Tuomion kiimaMaanantai 18.11.2019 klo 23.56 - Juhani Eilola Sukututkijana minulla on ollut pieni pakkomielle Herodeksen sukuun. Parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan Herodes saattaa olla jopa minunkin esi-isäni. Voisiko enää huonompaa osumaa kristityn kohdalle sattua kuin mies joka yritti tappaa Jeesuksen? Toisaalta ei se geneettinen perimä kenenkään muunkaan jälkeläisenä toisi minulle viattomuutta eikä poistaisi pahuutta maailmastani. Kuka Herodes oli ? Herodeksen isä Antipater II syntyi Idumeassa. Hänen sukujuurensa johtavat Iisakin poikaan Eesauhin. "Kun Rebekka tuli raskaaksi, niin jo kohdussa pojat potkivat toisiaan." Kun Rebekka kyseli potkimisen perään, niin Jumala kertoi että hänen kohdussaan on kaksi kansaa joista vanhempi on palveleva nuorempaa. Ja se tarinahan on kaikille tuttu miten Eesau myi halpana pitämänsä siunauksen veljelleen Jaakobille. "Herodes oli hirviö, katalimpia mitä itämaan polttavat hietikot ovat ilmoille työntäneet, jotka kuitenkin ovat synnyttäneet useamman kuin yhden kauhean ilkiön. http://www.apokryfikirjat.com/zerubb.htm Herodeksen elossa olevana sukulaisena minäkin pyydän Elisabethilta anteeksi sitä miten Herodeksen suku vainosi Johannesta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Herodes, sukututkimus, historia, Jeesus, Israel, Johannes Kastaja |
Isoisä KanadassaMaanantai 20.7.2009 klo 9.11 - Juhani Eilola Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Laulujen Laulu 8:7
RautatieasemallaKirjoitin eräässä blogijutussani seuraavaa: "Hän kertoi mm. sen kuinka Jenny 16-vuotiaana rakastui palavasti itseään kuusi vuotta vanhempaan Frans Emiliin. Suhdetta ei katsottu tuohon aikaan oikein hyvällä ja Emil päätti lähteä Amerikkaan. Jenny jäi rautatieasemalle itkemään eikä itkusta meinannut tulla loppua. Emil kuitenkin palasi Amerikasta ja meni naimisiin täysi-ikäiseksi tulleen Jennyn kanssa." Tämä Frans Emil oli isoisäni jota en koskaan ole nähnyt. Otin hiukan lisää selvää Emilin matkasta Amerikkaan. Itse asiassa hän meni Kanadaan. Matka KanadaanTiedot matkustajaluetteloista kertovat että Frans Emil lähti vuonna 1926 Liverpoolista Kanadan Quebeciin. Laiva seilasi aikaisemmin nimellä Empress Of Britain, josta on ehkä hiukan parempi kuva tässä. Mielenkiintoista kuitenkin ajatella että tuon laivan kannella isoisäni asteli matkalla Kanadaan. Paluumatkasta en vielä tiedä, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa selviä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sukututkimus |
Viikon idea: Suomen SukukeskusMaanantai 23.3.2009 klo 21.56 - Juhani Eilola Harrastan itse sukututkimusta joten tämä idea sopii mainiosti minulle. Ja kaiken lisäksi tämä sopii tosi hyvin yhteen myös edellisen idean eli Kurikan Kirjahostellin kanssa. Yhteistyössä muiden kanssaYhteistyössä paikallisen sukututkimusseuran, museon, kirjaston, kirjapainon kanssa kunnon yritysrypäs: - kirjoittamisen opetus (esim. opetuskirjeinä netissä) Ja jälleen bloginpitäjällä on lisättävääPeräseinäjoella toimii Siirtolaisinstituutin Pohjanmaan aluekeskus, joka nimensä mukaisesti keskittyy siirtolaisuuteen, ei sukututkimukseen. Sieltä kuitenkin saa arvokasta tietoa sukututkimuksen tueksi ja kun se on noinkin lähellä, se voisi olla yksi hyvä yhteistyökumppani, varsinkin kun sen rahoittaja on pääasiassa Seinäjoen kaupunki. Sukukeskusideasta voisi löytyä osa kokonaisuuudesta, johon joku vielä osaa ideoida lisää, tai sitten siitä voi löytyä yksi pienempi osa jonka joku voi tuntea omakseen! |
4 kommenttia . Avainsanat: Ideat, Sukututkimus |
Sukupolvesta sukupolveenPerjantai 26.12.2008 klo 1.29 - Juhani Eilola Tapaninpäivä oli aikoinaan niitä päiviä jolloin suoritettiin eniten avioliittoon vihkimisiä. Uudet perheet ja uudet suvut saivat silloin alkunsa. Sukupolvet menevätOlen istunut viimeisen vuorokauden aikana useita tunteja sukututkimuksen ääressä. Pöydälläni oli vielä äsken isot pinot surua. Satoja eräästä jäämistöstä löytyneitä kuolinilmoituksia. Oli siinä ilojakin valokuvien ja erilaisten tunnustusten muodossa. Joukossa oli myös isovanhempieni kuolinilmoitukset. Erityisesti jo 32-vuotiaana kuolleen isoäitini kuolinilmoitus jaksaa sykähdyttää. "Oi Herra palkitse äidin vaivat, palkitsematta ne meiltä jäivät."
Surullista että hän kuoli noin nuorena. Jennyn sisar Martta kuoli joitakin vuosia sitten. Haastattelin häntä saadakseni tietää enemmän Jennystä. Hän kertoi mm. sen kuinka Jenny 16-vuotiaana rakastui palavasti itseään kuusi vuotta vanhempaan Frans Emiliin. Suhdetta ei katsottu tuohon aikaan oikein hyvällä ja Emil päätti lähteä Amerikkaan. Jenny jäi rautatieasemalle itkemään eikä itkusta meinannut tulla loppua. Emil kuitenkin palasi Amerikasta ja meni naimisiin täysi-ikäiseksi tulleen Jennyn kanssa. Onneksi meni sillä muussa tapauksessa minua ei olisi olemassa. Ei myöskään viittä lastani eikä kahdeksaa lastenlastani. Sukututkimuksessa on tullut vastaan muutoinkin oman olemassolon ihme. Eräs esi-isä surmattiin venäläisten toimesta pappilan eteiseen. Vaimokin pahoinpideltiin, mutta ei niin pahoin etteikö kohdussa ollut lapsi olisi jäänyt henkiin. Onneksi jäi, sillä muuten minua ei olisi olemassa, ei myöskään.... jne. Sukupolvet tulevatMutta sukupolvien saatossa tapahtuu mielyttäviäkin asioita. Allaoleva kuva on noin viikon takaisista poikani häistä. Minusta tuli virallisesti Paulan appi... sukupolvet menevät ja sukupolvet tulevat, niin Luoja on joskus määrännyt. Onnea tämän parin tarinalle!
Sukupolvet nyt-hetkessäAina kaikki ei mene hyvin. Monta kertaa tulee mieleen se meneekö aika hukkaan ? Ei aika tuon ihmisen kanssa, vaan aika jonka vielä voisimme vielä elää yhdessä onnellisina. Sukututkijalla se tulee varmaan muita useammin mieleen, ainakin silloin kun hän palaa kuolinilmoitusten pariin. Isoäitini Jennyn äiti Beata kuoli kuusi vuotta tyttärensä jälkeen. Myös hänen kuolinilmoituksensa löytyi surujen pinosta. Alhaalla olevien tekstien takia laitan vielä senkin tähän esille. Kannattaako aikaa rakkaiden parissa sittenkään haaskata mihinkään epäoleelliseen? Ja mikä on epäoleellista - onko sitä esim. politiikka? Bloginpito? Entä ryyppääminen, riehuminen, pettäminen ? Mikä niiden merkitys on sitten kun elämänkumppani yllättäen lähteekin pois ja huomaa että aika meni jo ohi ?
Vai onko "Kaikki auringon alla turhuutta" niinkuin saarnaaja sanoo? Onko missään mitään sellaista järkeä joka juuri meidän tulisi toteuttaa ? |
4 kommenttia . Avainsanat: Sukututkimus, Elämänhallinta, Uskonto |
ItsenäisyyksiäLauantai 6.12.2008 klo 17.27 - Juhani Eilola Itsenäisyyspäivänä kunnioitamme niitä jotka ovat olleet edesauttamassa sitä että saamme elää itsenäisenä kansakuntana kansakuntien joukossa. Kaikki heistä eivät ole tehneet sitä vapaasta tahdostaan, kaikki eivät ole antaneet poikiaan vapaaehtoisina rintamalle. Useat heistä lepäävät nyt sankarihaudoissaan. Osa on ikuisesti kateissa. Sitä enemmän meillä on heille velkaa ! Edellisen blogitekstin suomalaisten jälkeläiset asuivat Amerikassa. Heille on jäänyt Suomesta kuva, josta he ovat ylpeitä. He haluavat muistaa juuriaan vaikka eivät olekaan itse syntyneet Suomessa. Myös omasta suvustani löytyy ihmisiä, jotka ovat ylpeitä suomalaisuudesta ja se näkyy mm. useissa suomalaisuudesta kertovissa kirjoissa. Jos jotakuta kiinnostaa, näitä kirjoja voi ostaa minulta. Ylpeyttä voidaan tuntea myös syntymäkodista. Muualla Suomessa asuvat pohjalaiset ovat ehkä ylpeitä häjyistä. Kurikkalaisista joku voi olla ylpeä kun puhutaan Juha Miedosta. Esim. tämän päivän Kurikka-lehdessä oli sensuuntainen juttu. Joku on sanonut ettei kehtaa sanoa olevansa kotoisin Kurikasta. Se johtuu täällä tapahtuvista kielteisistä asioista. Poliittisesta tilanteesta ja keskinäisestä riitelystä. Mutta voisiko kielteisetkin asiat ainakin jossain määrin kääntää myönteisiksi ?Amerikan suomalaiset ihannoivat juuriaan, mutta osaavat iloita kielteisistäkin asioista. Vaikkapa nyt siitä että suomalaiset ovat hölömöjä. Millä tavalla se voitaisiin tehdä? Voisimmeko mekin nauraa itsellemme ja tehdä siitä Kurikalle vahvuus? Vai voisimmeko tehdä sovinnon ja kääntää riidat voitoiksi ? Itsenäisyyttä on myös monilla muilla tahoilla kuin valtakunnilla. Ilman itsenäistä lehdistöä ajautuisimme ehkäpä anarkiaan, ehkä jopa menettäisimme itsenäisyytemme jollain tasolla. Itsenäisyyksillä on kuitenkin rajansa. Valtakunta ei saa olla siinä mielessä itsenäinen että se saa teurastaa asukkaansa. Perhe ei saa olla siinä mielessä itsenäinen että siellä on siedettävä väkivaltaa. Lehti ei saa olla siinä määrin itsenäinen että se kirjoittaa kenestä mitä tahansa. Politiikassahan halutaan tehdä maailmasta, maasta tai paikkakunnasta parempi paikka asua. Turvallinen, rauhallinen, onnellinen. Olemmeko me sillä tiellä? |
23 kommenttia . Avainsanat: Politiikka, Sukututkimus |
Paloja tältä päivältäTiistai 2.12.2008 klo 20.46 - Juhani Eilola Kurikka pääsi maailmankartalle kun TV1:ltä tuli pieni dokumentti amerikansuomalaisista Angel Särkelästä ja Andy Saurista. He maalaavat kauniita tauluja kahvilla (kahvi siis maalina) ja olivat pitäneet näyttelyn Kurikassakin sukujuhlien aikaan. Varmaan joku muu tietää asiasta enemmän. Minkä suvun juhlat olivat kysymyksessä? Muurimäen? Ei ehkä, koska sitten voisimme olla sukua! JIK:n YT-neuvottelijat kokoustivat tänään Jalasjärven sosiaalikeskuksessa henkilöstösuunnitelmasta, virka- ja työsuhteista, palkkojen harmonisoinnista, työsuojelusta jne... Olin mukana ehkä viimeistä kertaa KTN:n luottamusmiehenä. Palkkojen harmonisoinnin osalta ei ole ehkä odotettavissa ihan helppo tulevaisuus. Sehän se aina uudistuksissa on vaikein kanto päättäjille, nostaa pienimpiä palkkoja. Varsinaiseen työtä suorittavaan portaaseen on vaikea laittaa rahaa sitä noin puolta miljoonaa euroa, jota harmonisointi kokonaisuudessaan vaatii. Uudistuksia halutaan tehdä mutta vain siihen saakka kun työntekijälle pitää maksaa jotakin. Ei sillä, saavat kaikki silti entisen palkkansa, sitä ei viedä mihinkään keneltäkään. Ei siis pelkästään valiteta. Mutta mukavaa meillä - ainakin minulla silti oli. Paikalla oli kuitenkin monta vanhaa tuttua. Katselin vanhoja valokuvia ja vastaan tuli kuvia Ailasalista, joka on Aila Lepistön vanha navetta täällä Korvenkylässä - vai sikalako se oli? Siitä tuli mukava paikka pitää tilaisuuksia. Olemme jo joitakin kertoja olleet kuuntelemassa Aatos Ilomäen johtamia Kurikan soittokunnan konsertteja ja muutakin musiikkia. Kuvassa sinipuseroinen nainen on itse Aila !
Tytär tuli käymään ja harjoittelimme laulua pojan häihin 13.12. Koska poika saattaa lukea tätä blogia niin laulua ei voi täällä paljastaa. Se on kuitenkin kaunis ja tytär osaa sen laulaa, minäkin osaan soittaa kun vain vähän alennettiin että on helpommat soinnut ;-) Nyt myös kaikki muut hyvät hääjuhlaohjelmanumerot ovat tervetulleita. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Sukututkimus, Kylätoiminta |
Menneet ajatLauantai 15.11.2008 klo 16.32 - Juhani Eilola Mikä sopisikaan paremmin ensimmäisen blogitekstin teemaksi kuin menneet ajat. Blogihan elää tästä päivästä pääsääntöisesti elämäänsä eteenpäin. 500 vuotta sitten Merijärvellä asusteli ensimmäinen Eilola. Sukunimen uskotaan syntyneen kahden talon erilaisista luonteenominaisuuksista: iloluontoisesta Ilolasta ja vakavamielisestä Ei-Ilolasta. Onnekseni tuo ei pidä paikkaansa. Merijärvellä oli kyllä vain kaksi taloa, Karkulahti ja Eilola, mutta Karkulahti ei ollut sen iloluontoisempi paikka kuin Eilolakaan, mieluummin päinvastoin. Nimi lienee syntynyt sen sijaan isännän nimestä. Elof käsittääkseni viittaa norjalaiseen etunimeen. Elofia ryhdyttiin historiankirjojen mukaan kutsumaan Eeloi-isännäksi. Eilola on siis syntynyt käytännössä Olavi-nimestä, tosin sen kantaja oli joku viikinkikansan edustaja ;-) Eelofin vaimon nimi oli muuten Lucia. Lucia toi valoa Merijärvelle... tutkiessani historiaa molempien jalanjäljet ovat hämärän peitossa, mutta olen laatinut mielikuvituksissani heille esi-historian. Turunlinnasta nimittäin katosi, karkasi tai kaapattiin mystisesti noihin aikoihin Lucia-niminen neito, ilmeisesti prinsessa. Hän on luultavasti karannut nuoren viikinkisankari Elofin matkaan. Viikinkiaika tosin päättyi jo 1100-luvulla, mutta historia on osoittanut että juuri tällä viikinkien sukuhaaralla on tehokas lisääntymisvietti. Itsellänikin on viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta. Olen myös jättien sukua, nimittäin Kurikan jätin Juha Miedon. Olemme molemmat polveutuneet Muurimäestä. Ja jos se ei riitä, niin olemme joskus myös suunnistaneet samassa kaupungin viestijoukkueessa. Oheisessa kuvassa pikkupikkuserkut vaihtavat kapulaa. Ja kun olen vielä sukua kuuluisan tutkimusmatkailijan Samuli Paulaharjun vaimolle Jenny Paulaharjulle, niin näistä pitäisi muodostua aika jäyhä yhdistelmä. Mutta eipä ole syntynyt... lopputulos on enemmänkin "anteeksi että olen olemassa" -tyyppinen. Mutta ehkä nämä sankariainekset heilläkin ovat putkahtaneet esiin vasta vanhemmalla iällä. |
12 kommenttia . Avainsanat: Sukututkimus, Historia, Ikivihreitä |