Uskon kaari: Vapaana vangittu

Tiistai 21.1.2020 klo 21:21 - Juhani Eilola

Unien tulkintaa

Lainasin aikoinaan Kurikan kirjastosta kaikki mahdolliset unikirjat ja uudelleenselitin niiden avulla Joosefin unet seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Kirjojen kuvaukset olivat Joosefin unien toteutumaan nähden naurettavia ja kirjasta riippuen täysin erilaisia. En usko siis unikirjoihin. En myöskään minkään valtakunnan unenselittelijöihin.

Täytyy muistaa että unet tutkitusti heijastavat asioita joita emme ole vielä ehtineet tallettaa aiemmista huomioista huolimatta tietoisuuteemme. Edellisessä päivityksessä olleen videon perusteella ihminen ei mm. voi nähdä unta kasvoista joita hän ei ole ennen nähnyt. Selitykset ovat paljon helpompia kuin unikirjojen antamat kiertomerkitykset. Lohduttavaa on, että nähdessämme unessa Jeesuksen, tiedämme nähneemme Hänet aikaisemminkin.

Aloitetaan tästä:
Uni kristillisestä keskuksesta

Olin kuullut että Seinäjoen pohjoispuolella lähellä Kitinojaa metsässä on kuuluisa ja nykyaikainen kristillinen keskus. En vielä ollut käynyt siellä. Menin sinne ensisijaisesti siellä olevan kirjaston takia. Parkkeerasin auton keskuksen eteen ja menimme vaimoni kanssa sisään. Etualalla oli valtava kahvila ja sen takana kirjasto.

Kuljimme kahvilan läpi kirjastoon ja selailimme kirjoja. Keskustelimme jonkin verran kirjojen aiheista. Vähän joka välikössä joku hyssytteli ja pyysi olemaan hiljempaa. Ajattelin että varmaan sen takia koska kyse on kirjastosta. Kirjastoissahan on perinteenä kunnioittaa hiljaisuutta.

En erikoisemmin kiinnostunut kirjavalikoimista ja tulimmekin takaisin kahvilaan. Otimme kahvit ja jotakin syötävää. Samaan pöytään tuli muitakin ikäänkuin vartioimaan meitä. Keskustelimme nyt vähän kovemmalla äänellä Raamatun eri kohdista, mutta hyssyttely jatkui vakavampana vaikka muuten kahviossa oli kovempiakin ääniä. Jonkin ajan kuluttua aloin ymmärtää ettei kyse ollut äänestä, vaan sananvapaudesta. Täällä yllättäen tietyt puheenaiheet olivatkin kiellettyjä koska ne olivat tämän paikan ja sitä johtavien gurujen  oppien vastaisia. Ymmärsin että siitä oli ollut kyse kirjastonkin hyssyttelyssä.

(Unen jälkeen kävin tutkimassa kyseistä aluetta kartalta. Menin suunnilleen oikeaan kohtaan ja zoomasin karttaa lähemmäksi. Esiin tuli ryhmä rakennuksia. Zoomasin vielä lähemmäksi ja esiin tuli, yllätys, yllätys, eräänlainen kristillinen toimintakeskus. En ollut aiemmin käynyt siellä enkä tiennyt sellaisen sijaitsevan lähellä Kitinojaa. Vaikka hämmästyinkin melkoisesti, niin tiesin jo unessa ettei kyse oikeasti ollut tästä nimenomaisesta keskuksesta vaan useista "kristillisistä keskuksista" yleensä.)

Majoitus

Poistuessamme ovesta huomasin että auto oli siirretty suojaan keskuksen parkkihalliin. Parkkihalli oli kaksiosainen ja sen uloskäynnissä oli automaattinen ovi. Samanlainen ovi oli myös hallien välissä. Kaikki autot olivat kakkoshallissa - siis kahden ison oven takana. Huomasin että kun joku yritti ajaa ulos avoimesta ovesta, niin se meni aina kiinni kun siitä yritti ulos ja avautui uudelleen kun meni paikalleen.

Koska näin että ulos ajaminen oli toivotonta, niin varasimme huoneen keskuksen hotellista. Majoituimme sinne ja kun vähän puhuimme, niin hotellillakin hyssyteltiin ja kerrottiin että älkää puhuko ihan kaikesta, teitä kuunnellaan. Meille kerrottiin ettei vielä kukaan ollut koskaan päässyt ulos tästä keskuksesta elävänä. Vaimoni menetti täysin hermonsa kun kuuli että olemme käytännössä vankeja! Mieleen tuli Paavalin sanat: "älkää antako ... sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Hengenheimolaisten kokous

Muutaman päivän päästä tajusin ettei sieltä tosiaan pääse pois, mutta senkin tajusin että minun kanssani samanmielisiäkin oli olemassa. Keräsin porukan yhteen puistossa olevaan riihilatoon ja laitoin oven kiinni.

Pidimme ladossa "maanalaiset seurat" ja kuulimme ja näimme hirsien välistä miten pihalla liikkui ohutraajaisia petoja. Niitä oli useita. Ja taas alkoi meidän omastakin ryhmästä kuulua, että pitää olla varovaisia, tuosta ei saa puhua... hys hys... 

Laitoin ladon hirsien väliin kameran jolla sain hetken katseltua petojen liikettä. Näin hyvin millaisia pedot olivat ja tajusin myös että ne yrittivät kuunnella mitä me puhumme.

(Unen jälkeen googlasin kuvahaulla pedot, beast, monster, alien jne, jne... kyseisen pedon kuvaa ei löytynyt. Lopulta älysin googlata nimen Belial ja sieltähän se ohutraajainen peto löytyi. Sen yhteydessä oli mm. teksti: "Belial, Lord of Lies, Aspect of Lies, Master of Deception")

Euroja !

Odotimme hiljaa että pedot poistuivat ja pääsimme ladosta takaisin keskuksen aulaan. Siellä minut pysäytti joku ystävällinen mies. Hän piti kädessään laskua ja sanoi että tämä pitäisi heti maksaa. Kysyin että mikä lasku se on. "Se on vaimosi hoitolasku. Hänelle pidettiin rauhoitusterapiaa."
Kysymykseeni laskun koosta sain vastauksen: 9500 euroa. Näin kyllä että vaimo hermostui kun tultiin hotellillle, mutta rauhoitusterapiasta en tiennyt mitään !

Mietin että koska olen hyväkuntoinen, niin voisin juosta Seinäjoelle metsiä pitkin yön aikana ja ilmoittaa poliisille että täällä on valtava määrä ihmisiä vankina. Mieleen tuli Paavalin lause "vapauteen Kristus vapautti meidät."

Sitten palautui mieleen, eihän kukaan usko että täällä ketään on vankina. Portithan ovat autohalliin sepposen avoinna ja alueella saa vapaasti kulkea.

Unikoulu !

Sitten tuli uutinen että yksi perhe oli yrittänyt karkuun,  mutta menehtynyt Kitinojantiellä ulosajossa. Arvasin heti että heidät oli tahallaan kiilattu ojaan.

Mutta kaikki kutsuttiin kahvilaan muistamaan perhettä. Surmaamisesta huolimatta siitä tehtiin sankariperhe.

Joku toi tilaisuuden lopussa puisen muistotaulun, yläosassa oli perheen sukunimi.  Muuten taulu oli täynnä outoa tekstiä jota en osannut lukea. Kaikkein eniten silmiin osui kuitenkin aivan alla ollut logo? Pieni lasten juna.

(Unen jälkeen googlasin "junalogo" -sanaa ja siinähän se oli lähes sama logo. Logon alla luki sana UNIKOULU!)

OMA SEURAKUNTA EI OLE SE JUTTU

Kuten sanoin jo aikaisemmin, niin oma seurakuntani ei ole se juttu joka on kristinuskon ydin. Jätin toistaiseksi kertomatta vielä kokemuksia Jalasjärveltä. Voin kertoa lyhyesti tässä että helluntaiseurakunta toimi siellä aktiivisesti ja oli kunnia olla luterilaisena siellä usein mukana. Ystävystyimme siellä myös yhden aivan uskomattoman hienon perheen kanssa ja olimme heidän mukanaan aika usein. Mutta siellä näin myös ensimmäiset selkeästi kielteiset asiat. Niistä tässä joku pieni esimerkki:

Työkaverini lähti joskus ruokatauon aikana vanhustentalolle julistamaan evankeliumia. Kun kysyin millä tavalla hän sitä julisti, niin hän kertoi julistavansa heille että heidän pitää lähteä Baabelista, luterilaisesta kirkosta. Se oli se sanoma jonka hän oli oppinut eli hän ei ollut oppinut seurakunnassaan ydinsanomaa lainkaan oikein.

Toisessa tapauksessa seurakunnan salissa ilmoitettiin jonkun leirin tai tapahtuman  alkamisesta. Puhuja selitti myös omakustannushinnan leirille. En muista markkamäärää, mutta oletettavasti se oli 150 markkaa. Puhuja kertoi myös että tähän summaan päädyttiin koska se on aika yleinen muillakin leireillä ja seurakunnilla. Luterilaisilla omavastuu on noin 200 markkaa vastaavissa tapahtumissa. Heti tuon lauseen jälkeen molemmilta puolilta kuului "miten luterilaiset ryöstävät - hirveä summa!"

Erään kerran olimme helluntaikodissa ja perhe jossa olimme pyysi meitä hiljentymään radiosta juuri alkaneeseen iltahartauteen. Iltahartautta kuunneltiin tosi hartaasti ja se olikin hyvin pidetty. Ongelma syntyi vasta kun hartaus loppui sanoihin: "Kuulimme ordotoksikirkon iltahartauden..." Siinä silmänräpäyksessä iltahartaus muuttui kauhistukseksi ja siitä alkoi löytyä vikoja.

Yritän esimerkeillä kertoa ettei helluntaiseurakunta ole se juttu, luterilainen kirkko ei ole se juttu, Lähetyshiippakunta ei ole se juttu eikä edes Jumalan seurakunta -seurakunta ole se juttu! Nämä eivät ole niitä juttuja, vaan pahimmillaan ne vangitsevat kristityn vain omaan leiriinsä. Vaikka näennäisesti seurakunnassa vallitsee kristityn vapaus, niin voimme olla sekä omaan vajavaiseen oppiimme ja puolueellisuuteemme vangittuja orjia.

Olin hiukan yllättynyt kun huomasin kahden unessa mieleeni tuleen lauseen olleenkin samasta Raamatun jakeesta: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal.5:1

Kannattaa lukea koko luku tässä yhteydessä. Tässä pari valittua jaetta kuitenkin lopuksi:

"Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toisianne perin hävitä."
"Älkäämme siis olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme karehdimme."

Luvattuja maita on vain yksi, ei ole olemassa luvattua maata eri seurakunnille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uni, seurakunta

Lupauksia uudelle vuodelle

Perjantai 1.1.2016 klo 20:47 - Juhani Eilola

Mennyt vuosi ei oikein koskaan mene ihan nappiin. Kun vuosi vaihtuu, niin aina mieleen tulee synnintunnustus! Vai mitä itse sanotte näistä tekstikohdista?

"Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa.
Kuulemme siitä joka päivä,
mutta emme haluaisi tunnustaa,
että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä.
Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua,
vaikka olisimme voineet estää sen. 
Usein olemme vaienneet,
kun olisi pitänyt puhua
Usein olemme vain puhuneet,
kun olisi pitänyt toimia."

"Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni."

"Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni
enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni."

Paluumatkalla vuoteen 2015 löydän itseni monta kertaa sieltä missä ei puolusteta lähimmäistä tai jopa itseni puhumassa lähimmäisestäni kaikkea muuta kuin hyvää. On sekin totta että ilman "pahan totuuden" puhumista totuus ei tule esiin ja väärin kohdeltua on vaikea puolustaa - mutta omalla kohdalla - miksi itseä yleensäkään on pakko lähteä puolustelemaan?

Miksi emme vain voi tyytyä siihen että itse toteamme sen että meitä on kohdeltu väärin, olkoon Jumala hänelle armollinen! Miksi on saatava aina ymmärrystä isolta joukolta kun itse tietää totuuden? Olisiko siksi että se sisältää tavallaan koston?

Oli miten oli. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle se että pyrin entistä enemmän kohtelemaan kaikkia ihmisiä oikeamielisesti ja olemaan heitä kohtaan aina reilu. Ja sitten taas ensi vuonna samasta syystä pysähdytään synnintunnustuksen eteen.

Ja ellei mennyt vuosi tunnu vielä tarpeeksi pahalta, niin kannattaa kuunnella alta Luukkaan luterilaisen seurakunnan pastorin Markus Pöyryn saarna anteeksiantamisesta ja koston tarpeista.


3 kommenttia . Avainsanat: Luukkaan luterilainen seurakunta, synnintunnustus