Haaste: Perusta yritys maaseudulle

Tiistai 24.2.2009 klo 11.45 - Juhani Eilola

Yksittäiset ihmiset ovat joutuneet ahtaalle lomautusten ja irtisanomisten takia. Myös minun "perhepiirissäni" työttömyys on ongelma. Lisäksi kuntien talous keikkuu katastrofin partaalla.

Ihmiset ovat ilmiselvästi passivoituneet. Oman lähialueensa ja kylien kehittämisestä on kiinnostunut enää aniharva, koska suuremmat ryöstävät kaiken eikä realistisia mahdollisuuksia tunnu syntyvän.

Edellisen blogitekstin voi tehdä tässä yhteydessä käänteiseksi:

Iso poika vie pienen pojan lelut hiekkalaatikolla. Kuntakeskus vie  kylien mahdollisuudet, maakuntakeskus imee maakunnan tyhjäksi kunnes ovat vuorossa pääkaupunkiseutu ja Keski-Eurooppa.

Yhdistetään nyt kaikki voimat ja aloitetaan projekti vaikka työnimellä:

"Kurikanseudun yritysprojekti".

Kuka lähtee mukaan yhteiseen taisteluun ?

Tämä haaste on tarkoitettu jokaiselle sivukylän asukkaalle Kurikassa ja sen lähialueella myös muissa kunnissa, esim. Norinkylässä, Koskenkorvalla, Hangaskylässä jne.

Jos olet unelmoinut, suunnitellut tai jopa yrittänyt perustaa yritystä maaseudulle, jos sinulla on itsellesi tai jollekin naapurille hyvä liike-idea, niin ota yhteyttä minuun sähköpostilla:

juhani.eilola@kurikanseutu.fi

Itselläni on työn ohella pienen pieni yritys, joka keskittyy pääasiassa mittaamiseen, aluesuunnitteluun, massalaskentaan jne. Pienet tiesuunnitelmat, soranottosuunnitelmat ja asemapiirrokset ovat tervetulleita projekteja. Myyn myös tietotekniikkaa. Otan osaa taisteluun ja annan eteenpäin vaatimatonta tietämystäni.

Minusta tulee asiakas muille perustettaville ja varteenotettaville yrityksille ja toivon että asiakkuudet kohtaavat kaikin tavoin toisensa ja projektin sisältä löytyisi kaikille tukea ilman kateutta.

Koska omilla aloillani on jonkin verran nytkin tekemistä, niin täytyy sitä löytyä muiltakin aloilta.

Ota yhteyttä, selvitetään yhdessä kaikki mahdollisuudet, pyydetään apua asiantuntijoilta ja verkostoidutaan heti alusta saakka toistemme tueksi.

Nyt jos koskaan on pakko aloittaa taistelu passiivisuutta, alkoholismia, liikkumattomuutta ja olemattomuutta vastaan. Kerätään tietoa, pyydetään asiantuntija-apua ja haetaan avustukset sekä projektille että siihen osallistuville yrityksille.

Tämä on ainutkertainen haaste. Jos kukaan ei vastaa, lähden liikkeelle niiden suunnitelmien kanssa jotka nyt ovat kasassa.

Norinkylä 1958-75, osa 1

Lauantai 24.1.2009 klo 8.51 - Juhani Eilola

Valokuva ehkä vuodelta 1967 tai -68, joka on otettu Mäenpään pihassa Jaanan syntymäpäivänä. Jaana itse nuken kanssa edessä. Toinen tyttö edessä on Anne Saarela, minä olen vihreäpaitainen poika oikealla ja vieressä istuu Jaanan isoveli Jouko.

Vasemmanpuolimmainen poika lienee Juhani Nori, seuraava Ari Saarela, Annen isoveli ja olisikohan tuo keskellä oleva pieni tyttö Norin Juhanin pikkusisko. Joku varmaan kertoo sen kommenteissa.
 

Olin jonkin aikaa mukana Nuorisoseuralla tanhupiirissä. Toinen poika kanssani taisi olla Matti Rantala joka oli paras kaverini tuohon aikaan.

Norinkylä sai vieraaksi jossain vaiheessa saksalaisen ryhmän joka esiintyi kyläläisille keskellä risteysaluetta kaupan ja postin välissä. Vuosi oli luultavasti 1973 tai -74.

Seuraavasta kuvasta on kyllä vuosiluku todella hukassa. Isovanhempani Maria ja Martti Viljaviita ovat hommanneet juuri uuden auton, Moskovits Eliten. Jos vuosi pitäisi arvata niin se olisi 1969, jolloin menin itse keskikouluun. Muistan hämärästi että minut olisi keskikoulussa haettu tuolla autolla kotiin. Ajoimme paluumatkalla oksaan ja rengas puhkesi legendaarisella Kotkan oikoosella.

Koulumatka linja-autolla tuli muuten niin tutuksi että kun testasimme muistia laittamalla itselleni siteen silmille, niin muistin koko matkan ajan mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy tai tie nousee/laskee.

Ja sitten se kaikille vanhemmille norilaisille tuttu, edesmennyt Viiatin alkuperäinen Aittakallion torni. Kuvassa oleva paikka on koko Teuvan korkein paikka. Eräänä talvena hiihtelimme tornille Nurmeksen lasten kanssa (en kyllä muista yhtään enää heidän nimiään). Mukana oli muistaakseni kaksi poikaa ja pieni tyttö. Olin sydän kurkussa alhaalla kun kaikki muut kiipesivät hataraan torniin ja minä jäin korkeanpaikan kammoni kanssa alas ja pidin varmuuden vuoksi sukset jalassa ettei tule edes kiusausta kiivetä ylös. Pojat kiipesivät tasanteelle mutta pikkutyttä silppusi ihan huipulle saakka. En uskaltanut edes katsoa ylös.

Juhlat Norinkylässä

Sunnuntai 18.1.2009 klo 18.43 - Juhani Eilola

Norinkylään oli kutsuttu tänään Jaana Kivistön ja Reino Kriikkulan mitallikahveille nykyiset ja entiset norinkyläläiset. Otin kutsun vastaan entiseen kotikylääni ja lupasin itselleni että teen blogitekstin tilaisuudesta. Norinkylä varmaan korjaa jos tekstiin jää virheitä. Kuuleeko Nori?

Tilaisuus alkoi isänmaallisesti Suomen ja Nuorisoseuran lippujen saapumisella ja "Siniristilippumme" -laululla. Lipunkantajina olivat Liisa Kaari ja Pentti Tuomisto. Tilaisuuden juonsi Matti Nurmes, esilaulajana toimi Jaana Korkeamäki o.s. Saarela ja säestäjänä Jouko Siljamäki. Jouko Siljamäki oli minunkin kansakouluaikanani Norin koulun opettajana. Urheilu- ja varsinkin suunnistusmatkoilla hän on ollut se jonka mukana pääasiassa kilpailumatkoilla kuljin.

Jaana Korkeamäki esitti Jouko Siljamäen säestyksellä myös kaksi henkilökohtaista laulua. Täytyy sanoa että tuskinpa monestakaan kylästä löytyy näin hyviä laulajia. Molemmat laulut olisi voinut esittää aivan hyvin valtakunnallisessa radio- ja televisioverkossa. Ainakin allekirjoittaneen korvia laulut hellivät. Ja sitä täydensi loistavasti Joukon kanssa duona laulettu kertosäe.

Juhlapuheen piti kauppatieteiden tohtori Elina Varamäki o.s. Murto-Koivisto. On kuulemma ollut samassa ala-asteluokassa kuin pikkuveljeni, jonka väitöskirja on vielä tekemättä.

Elinan puhe keskittyi kahteen minulle tärkeään aiheeseen: Liikuntaan ja kylätoimintaan. Lisää mielenkiintoa puheeseen toi hänen löytämänsä 8. luokan aine Norinkylästä. Hän oli kirjoittanut sen vuonna 1985. Jokainen pystyi vertaamaan nykypäivän kylää sen ajan kylään. Ja koska kyseessä oli kyläjuhlan lisäksi erityinen urheilujuhla, hän luki vielä pieniä otteita löytämästään harjoituspäiväkirjasta. Elinalla on nimissään vieläkin mm. kaksi henkilökohtaista ja kolme viestien Teuvan ennätystä (200m-1500m).

Kaikille niille perheille joissa oli yli 70-vuotias henkilö, jaettiin palvelukansiot, joihin oli kerätty kaikki tärkeimmät yhteystiedot. Kansion esitteli Liisa Kaari. Hyvä idea myös muille kylille.

Puheiden väliin mahtui kylän omien, televisiostakin tuttujen Pienenpienten Joutsenten Can-Can -esitys. Huvittavan näköistä kun isot miehet esiintyvät hameet päällä niinkuin naiset ;-) Voit ryhmän nimestä klikkaamalla tutustua joutseniin paremmin ja vaikka tilata juhliisi.

Myös aiemmin puhuneen Elina Varamäen isoäiti Kerttu Murto-Koivisto tarinoi kylän menneisyydestä niin hauskasti, että useaan kertaan nauroin vedet silmissä. Hän mm. kertoi miten nuoruudessaan ylitti pituushypyssä neljän metrin rajan. Kun hän lopuksi käveli paikalleen, hän sanoi puoliksi itsekseen ettei nyt mene edes neljää senttiä kerrallaan. Norinkylä on nuorista vanhuksiin saakka näköjään hauskojen ihmisten kylä.

Tässä vaiheessa muutan hiukan järjestystä. Ennenkuin mennään  juhlittuihin urheilijoihin, niin mainitaan Antti Rajamäki, joka myös piti puheen. Hänhän on kaikille suomalaisille tuttu pikajuoksija ja vaikuttanut Karijoella liikuntasihteerinä aktiiviuransa jälkeen. Myös tytär Susanna on jatkanut suvun urheiluharrastusta. 4x100 metrin viestin Suomen ennätys on edelleen Antti Rajamäen nimissä. Myös Antti kertoi kokemuksiaan Norinkylästä nuoruutensa ajoiltaan ja antoi tunnustusta niille jotka ovat häntä kannustaneet.

Rajamäkihän voitti kahdeksan henkilökohtaista Suomen mestaruutta pikamatkoilla ja oli 70-luvun nopein suomalainen. Hän selvitti tiensä myös EM-kisojen finaaliin.

En tiedä muistaako Antti itse, mutta kun kerran luistelimme Norinkylän jäällä kilpaa, niin minulla oli miesten kaunoluistimet. Antti lainasi niitä ja oli aivan ylivoimainen. Niillä oli nimittäin helppo juosta kun kärjellä pystyi ponnistamaan. Joka askeleella tuli jäähän syvä lovi ;-)

Ja sitten se juhlahetki. Alla olevassa kuvassa he ovat. Euroopan mestari 2008 Jaana Kivistö kiekossa ja Suomen mestari 2008 Reino Kriikkula trapissa.

Seuraava Jaanan Euroopan mestaruudesta seuraava taulu ja mitalit kertovat kaiken. Se oli hänelle neljäs kultamitali EM-tasolla. Hänen nimissään ovat myös N35, N40 ja N45 suomen ennätykset. Aikaisemmin hänellä on myös kaksi MM-mitalia. Vuoden 2007 MM-kullan lisäksi hänellä on hallista MM-hopeaa.

Reino Kriikkulasta kertova taulu heilahti niin pahoin ettei siitä kuvasta saa mitään selvää. Joka tapauksessa hänellä on tilillään yhteensä 20 Suomen mestaruutta ja uskomaton määrä muita SM- ja piirinmestaruusmitaleja. Hänen mitalisaldoaan alla olevassa kuvassa. Kuva vain loppuu kesken sillä mitalit jatkuvat melkein lattiaan saakka. Kuvassa kuitenkin SM-mitalit.

Ilta päättyi kakkukahveihin ja pimenevään iltaan yli 90-vuotiaan Norin Nuorisoseuran pihamaalla. Monenlaisia muistoja nousee vielä mieleen. Tuomo Keskilammi opetti meitä painimaan Nuorisoseuran takana olevassa painikämpässä. Kämppä on edelleen käytössä.

Jaanankin muistan hyvin. Varmaan hänelläkin on kansiossaan kuva jossa keinumme heidän puutarhakeinussaan. Olimme joko Joukon tai Jaanan syntymäpäivillä. Ja paljon muuta... ehkä niistä sitten joskus omaa elämäkertaa kirjoittaessa...

Paloja tältä päivältä

Tiistai 2.12.2008 klo 20.46 - Juhani Eilola

Kurikka pääsi maailmankartalle kun TV1:ltä tuli pieni dokumentti amerikansuomalaisista Angel Särkelästä ja Andy Saurista. He maalaavat kauniita tauluja kahvilla (kahvi siis maalina) ja olivat pitäneet näyttelyn Kurikassakin sukujuhlien aikaan. Varmaan joku muu tietää asiasta enemmän. Minkä suvun juhlat olivat kysymyksessä? Muurimäen? Ei ehkä, koska sitten voisimme olla sukua!

JIK:n YT-neuvottelijat kokoustivat tänään Jalasjärven sosiaalikeskuksessa henkilöstösuunnitelmasta, virka- ja työsuhteista, palkkojen harmonisoinnista, työsuojelusta jne... Olin mukana ehkä viimeistä kertaa KTN:n luottamusmiehenä.

Palkkojen harmonisoinnin osalta ei ole ehkä odotettavissa ihan helppo tulevaisuus. Sehän se aina uudistuksissa on vaikein kanto päättäjille, nostaa pienimpiä palkkoja. Varsinaiseen työtä suorittavaan portaaseen on vaikea laittaa rahaa sitä noin puolta miljoonaa euroa, jota harmonisointi kokonaisuudessaan vaatii. Uudistuksia halutaan tehdä mutta vain siihen saakka kun työntekijälle pitää maksaa jotakin. Ei sillä, saavat kaikki silti entisen palkkansa, sitä ei viedä mihinkään keneltäkään. Ei siis pelkästään valiteta.

Mutta mukavaa meillä - ainakin minulla silti oli. Paikalla oli kuitenkin monta vanhaa tuttua.

Katselin vanhoja valokuvia ja vastaan tuli kuvia Ailasalista, joka on Aila Lepistön vanha navetta täällä Korvenkylässä - vai sikalako se oli? Siitä tuli mukava paikka pitää tilaisuuksia. Olemme jo joitakin kertoja olleet kuuntelemassa Aatos Ilomäen johtamia Kurikan soittokunnan konsertteja ja muutakin musiikkia. Kuvassa sinipuseroinen nainen on itse Aila !

Tytär tuli käymään ja harjoittelimme laulua pojan häihin 13.12. Koska poika saattaa lukea tätä blogia niin laulua ei voi täällä paljastaa. Se on kuitenkin kaunis ja tytär osaa sen laulaa, minäkin osaan soittaa kun vain vähän alennettiin että on helpommat soinnut ;-) Nyt myös kaikki muut hyvät hääjuhlaohjelmanumerot ovat tervetulleita.

Kylät fällyjen alla

Keskiviikko 26.11.2008 klo 0.17 - Juhani Eilola

Kurikan syrjäkulmilla vaikutti 1800-luvun lopulla ns. "fällyuskoisten ryhmäkunta". Itse saarnaajalla oli monia "taivaallisia morsiamia" ja yhteen harsittujen vällyjen alla käytiin läpi riittejä suurella joukolla.

Kurikan kaupungintalolla olivat illalla fällyt levällään ja meitä kylien edustajia oli paikalla jonkin verran "elikkä paljon".

Illan opastuksesta vastasi kyläasiamies Pirkko Annala Seinäjoen Seudun Kehittämisyhdistys Liiveristä. www.liiveri.net



















Olen ollut niin monessa koulutuksessa hanketoiminnasta ja kylien kehittämisestä, ettei ilta sisältänyt oikein paljon uutta. Lopputuloksena oli kuitenkin kaksi hyvinkin konkreettista riittiä. Vällyjen alla ryhdytään yhteistuumin päivittämään kyläsuunnitelmia ja suunnittelemaan yhtenäistä kotisivukäytäntöä kylille. Kaikkia kyliä kutsutaan tuomaan omat vällynsä harsittavaksi kokonaisuuteen.

Kotisivut ovat portti kylän arkipäivään. Kyläsuunnitelmat ovat taas välttämättömiä niille kylille jotka hakevat hankerahaa mihin tahansa hankkeeseen. Ilman kyläsuunnitelmaa ei voi olla rahoitettavia hankkeitakaan.

Kurikassa lähes kaikilla kylillä on kyläsuunnitelma, mutta niiden päivitys on tarpeen. Ja kyllähän esim. keskustaajamasta ja Panttilasta puuttuvat suunnitelmat kokonaan. Hankerahaa ei saa ilman niitä, joten ainakin näissä kylissä tarvitaan aktiivisuutta.

Myös Kurikan hankeryhmän puheenjohtaja ja Seinänaapurien ohjausryhmän jäsen Lasse Mukkala piti puheenvuoron ja kiitti kaikkia aikaisempina vuosina aktiivisesti työtä kylien hyväksi tehneitä. Itsekin olen tehnyt puhtaaksi kolme kyläsuunnitelmaa ja muutaman hankesuunnitelman Kurikan alueelta.

Ulkopuolista rahaa hankkeiden avulla on Kurikkaan tullut ainakin miljoona euroa.

Myös Kurikan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Maire Lammi oli paikalla ja kertoi terveisensä Kurikan kaupungin varauksista tulevalle vuodelle. Kaupunki osallistuu entiseen tapaan hankkeiden kustannuksiin omalla 30% rahoitusosuudellaan. Talousarviossa mainitaan erikseen että se koskee myös Länsi-Kurikkaa eli entistä Jurvaa.

Aiemmassa blogijutussa käsittelemäni EPK on myös aina käytettävissä. Etelä-Pohjanmaan kyläasiamies  Juha Pohjonen on  valmiina. Kun kyse on mistä tahansa kyläasioista, niin hän ja koko hallitus lienee käytettävissä.

Yhteystietoja löytyy sivustolta:

www.epk.fi

Ja Kurikan alueella kannattaa tietenkin aina muistaa www.kurikanseutu.fi -nettisivusto. Se on ihan kaikkien käytössä.

Eteläpohjalaisia silmäteriä

Keskiviikko 19.11.2008 klo 21.47 - Juhani Eilola

Silmäterä on hassu sana. Partaterän meistä kaikki tietävät, mutta mikä on silmäterä? Vastaus löytyy Suomi-Englanti sanakirjasta: pupil ! Silmäterä on pupilli, silmän keskellä oleva, herkästi vahingoittuva ja näön kannalta tärkeä osa koko ihmisen anatomiaa. Ilman silmäteriä olisimme pimeydessä.

Suomineitokin tarvitsee pupillinsa. Isot talouskeskukset ovat vatsoja, jotka eivät koskaan saa syötyä itseään kylläisiksi. Ne ovat tärkeä osa yhteiskuntaa koska niistä siirtyy elinvoimaa kehon muihin osiin. Kun ne saavat terveellistä ravintoa kohtuullisessa määrin, niin koko Suomi voi hyvin ja sen voi nähdä myös silmistä. Mutta usein käy niin että ne syövät kaiken minkä pystyvät nielemään. Elinvoima alkaa kokonaisuudessaan siirtyä väärään suuntaan. Suomi-neito alkaa voida huonosti ja näkö alkaa hämärtyä, maha syö lopulta koko ihmisen hengiltä.

Pupillit ovat pieniä kyliä Suomen kartalla, ikkunoita siihen millä tavalla Suomessa kokonaisuutena voidaan. 
 

Aina kun isot alkavat syödä pienempiään, pienet kunnat ja kylät ovat vaarassa. Senkin takia kaikkiin 19 maakuntaamme on perustettu oma alueellinen järjestönsä, Etelä-Pohjanmaalla EPK eli Eteläpohjalaiset kylät Ry.

Sen hallituksessa on seuraavalla kaksivuotiskaudella edustaja myös Uudesta Kurikasta. Tainuskylästä Hilkka Pukkila ja minulla Lahdenmäen ympäristökylistä (Korpi, Juoni, Polvi, Pohjoiskylä) on kunnia toimia hänen varajäsenenään. Kunnia sen takia että saan kuitenkin olla mukana jokaisessa kokouksessa jakamassa sitä valtavaa ideamäärää joka sisimmästäni koko ajan pursuaa. (Lue: "Kunpa en istuisi koko aikaa hiljaa nurkassa")

EPK:n tavoitteena on aktivoida alueiden ja kylien omia toimijoita niin että he ottaisivat toiminnassaan huomioon kylien kehittämisen. Sitä kautta yritetään lisätä kylien vetovoimaa ja kyläläisten viihtyvyyttä.

Koska kyseessä on vapaaehtoisvoimiin perustuva hallinto, niin on EPK:lle on palkattu "neuvottelukone", maakunnallinen kyläasiamies. Ja täytyy sanoa että ainakin EP:llä valinta on onnistunut hyvin.

EP:n kyläasiamies on Juha Pohjonen Töysän Hakojärven kylästä. Hän on laavussa vasemmalla. Oikealla ovat hänen omat silmäteränsä, lapsenlapset Juliaana ja Joosefiina.

Toimikauteni alkaa vasta vuoden 2009 alusta. Kerron blogissani ensimmäisten kokousten tunnelmia kun se aika koittaa. Kyläteemaan palataan siis vielä monta kertaa - ellei täällä niin sitten Kurikanseutu.fi -sivustolla.