suunnistajasta (ei onneksi loukkaantunut), Matti Vainionpää olisi tullut kuvaan ja pari kyselijää joilla ei ollut aavistustakaan omasta sijainnistaan. Yksi valtavasti huohottava nainen ja jos jotenkin olisin onnistunut ottamaan itsestäni kuvan, ihan likomärkä ja kuulemma valkoisena vaihtoon tullut suunnistaja!

Juoksin siis H50 ensimmäisen osuuden. Maaston hitaus oli melkoinen yllätys. 1. rastin jälkeen oli melkein sama kiipeilikö kävellen vai juosten. Tärkeintä oli ottaa rastit tarkasti. Ensimmäinen 3 km:n kierros meni kohtuullisesti, mutta toisella 1.7 km kierroksella tuli supersuurien lohkareiden keskellä superpummi, jossa Suunta-Jurva ja Rasti-Jussit pääsivät ohi. Onneksi sentään neljä joukkuetta jäi taaksekin. Ilman pummeja olisin noussut selkeästi kymmenen joukkoon, mutta kysymys kuuluu: Kuka tuolla ei olisi pummannut? Varmaan melkein kaikki jollakin rastilla ja pummit lasketaan aina mukaan aikaan.

2. osuudella Heikki Kilpiä lähti edellä menevien takaa-ajoon, mutta väärä rastileimaus nelosrastilla koitui joukkueen kohtaloksi. Niinpä ankkuri Tapani Vähämaalle jäikin pelkkä suunnistamisen nautinto, jota hän ei tosin ehtinyt kuulla. Kun muut olivat menneet niin Tapani kertoi että "siellä olin vain minä ja puuta hakkaava tikka".

Mutta ainakin minulla oli hauskaa! Tuli varmasti uutta lenkki-intoa. Kunnolla on suunnistuksessa melko ratkaiseva merkitys ja sitähän Rasti-Kurikan naisilla on, mutta mistä saataisiin minullekin.