Joulutarina by Lilja-Mari

Sunnuntai 23.12.2012 klo 22.41 - Teksti: Lilja-Mari Heino (lapsenlapsi), Dramatisointi blogia varten ja kuvat: Juhani Eilola (isoisä)

Oli myöhäinen ilta. Revontulet tanssivat taivaankannella polkkaa ja tähdet loistivat kirkkaasti luoden Korvatunturille satumaista tunnelmaa. Jouluun oli vielä viikko. Lapset ja aikuiset odottivat malttamattomasti tätä anteliaisuuden ja ilon juhlaa. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro odottamisesta, vaan välittämisestä ja porkkanalaatikon taiasta.


img_3448.jpgNäin se kaikki alkoi!

Kaikki alkoi Korvatunturin leluosastolla tänä satumaisena iltana, kun Pispis -tonttu ja Joulupukki söivät suklaata ilman lupaa.

"Mitä oikein kuvittelette tekevänne?" Joulumuori kysyi kiukkuisena. Joku voisi jopa kuvitella että Joulupukki oli muorin tossun alla.

Joulupukki ja Pispis -tonttu näyttivät hirveän noloilta jäätyään kiinni itse teosta.

Kaikki leluosaston tontut jäivät kuuntelemaan keskustelua. "Pispis, voit lähteä" Joulumuori äyskäisi Pispissille. Pispis juoksi nopeasti pois ja yritti olla välittämästä tovereidensa huvittuneista katseista ja naurun pyrskähdyksistä.

Joulumuori kääntyi takaisin Joulupukin puoleen. Puoliksi syöty Fazerin sininen oli yhä Joulupukin kädessä. "Me vain maistoimme sitä" Joulupukki vastasi kasvot punaisina. "Ja pah!" huudahti Joulumuori ja otti suklaalevyn pois Joulupukilta.

img_37852.jpg"Sinun pitäisi laihduttaa eikä vain syödä ja syödä. Muutut pian porsaaksi", Joulumuori sanoi ja marssi tiehensä. Joulupukki lähti nolattuna  omaan huoneeseensa. Eikä ihme sillä tontut olivat kuolla nauruun, varsinkin tonttukaksoset Niko ja Nina. He olivat oikeastaan ihan samannäköiset. Molemmilla oli vaalea, pörröinen tukka ja tummanruskeat silmät. He olivat myös yhtä pitkiä tai lyhyitä kun tontuista puhutaan.

Myöhemmin Joulumuori tuli ja määräsi tontut takaisin työhön. Ja pian leluosastolla alkoi taas kiire ja melu. Kukaan ei aavistanut mitä oli tulossa...

Apua! Apua!

Aamu valkeni Korvatunturilla. Tontut nousivat aikaisin ja lähtivät heti työhön. Oli iloista, kuten aina. Mutta sekään ilo ei kestänyt pitkään. "Apua!" Joulumuori tuli kirkuen alakertaan. "Joulupukki on muuttunut porsaaksi!"

241220111048.jpgTontut lopettivat heti työnsä ja vilkuisivat toisiaan. "Ehkä näit vain harhoja" eräs tontuista sanoi. "Kyllä minä sentään mieheni tunnistan missä vain" Joulumuori puuskahti. Se sai tonttujen jalkoihin vauhtia. He kipittivät minkä jaloistaan pääsivät Joulupukin huoneeseen. Silloin he näkivät suuren Joulupukkia etäisesti muistuttavan porsaan, joka nukkui ja kuorsasi valtavalla sängyllä.

"Ooh!" tontut henkäisivät yhdestä suusta. Myös tonttukaksoset Niko ja Nina kipittivät katsomaan Joulukkia. Nina tökkäsi sormensa porsaan mahaan. "Jep. Joulupukki se on!" Nina totesi. Siinä samassa alkoi suuri melu. Tontut puhua pälpättivät kaikenlaista ja Joulumuori nyyhkytti sängyn päädyssä. Ainoastaan Niko ja Nina pysyivät hiljaa.

Muorin suuri taikakokkauskirja

"Tiedän mikä voi auttaa Joulupukkia" Niko kuiskutti Ninalle.  "Todellako?" Nina kysyi. Niko nyökkäsi. "Tule" Niko sanoi ja veti Ninan ulos huoneesta ja meni Joulumuorin taikakokkauskirjan luo.

"Miten tuo muka auttaa Joulupukkia?" Nina kysyi. "Kysytään siltä" Niko vastasi ja avasi taikakokkauskirjan. "Niin?" kirja kysyi matalalla äänellä. "Miten me voimme muuttaa Joulupukkiporsaan takaisin Joulupukiksi?" Nina möläytti.

056.jpgKirja mietti ja mietti. Tovin kuluttua se vastasi: "Luulen että äitien tekemä porkkanalaatikko auttaa." Niko ja Nina olivat molemmat kuin puulla päähän lyötyjä. "Mitä! Tavallinen porkkanalaatikkoko?" Niko kysyi. "Kyllä" kirja vastasi.

"Mistä saamme porkkanalaatikon? Ja miten syötämme sen Joulupukille, sillä hänhän inhoaa kaikkea missä on porkkanaa?" Nina kyseli. "Laatikko on tuossa pöydällä. Toiseen kysymykseen en tiedä vastausta" kirja vastasi ja pamautti itsensä kiinni.

"Onpa epäkohtelias kirja" Nina mutisi. Niko otti porkkanalaatikon käteensä ja vei sen Nina perässään Joulupukin luo.

Terveydeksi!

Tontut olivat vaipuneet jo syvään masennukseen. Joku oli soittamassa apua jo yöradiosta. Ja Joulumuori istui yhä nyyhkyttäen Joulupukki -porsaan vieressä. Joulupukki itse ei näyttänyt olevan moksiskaan. Aivan kuin häntä ei yhtään haittaisi olla porsas. "Tässä. Syö se!" Niko käski ja laittoi porkkanalaatikon  Joulupukin kärsän eteen.

Joulupukki -porsas haistoi sitä vähäsen, mutta kieltäytyi syömästä. Niko ja Nina yrittivät saada pukin syömään laatikkoa, mutta mikään ei onnistunut. "Joulupukki -kulta! Minä pyydän ! Syö se minun vuokseni" Joulumuori pyysi kyyneleet silmissä. Vihdoin Joulupukki -porsas myöntyi ja söi porkkanalaatikon hyvin nopeasti. Oli kuin porsas olisi irvistänyt kammosta ja ällötyksestä.

Niin Joulupukki -porsas muuttui takaisin Joulupukiksi. Huoneen täytti loiste ja kimallus. "Huh, huh! Enpä ole eläissäni maistanut mitään noin porkkanaista" Joulupukki sanoi. Joulumuori kirjaimellisesti hyppäsi Joulupukin syliin ja Joulupukki sai estettyä itsensä vaivoin kaatumasta maahan.


Ja niin Korvatunturin taas täytti onni ja ilo eikä Joulupukki enää koskaan syönyt salaa Joulumuorilta. Se on onnellinen loppu.

Katsotaan vielä hetken aikaa revontulien tanssia!


3 kommenttia . Avainsanat: Joulu