Rahaelementaali

Perjantai 28.12.2012 klo 22.29 - Teksti: Juhani Eilola

Vesi-, ilma-, tuli- ja maaelementit ovat tuttuja jo Aristoteleen meteorologiasta ennen ajanlaskun alkua. Niitä on myös taruissa personoitu elementtaaleiksi. Yksi personoitu elementtaali nykypäivän Suomessa on rahaelementtaali. Kurikassakin elää voimakas fantasiakaksikko Fortumia ja Nestoilia.

---

Rahaelementtaalien suku

Rahaelementtaalit ovat ihmisen muotoisia olentoja joilla on vesileimoin, kaiverruksin, hologrammein ja turvalangoin koristeltu iho. Ihoon on tatuoitu erilaisia lukuja osoittamaan kulloisenkin elementtaalin arvoasemaa yhteiskunnassa. Mitä suurempi luku sitä arvokkaampi yhteiskunnallinen asema.

Rahaelementtaalit voivat olla mitä tahansa yksittäisiä arvopersoonia kuten rakennuksia, investointeja, palveluja tai vaikkapa työllistämiseen varattu rahasumma.

Rahaelementtaalien synnyttäjät ovat useinmiten kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, johtavia virkamiehiä, yritysjohtajia, pankkiireja tai sijoittajia. Joskus niitä on harkittu tarkkaan ja elementtaalista on tullut yhteiskuntaa tukeva terve poika tai tyttö. Joskus saattaa syntyä kaksineuvoisia rahaelementtaaleja eli Pohjattomia Gaivoja, jotka voivat yksikseen poikia monta kymmentä rahaelementtaalia lisää.

Rahaelementtaalin sydän

Vaikka rahaelementtaalit ovatkin persoonallisia olentoja, niin vain osa niistä elää sydämensykkeestä. Osa elementtaaleista on täysin robottimaisia ja kaikilla mittareilla mitattuna sydämettömiä. Vanhusten ja lastenhoitoon varatut rahaelementtaalit ovat hyvä esimerkki tuntevista ja lähimmäisistä huolehtivista sydämen omistavista rahaelementtaaleista.

Rahaelementtaalit ovat läheistä sukua demoneille jotka voivat vallata aivan tavallisia ihmisiäkin. Joskus jo pelkkä niistä puhuminen ja varomaton uutisointi saa kuulijansa riivattuun tilaan.

Taistelu rahaelementtaaleja vastaan

Koska kovat rahaelementtaalit ovat valloittaneet yhteiskuntamme, niiden ylivaltaa vastaan on käytävä taistoon uusien luottamusmiesten voimin. Joukosta on löydettävä ne joilla on lämmin sydän ja korvattava muut onneen liittyvillä elementtaaleilla.

Kurikasta kirjoitetaan seuraavien neljän vuoden aikana tuhannen ja 460 yön tarinoita. Toivotaan niille tarinoille onnellista loppua. Muistutuksena uusille valtuutetuille. Aarrekammio avautuu taikasanoilla  "Hanat aukene!"

Joulutarina by Lilja-Mari

Sunnuntai 23.12.2012 klo 22.41 - Teksti: Lilja-Mari Heino (lapsenlapsi), Dramatisointi blogia varten ja kuvat: Juhani Eilola (isoisä)

Oli myöhäinen ilta. Revontulet tanssivat taivaankannella polkkaa ja tähdet loistivat kirkkaasti luoden Korvatunturille satumaista tunnelmaa. Jouluun oli vielä viikko. Lapset ja aikuiset odottivat malttamattomasti tätä anteliaisuuden ja ilon juhlaa. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro odottamisesta, vaan välittämisestä ja porkkanalaatikon taiasta.

---

Näin se kaikki alkoi!

Kaikki alkoi Korvatunturin leluosastolla tänä satumaisena iltana, kun Pispis -tonttu ja Joulupukki söivät suklaata ilman lupaa.

"Mitä oikein kuvittelette tekevänne?" Joulumuori kysyi kiukkuisena. Joku voisi jopa kuvitella että Joulupukki oli muorin tossun alla.

Joulupukki ja Pispis -tonttu näyttivät hirveän noloilta jäätyään kiinni itse teosta.

Kaikki leluosaston tontut jäivät kuuntelemaan keskustelua. "Pispis, voit lähteä" Joulumuori äyskäisi Pispissille. Pispis juoksi nopeasti pois ja yritti olla välittämästä tovereidensa huvittuneista katseista ja naurun pyrskähdyksistä.

Joulumuori kääntyi takaisin Joulupukin puoleen. Puoliksi syöty Fazerin sininen oli yhä Joulupukin kädessä. "Me vain maistoimme sitä" Joulupukki vastasi kasvot punaisina. "Ja pah!" huudahti Joulumuori ja otti suklaalevyn pois Joulupukilta.

"Sinun pitäisi laihduttaa eikä vain syödä ja syödä. Muutut pian porsaaksi", Joulumuori sanoi ja marssi tiehensä. Joulupukki lähti nolattuna  omaan huoneeseensa. Eikä ihme sillä tontut olivat kuolla nauruun, varsinkin tonttukaksoset Niko ja Nina. He olivat oikeastaan ihan samannäköiset. Molemmilla oli vaalea, pörröinen tukka ja tummanruskeat silmät. He olivat myös yhtä pitkiä tai lyhyitä kun tontuista puhutaan.

Myöhemmin Joulumuori tuli ja määräsi tontut takaisin työhön. Ja pian leluosastolla alkoi taas kiire ja melu. Kukaan ei aavistanut mitä oli tulossa...

Apua! Apua!

Aamu valkeni Korvatunturilla. Tontut nousivat aikaisin ja lähtivät heti työhön. Oli iloista, kuten aina. Mutta sekään ilo ei kestänyt pitkään. "Apua!" Joulumuori tuli kirkuen alakertaan. "Joulupukki on muuttunut porsaaksi!"

Tontut lopettivat heti työnsä ja vilkuisivat toisiaan. "Ehkä näit vain harhoja" eräs tontuista sanoi. "Kyllä minä sentään mieheni tunnistan missä vain" Joulumuori puuskahti. Se sai tonttujen jalkoihin vauhtia. He kipittivät minkä jaloistaan pääsivät Joulupukin huoneeseen. Silloin he näkivät suuren Joulupukkia etäisesti muistuttavan porsaan, joka nukkui ja kuorsasi valtavalla sängyllä.

"Ooh!" tontut henkäisivät yhdestä suusta. Myös tonttukaksoset Niko ja Nina kipittivät katsomaan Joulukkia. Nina tökkäsi sormensa porsaan mahaan. "Jep. Joulupukki se on!" Nina totesi. Siinä samassa alkoi suuri melu. Tontut puhua pälpättivät kaikenlaista ja Joulumuori nyyhkytti sängyn päädyssä. Ainoastaan Niko ja Nina pysyivät hiljaa.

Muorin suuri taikakokkauskirja

"Tiedän mikä voi auttaa Joulupukkia" Niko kuiskutti Ninalle.  "Todellako?" Nina kysyi. Niko nyökkäsi. "Tule" Niko sanoi ja veti Ninan ulos huoneesta ja meni Joulumuorin taikakokkauskirjan luo.

"Miten tuo muka auttaa Joulupukkia?" Nina kysyi. "Kysytään siltä" Niko vastasi ja avasi taikakokkauskirjan. "Niin?" kirja kysyi matalalla äänellä. "Miten me voimme muuttaa Joulupukkiporsaan takaisin Joulupukiksi?" Nina möläytti.

Kirja mietti ja mietti. Tovin kuluttua se vastasi: "Luulen että äitien tekemä porkkanalaatikko auttaa." Niko ja Nina olivat molemmat kuin puulla päähän lyötyjä. "Mitä! Tavallinen porkkanalaatikkoko?" Niko kysyi. "Kyllä" kirja vastasi.

"Mistä saamme porkkanalaatikon? Ja miten syötämme sen Joulupukille, sillä hänhän inhoaa kaikkea missä on porkkanaa?" Nina kyseli. "Laatikko on tuossa pöydällä. Toiseen kysymykseen en tiedä vastausta" kirja vastasi ja pamautti itsensä kiinni.

"Onpa epäkohtelias kirja" Nina mutisi. Niko otti porkkanalaatikon käteensä ja vei sen Nina perässään Joulupukin luo.

Terveydeksi!

Tontut olivat vaipuneet jo syvään masennukseen. Joku oli soittamassa apua jo yöradiosta. Ja Joulumuori istui yhä nyyhkyttäen Joulupukki -porsaan vieressä. Joulupukki itse ei näyttänyt olevan moksiskaan. Aivan kuin häntä ei yhtään haittaisi olla porsas. "Tässä. Syö se!" Niko käski ja laittoi porkkanalaatikon  Joulupukin kärsän eteen.

Joulupukki -porsas haistoi sitä vähäsen, mutta kieltäytyi syömästä. Niko ja Nina yrittivät saada pukin syömään laatikkoa, mutta mikään ei onnistunut. "Joulupukki -kulta! Minä pyydän ! Syö se minun vuokseni" Joulumuori pyysi kyyneleet silmissä. Vihdoin Joulupukki -porsas myöntyi ja söi porkkanalaatikon hyvin nopeasti. Oli kuin porsas olisi irvistänyt kammosta ja ällötyksestä.

Niin Joulupukki -porsas muuttui takaisin Joulupukiksi. Huoneen täytti loiste ja kimallus. "Huh, huh! Enpä ole eläissäni maistanut mitään noin porkkanaista" Joulupukki sanoi. Joulumuori kirjaimellisesti hyppäsi Joulupukin syliin ja Joulupukki sai estettyä itsensä vaivoin kaatumasta maahan.

---

Ja niin Korvatunturin taas täytti onni ja ilo eikä Joulupukki enää koskaan syönyt salaa Joulumuorilta. Se on onnellinen loppu.

Katsotaan vielä hetken aikaa revontulien tanssia!

Maailmanloppu 21.12.2012

Tiistai 18.12.2012 klo 23.47 - Juhani EIlola

Parin päivän kuluttua saavumme Maya -kalenterin päätepisteeseen. Tiedotusvälineet ovat kertoneet että tähän liittyvä uskomus maailmanlopusta on eri osissa maailmaa johtanut paniikinomaiseen käytökseen.

---

Nostradamus ja Isaskar

Maailmanloppu on lähinnä uskonnollinen suure. Mutta myös maallinen historia kertoo useista tunnetuista maailmanlopun ennustajista. Yksi tunnetuimmista on 1500 -luvulla elänyt Nostradamus jonka säkeitä on tulkittu vuosisatoja eri tavoin kaikkialla maailmassa. Häntä varten on avattu Suomessakin omat sivunsa: www.nostradamus.fi

Nostradamuksen uskotaan olevan Isaskarin jälkeläinen. Ja Isaskarista sitten liikkuukin maailmalla varsinkin meidän kannaltamme hurjia huhuja eikä niin kaukaa haettujakaan. DNA -tutkimusten perusteella nimittäin näyttää siltä että melkoinen osa suomalaisista on Isaskarin jälkeläisiä.

No mitä sitten?

Isaskarissa on se erikoisuus että tämä suku on saanut ikäänkuin perinnöllisen kyvyn nähdä muita enemmän näkymättömiä. Valtaosan ennustajista väitetään sekä Raamatun aikana että nykyään olevan Nostradamuksen tapaan isaskarilaisia. Ennustusten taso tietysti vaihtelee onnistuneista aavistuksiin.

Tuleeko maailmanloppu 21.12.2012

Minä uskon ennustuksiin, mutta en tähän ennustukseen. Siihen ei uskonut Nostradamus eivätkä siihen usko muutkaan "isaskarilaiset" ennustajat.

En silti ihmettelisi vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi "vahingossa" samana päivänä. Onhan esim. Syyriassa mahdollisuus ennustuksen toteutumiseen:

"Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.... Damaskolta menee kuninkuus..." ... "Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä..."

Niin. Kaikkea voi sattua, mutta ei maailmanloppua tänä vuonna. Damaskokin ensin tuhoutuu ja paljon muuta tapahtuu.

Kotikivi

Luen juuri lapsenlapseni Lilja-Mari Heinon 9-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa. Siinä on vaikutteita erilaisista saduista ja fantasiamaailmoista. Hän kirjoittaa sinivalkoisesta kotikivestä, jonka voi ostaa syntymäpaikkakunnaltaan. Aina kun kiven laittaa kämmenten sisälle ja siihen puhaltaa, taika vie meidät kotiin.

Hieno tarina kun kivi on vielä sinivalkoinenkin.

Kotikivestä muistuu mieleen kun kirkkoherra Raimo Mäki puhui toisenlaisesta kivestä. "Sille joka voittaa, minä annan ... valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."

Roomalainen valamiehistö kuulemma aikoinaan osoitti syytetyn syyttömyyden tai syyllisyyden antamalla kiven. Syyllisyyttä osoitti musta kivi ja syyttömyyttä valkoinen kivi. Väitetään myös että jos gladiaattori sai valkoisen kiven hän sai säilyttää henkensä.

Vaikka joskus tulisikin maailmanloppu, niin se jolla on valkoinen kotikivi säilyttää henkensä.

Rehellisyys maan perii

Sunnuntai 2.12.2012 klo 20.53 - Juhani Eilola

Otsikon sananlasku on yksi kaikkein tutuimmista. Toinen yhtä tuttu liittyy sekin totuuden puhumiseen: "Valheella on lyhyet jäljet." Toisinsanoen valhe on helppo jäljittää. Se ei kuitenkaan tarkoita että valheella olisi seurauksia sen esittäjille.

Valheen kohteena olevat hyvät ihmiset saattavat jättää valheen omaan arvoonsa ja valehtelijan elämään valheensa kanssa, jolloin ulkopuolisetkin saattavat uskoa siihen. En kuitenkaan usko että Kurikka tai edes maamme selviäisi jos sen johtaminen perustuisi valheisiin. Rehellisyys perii lopulta tämänkin maan ja kaupungin.

---

Piiloutuminen

Pravdassa julkaistiin Alexander Timoshikin artikkeli valheessa elämisestä. Hän toteaa että jokainen valehtelee ainakin joskus käyttämällä valkoisia valheita tai vaikenemalla tarkoituksellisesti tosiasioista.

Hän kertoo että lapset alkavat piiloutua valheen taakse ja testailla tätä 4-5 vuoden iässä kun he alkavat ymmärtää kielen valtaa ympäristön manipuloinnissa. Pienillä valheilla pyritään esim. pääsemään pulasta kun on syöty isoäidin piparit.

Lehden mukaan eräässä psykologisessa tutkimuksessa 60% tutkituista valehteli ainakin kerran ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja kertoi 2.9 totuudenvastaista asiaa.

Miehet valehtelevat pääasiassa näyttääkseen itse paremmilta ja naiset saadakseen muut tuntemaan huonommuutta. Tämä koskee erityisesti työelämää ja vallankäyttöä.

Valehteleva sinitiainen?

Patologinen valehtelu

On olemassa ihmisiä jotka eivät aina edes tunnista valehtelevansa vaikka käyttävät sekä pieniä että isoja valheita jatkuvasti. Eläimet johtavat harhaan ja huijaavat saalistajiaan ja lajitovereitaan, mutta ihminen on ainoa elollinen olento joka valehtelee myös itselleen. Patologinen valehtelija on niin hyvä valheissaan että itsekin uskoo niihin.

Pravdan kirjoittajan mielestä patologinen valehtelu on ongelma, joka todennäköisesti aiheuttaa ihmiselle elämässä todellisia ongelmia. Ne voivat liittyä ihmissuhteisiin, talouteen tai muulla tavalla oikeudelliseen toimintaan. Kyse on itsetuhoisesta käyttäytymisestä joka johtaa usein ongelmiin lain kanssa. Kirjoittaja puhuu tässä yhteydessä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja sosiopaatista.

Valehteleva talitiainen?

Lisää ajattelua

Goethe on sanonut, että "ensimmäinen ja viimeinen, mitä nerolta on vaadittava, on totuudenrakkaus".

Vielä häntäkin luetumpi kiliakialainen ajattelija Paavali Tarsolainen kirjoitti: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa."

Ihminen joka elää valehtelemalla on usein myös masentunut, koska hän valehtelemalla todistaa itselleen olevansa jotain muuta mitä oikeasti on. Lopulta tuo voi olla itsetuhon tie josta vapautuu vain vaihtamalla totuuteen. Eräs Jeesus Nasaretilainen opetti että vain totuus voi tehdä meidät vapaaksi.

Ja lopuksi: Kaikkihan me tiedämme ketä kutsutaan valheen isäksi. Mehän emme halua olla hänen lapsenlapsiaan?

Valehteleva peippo?

---

Palaamme myös tulevaisuudessa huijaamisen ja valheen problematiikkaan, joka esiintyy mm. tässä Turkka Malin kappaleessa: