Sivuutus, nauru, viha ja voitto

Lauantai 13.4.2013 klo 16.14 - Juhani Eilola

Gandhin viisaus sivuuttamisesta, naurusta, vihasta ja voitosta on tullut tutuksi Himasen lainattua sitä puolustuspuheessaan.

---

Sivuuttaminen

Tuttu ilmiö politiikassa jossa useilla paikkakunnilla ja isommissakin ympyröissä on totuttu siihen ettei puolueessa muutu mikään vaikka kannatusasetelmat vaalien, julkisuuden ja virheiden yhteydessä muuttuvat.

Sama ilmiö toistuu huonohenkisillä työpaikoilla, joissa viisaus asuu omasta mielestään ylivertaisen työtoverin tai johtajanarsistin päässä. Toiset tai ainakin joitakin joko sivuutetaan tärkeissä asioissa tai ainakin heiltä pimitetään ja pantataan asioita. Näitä sitten puidaan aina julkisuutta myöten.

Lapsia sivuutetaan aikuisten toimesta perheissä, kouluissa, urheiluseuroissa ja muissa harrastuksissa enemmän tai vähemmän harkitusti. Siitä kai se onkin sitten helppo siirtää sivuuttamisilmiö uudelle sukupolvelle.

Monissa parisuhteissakin kotona asuu narsisti seuranaan alistettu renki tai piika. Yksinvalta ja salailu ovat monessa kodissa arkipäivää. Sivuuttamista sekin.

Naurunalaiseksi tekeminen

Naurunalaiseksi tekeminen on seuraava vaihe ja siihen tullaan kun sivuuttaminen ei enää suosion tai pätevyyden takia onnistu tai itse on jäänyt kiinni narsistisesta käytöksestään jolloin naurunalaiseksi tekeminen on jonkinlainen vastahyökkäys.

Sitä parempi mitä suuremman joukon edessä vastapuoli nolataan ja mitä suurempi joukko lähtee tukemaan häntä. Tulee pakostakin mieleen lasten "lällättely" hiekkalaatikolla johon yllytyshullut yhtyvät. Hakemattakin tulee omasta elämästä mieleen useita tällaisia tilanteita.

Viha

Edellisestä vaiheesta seurauksena saattaa olla se että naurunalaiseksi tekijä paljastaa itsekkyydestään sen ruman puolen. Kun lopputulos kääntyy häntä itseään vastaan, niin otetaan astetta kovemmat aseet käyttöön. Alistettu ihminen voi olla varma ettei ajojahti lopu koskaan. Loukattu narsisti ei unohda itse itselleen luomaansa loukkausta edes julkisen anteeksipyynnön jälkeen vaan jatkaa ja jatkaa... jatkaa...

On olemassa paljon esimerkkejä siitä että nämä ihmiset ovat itse laiskoja ja  saamattomia kaikessa muussa paitsi muiden ihmisten alistamisessa tai delegoinnissa joksi he varsin usein osaamisen puutettaan nimittävät.

Voitto

Tähän Gandhin lopputoteamukseen on vähän vaikea yhtyä. Kyllä se on niin että rikas rikastuu, köyhä köyhtyy ja narsisti narsistuu. Ainoa voitto on se että molemmat kuolevat ja narsistin on vaikeampi päästä neulansilmän läpi.

---

Ja lopussa YHDEN MIEHEN ORKESTERI kertoo
SATUMAASTA!

Optimisti onnistuu paremmin

Tiistai 9.4.2013 klo 11.07 - Juhani Eilola

"Optimisti näkee mahdollisuuden joka ongelmassa. Pessimisti näkee ongelman joka mahdollisuudessa." 
Advisor -yhtiöiden johtaja Tom Lundberg

---

Avoimuuden puute ja sen tuomat mahdollisuudet

Edellinen blogitekstini kertoi avoimuuden puutteesta. Siinä on vaikea nähdä hyviä mahdollisuuksia. Vai onko?

Roomalaiskatolisessa kirkossa nimitettiin aikoinaan paholaisen asianajaja etsimään ihmeistä petoksen mahdollisuutta. Paholaisen asianajajan toimintaa ei voinut pitää näennäisesti kovinkaan positiivisena mutta pitkäaikaiset vaikutukset olivat sitäkin positiivisempia.

Positiivisuus ei tarkoita sitä että hyväksytään ja nautitaan muiden kärsimyksestä tai minkäännäköisestä vääryydestä. Lehdet kertovat juuri tyttölapsesta joka pakotettiin pahoinpitelevän 60-vuotiaan miehen aviopuolisoksi. Kun tyttö lopulta pakeni, niin hänen veljensä etsi hänet käsiinsä ja tappoi hänet kirveellä. Tyttö kuitenkin jäi henkiin pahoin vammautuneena. Positiivisuutta ei ole tällaisten asioiden hyväksyminen.

Positiivisuuteen kuuluu hyvä moraali ja loppumattomat toiveet paremmasta tulevaisuudesta ja pyrkimys myös toimimaan sen puolesta.

"Sytytä tuli lukijasi sisälle, älä hänen alleen."

Väliotsikko on myös Tom Lundbergin käsialaa. Edellisen tekstini kanssa olin sytyttämässä tulta ehkä altapäin. Nyt on aika siirtyä innostavampiin aiheisiin ja toivon mukaan pystyn myös innostamaan ihmisiä toimimaan paremman maailman ja paikkakunnan puolesta ilman että siihen sisältyy vihamielisyyttä. Ainakin itse pyrin siihen.

Lundberg on laatinut 24 suosirtun aiheen luettelon. Aiheissa on hyvin vähän sellaisia jotka sopivat minulle, mutta aion kirjoittaa useimmista.

Salailun filosofiaa

Torstai 4.4.2013 klo 21.42 - Juhani Eilola

"Nuorille käy niinkuin viljan tähkille: niin kauan kuin ne ovat tyhjiä, ne nostavat vartensa suorina ja varmoina kohden korkeuksia; kun niiden jyvät kypsyvät, taivuttavat ne päänsä alas." Professori Kaarlo Hartiala

Blogini on elänyt hiljaiseloa kuukausia koska elämässä on tapahtunut useita muutoksia - myös täysin peruuttamattomia. Se tulee vaikuttamaan tekstien sisältöön tässä yhä vaikeammin tulkittavassa maailmassa.

Jonkun vanhan kirjan takakannessa oli alussa lainaamani Kaarlo Hartialan teksti. Olisin mielelläni vaihtanut ensimmäisen sanan joksikin muuksi kuin puhunut nuorista. Yhtä lailla tyhjä tähkä on pystyssä kenellä tahansa kokemattomalla poliittisella yltiöpäällä tai kenellä tahansa pelkästään itseään arvostavalla toisten arvostelijalla.

Tyhjällä päällä sitä luulee itsestään ja ajattelustaan niin paljon. Mutta kun ihminen kasvaa ja viisastuu niin hän oppii näkemään muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen. Hän oppii ymmärtämään ettei viisaus ole kiinni arvostuksen määrästä, taloudellisesta runsaudesta tai oppiarvoista. Todella viisas ihminen on sekä viisas että nöyrä ja painaa päänsä - ei luovuttaakseen vaan kunnioittaakseen muitakin.

Diktaattorien, vaimonhakkaajien, pompottajien ja kaikenlaisen väkivallan edustajien viisaus on, vaikka se olisi mitä laatua tahansa - tyhjän veroista.

Jotkut haluavat pysyä loppuun saakka muita päätä pidempinä. Sitä voidaan kutsua tässä tapauksessa hukkakauraksi, joka pitäisi kitkeä kokonaan pois.

---

Ja lopuksi arvoitus lukijoille. Mikä ajankohtainen aihe on kyseessä ja onko se hyvä vai huono uutinen ?

- Paras tapa toimia salaisesti on julistaa avoimmuutta -

Liekeissä!

Sunnuntai 6.1.2013 klo 22.33 - Juhani Eilola

Blogiotsikko on lainattu TV:stä tutun "pyromaanin", Tapani Kiminkisen kirjan nimestä. Hänen tekstinsä sai minutkin jo hehkumaan, mutta sitten soi puhelin ja luurista työntyi paloletku joka murhasi liekit jo ennen niiden syttymistä.

---

Aika on rakentaa ja aika repiä

Paitsi fyysinen rakentaminen niin myös rakennetun rikki repiminen tulee meille tutuksi kohta oman kaupungintalomme elinkaaren päättyessä. Henkinen rakentaminen ja repiminen lienee hyvinkin tuttua Kiminkiselle joka kirjoittaa kirjansa takakannessa:

"Meillä ihmisillä on pelottava valta kannustaa tai latistaa, nostaa tai mitätöidä, palkita tai tuomita, rakastaa tai raiskata, hyväksyä tai hylätä, pelastaa tai antaa kuolla, sytyttää tai sammuttaa."

Näitä valintoja minäkin olen nuorekkuudestani huolimatta nähnyt jo yli puoli vuosisataa. Kun olin vielä kaunisvartaloinen nuorimies, niin enemmistö käytti valtaansa yleensä parempaan vaihtoehtoon.

Näinä viimeisinä  päivinä näkee paljon enemmän pahantahtoista vallankäyttöä. On kuin paimen käyttäisi lampaisiin sähköpiiskaa.  Itsekkyys, valta, kunnia ja jossain määrin rahakin ovat syöneet ihmisiltä hyväntahtoisuuden minimimittoihin. Niiltä joilla ei mitään arvokasta ole, niiltä hyvän kalvaa kateus ja katkeruus tai ainakin sen velipuoli herraviha.

Sellaiseksi tämä maailma vain on mennyt. Kannibalismi on palannut! Hyvää tahtoa, arvostusta, kannustusta ja yleensäkin positiivista asennetta pitää etsiä siihen koulutettujen koirien kanssa. Todellisen maailman sijaan hyvyyttä löytyy parhaiten satukirjoista, joissa paha saa edes palkkansa toisin kuin reaalielämässä.

Kutsu, näky, visio

Posti toi myös entisestä kotikylästäni yhden kirjan luettavaksi. Se kertoo avustustyötä tekevän Jussi Latvalan elämästä. Kirja perustuu kolmeen kutsuun jotka hän kokee saaneensa Jumalalta ja myös toimineensa niiden mukaisesti.

Kristillisissä piireissä kutsun sijasta puhutaan usein myös näystä ja maallisemmissa yhteyksissä visiosta.

Millainen kutsu meidän oikein pitäisi saada että johtajista alimpiin yhteiskuntaluokkiin saakka lähtisimme rakentamaan positiivisin mielin kotikaupunkia? Kuka luovuttaisi kuninkaallisen kirjakäärön ritareiden kuljetettavaksi ja katoilta luettavaksi? Millainen näky tai visio pitäisi olla tulevaisuudesta että myös päättäjät ymmärtäisivät ettei kyse ole sodasta eikä vallan osoittamisesta vaan onnen, rauhan, toimeentulon, turvallisuuden ja terveyden rakentamisesta.

Sen tiedän että se vaatisi ainakin viranomaisten sisäisen ja ulkoisen työrauhan kunnioittamista ja motivoivan johtajuuden käyttöönottoa kaikissa julkisissa yksiköissä hallintoelimiä myöten. Muuten suola alkaa käydä mauttomaksi eikä sillä maustettu ruoka kelpaa kenellekään.

Uskonnollisissa yhteisöissä näyn saavat usein suuret johtajat. Heille syntyy visio siitä millaisena he haluavat nähdä yhteisönsä viiden vuoden kuluttua. Valitettavan usein he haluavat nähdä itsensä guruina tai palvonnan kohteena. Samanlaisia visioita valtioiden tasolla on ollut pahimmilla diktaattoreilla. Ja mehän olemme nähneet mihin sellaiset mahdit ovat kadonneet. Vision on oltava yhteinen ja kaikki ovat tarinan sankareita!

Eikö nyt jos koskaan olisi viimeinen aika motivoida kansa rakentamaan kotikaupunkia?

---

Olen ehkä käyttänyt seuraavaa kappaletta jo aikaisemminkin jossain blogitekstissä koska pidän siitä, mutta nyt haluan soittaa sen niin että omistan sen ensimmäisessä kappaleessa mainitsemalleni soittajalle.

Rahaelementaali

Perjantai 28.12.2012 klo 22.29 - Teksti: Juhani Eilola

Vesi-, ilma-, tuli- ja maaelementit ovat tuttuja jo Aristoteleen meteorologiasta ennen ajanlaskun alkua. Niitä on myös taruissa personoitu elementtaaleiksi. Yksi personoitu elementtaali nykypäivän Suomessa on rahaelementtaali. Kurikassakin elää voimakas fantasiakaksikko Fortumia ja Nestoilia.

---

Rahaelementtaalien suku

Rahaelementtaalit ovat ihmisen muotoisia olentoja joilla on vesileimoin, kaiverruksin, hologrammein ja turvalangoin koristeltu iho. Ihoon on tatuoitu erilaisia lukuja osoittamaan kulloisenkin elementtaalin arvoasemaa yhteiskunnassa. Mitä suurempi luku sitä arvokkaampi yhteiskunnallinen asema.

Rahaelementtaalit voivat olla mitä tahansa yksittäisiä arvopersoonia kuten rakennuksia, investointeja, palveluja tai vaikkapa työllistämiseen varattu rahasumma.

Rahaelementtaalien synnyttäjät ovat useinmiten kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, johtavia virkamiehiä, yritysjohtajia, pankkiireja tai sijoittajia. Joskus niitä on harkittu tarkkaan ja elementtaalista on tullut yhteiskuntaa tukeva terve poika tai tyttö. Joskus saattaa syntyä kaksineuvoisia rahaelementtaaleja eli Pohjattomia Gaivoja, jotka voivat yksikseen poikia monta kymmentä rahaelementtaalia lisää.

Rahaelementtaalin sydän

Vaikka rahaelementtaalit ovatkin persoonallisia olentoja, niin vain osa niistä elää sydämensykkeestä. Osa elementtaaleista on täysin robottimaisia ja kaikilla mittareilla mitattuna sydämettömiä. Vanhusten ja lastenhoitoon varatut rahaelementtaalit ovat hyvä esimerkki tuntevista ja lähimmäisistä huolehtivista sydämen omistavista rahaelementtaaleista.

Rahaelementtaalit ovat läheistä sukua demoneille jotka voivat vallata aivan tavallisia ihmisiäkin. Joskus jo pelkkä niistä puhuminen ja varomaton uutisointi saa kuulijansa riivattuun tilaan.

Taistelu rahaelementtaaleja vastaan

Koska kovat rahaelementtaalit ovat valloittaneet yhteiskuntamme, niiden ylivaltaa vastaan on käytävä taistoon uusien luottamusmiesten voimin. Joukosta on löydettävä ne joilla on lämmin sydän ja korvattava muut onneen liittyvillä elementtaaleilla.

Kurikasta kirjoitetaan seuraavien neljän vuoden aikana tuhannen ja 460 yön tarinoita. Toivotaan niille tarinoille onnellista loppua. Muistutuksena uusille valtuutetuille. Aarrekammio avautuu taikasanoilla  "Hanat aukene!"

Joulutarina by Lilja-Mari

Sunnuntai 23.12.2012 klo 22.41 - Teksti: Lilja-Mari Heino (lapsenlapsi), Dramatisointi blogia varten ja kuvat: Juhani Eilola (isoisä)

Oli myöhäinen ilta. Revontulet tanssivat taivaankannella polkkaa ja tähdet loistivat kirkkaasti luoden Korvatunturille satumaista tunnelmaa. Jouluun oli vielä viikko. Lapset ja aikuiset odottivat malttamattomasti tätä anteliaisuuden ja ilon juhlaa. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro odottamisesta, vaan välittämisestä ja porkkanalaatikon taiasta.

---

Näin se kaikki alkoi!

Kaikki alkoi Korvatunturin leluosastolla tänä satumaisena iltana, kun Pispis -tonttu ja Joulupukki söivät suklaata ilman lupaa.

"Mitä oikein kuvittelette tekevänne?" Joulumuori kysyi kiukkuisena. Joku voisi jopa kuvitella että Joulupukki oli muorin tossun alla.

Joulupukki ja Pispis -tonttu näyttivät hirveän noloilta jäätyään kiinni itse teosta.

Kaikki leluosaston tontut jäivät kuuntelemaan keskustelua. "Pispis, voit lähteä" Joulumuori äyskäisi Pispissille. Pispis juoksi nopeasti pois ja yritti olla välittämästä tovereidensa huvittuneista katseista ja naurun pyrskähdyksistä.

Joulumuori kääntyi takaisin Joulupukin puoleen. Puoliksi syöty Fazerin sininen oli yhä Joulupukin kädessä. "Me vain maistoimme sitä" Joulupukki vastasi kasvot punaisina. "Ja pah!" huudahti Joulumuori ja otti suklaalevyn pois Joulupukilta.

"Sinun pitäisi laihduttaa eikä vain syödä ja syödä. Muutut pian porsaaksi", Joulumuori sanoi ja marssi tiehensä. Joulupukki lähti nolattuna  omaan huoneeseensa. Eikä ihme sillä tontut olivat kuolla nauruun, varsinkin tonttukaksoset Niko ja Nina. He olivat oikeastaan ihan samannäköiset. Molemmilla oli vaalea, pörröinen tukka ja tummanruskeat silmät. He olivat myös yhtä pitkiä tai lyhyitä kun tontuista puhutaan.

Myöhemmin Joulumuori tuli ja määräsi tontut takaisin työhön. Ja pian leluosastolla alkoi taas kiire ja melu. Kukaan ei aavistanut mitä oli tulossa...

Apua! Apua!

Aamu valkeni Korvatunturilla. Tontut nousivat aikaisin ja lähtivät heti työhön. Oli iloista, kuten aina. Mutta sekään ilo ei kestänyt pitkään. "Apua!" Joulumuori tuli kirkuen alakertaan. "Joulupukki on muuttunut porsaaksi!"

Tontut lopettivat heti työnsä ja vilkuisivat toisiaan. "Ehkä näit vain harhoja" eräs tontuista sanoi. "Kyllä minä sentään mieheni tunnistan missä vain" Joulumuori puuskahti. Se sai tonttujen jalkoihin vauhtia. He kipittivät minkä jaloistaan pääsivät Joulupukin huoneeseen. Silloin he näkivät suuren Joulupukkia etäisesti muistuttavan porsaan, joka nukkui ja kuorsasi valtavalla sängyllä.

"Ooh!" tontut henkäisivät yhdestä suusta. Myös tonttukaksoset Niko ja Nina kipittivät katsomaan Joulukkia. Nina tökkäsi sormensa porsaan mahaan. "Jep. Joulupukki se on!" Nina totesi. Siinä samassa alkoi suuri melu. Tontut puhua pälpättivät kaikenlaista ja Joulumuori nyyhkytti sängyn päädyssä. Ainoastaan Niko ja Nina pysyivät hiljaa.

Muorin suuri taikakokkauskirja

"Tiedän mikä voi auttaa Joulupukkia" Niko kuiskutti Ninalle.  "Todellako?" Nina kysyi. Niko nyökkäsi. "Tule" Niko sanoi ja veti Ninan ulos huoneesta ja meni Joulumuorin taikakokkauskirjan luo.

"Miten tuo muka auttaa Joulupukkia?" Nina kysyi. "Kysytään siltä" Niko vastasi ja avasi taikakokkauskirjan. "Niin?" kirja kysyi matalalla äänellä. "Miten me voimme muuttaa Joulupukkiporsaan takaisin Joulupukiksi?" Nina möläytti.

Kirja mietti ja mietti. Tovin kuluttua se vastasi: "Luulen että äitien tekemä porkkanalaatikko auttaa." Niko ja Nina olivat molemmat kuin puulla päähän lyötyjä. "Mitä! Tavallinen porkkanalaatikkoko?" Niko kysyi. "Kyllä" kirja vastasi.

"Mistä saamme porkkanalaatikon? Ja miten syötämme sen Joulupukille, sillä hänhän inhoaa kaikkea missä on porkkanaa?" Nina kyseli. "Laatikko on tuossa pöydällä. Toiseen kysymykseen en tiedä vastausta" kirja vastasi ja pamautti itsensä kiinni.

"Onpa epäkohtelias kirja" Nina mutisi. Niko otti porkkanalaatikon käteensä ja vei sen Nina perässään Joulupukin luo.

Terveydeksi!

Tontut olivat vaipuneet jo syvään masennukseen. Joku oli soittamassa apua jo yöradiosta. Ja Joulumuori istui yhä nyyhkyttäen Joulupukki -porsaan vieressä. Joulupukki itse ei näyttänyt olevan moksiskaan. Aivan kuin häntä ei yhtään haittaisi olla porsas. "Tässä. Syö se!" Niko käski ja laittoi porkkanalaatikon  Joulupukin kärsän eteen.

Joulupukki -porsas haistoi sitä vähäsen, mutta kieltäytyi syömästä. Niko ja Nina yrittivät saada pukin syömään laatikkoa, mutta mikään ei onnistunut. "Joulupukki -kulta! Minä pyydän ! Syö se minun vuokseni" Joulumuori pyysi kyyneleet silmissä. Vihdoin Joulupukki -porsas myöntyi ja söi porkkanalaatikon hyvin nopeasti. Oli kuin porsas olisi irvistänyt kammosta ja ällötyksestä.

Niin Joulupukki -porsas muuttui takaisin Joulupukiksi. Huoneen täytti loiste ja kimallus. "Huh, huh! Enpä ole eläissäni maistanut mitään noin porkkanaista" Joulupukki sanoi. Joulumuori kirjaimellisesti hyppäsi Joulupukin syliin ja Joulupukki sai estettyä itsensä vaivoin kaatumasta maahan.

---

Ja niin Korvatunturin taas täytti onni ja ilo eikä Joulupukki enää koskaan syönyt salaa Joulumuorilta. Se on onnellinen loppu.

Katsotaan vielä hetken aikaa revontulien tanssia!

Maailmanloppu 21.12.2012

Tiistai 18.12.2012 klo 23.47 - Juhani EIlola

Parin päivän kuluttua saavumme Maya -kalenterin päätepisteeseen. Tiedotusvälineet ovat kertoneet että tähän liittyvä uskomus maailmanlopusta on eri osissa maailmaa johtanut paniikinomaiseen käytökseen.

---

Nostradamus ja Isaskar

Maailmanloppu on lähinnä uskonnollinen suure. Mutta myös maallinen historia kertoo useista tunnetuista maailmanlopun ennustajista. Yksi tunnetuimmista on 1500 -luvulla elänyt Nostradamus jonka säkeitä on tulkittu vuosisatoja eri tavoin kaikkialla maailmassa. Häntä varten on avattu Suomessakin omat sivunsa: www.nostradamus.fi

Nostradamuksen uskotaan olevan Isaskarin jälkeläinen. Ja Isaskarista sitten liikkuukin maailmalla varsinkin meidän kannaltamme hurjia huhuja eikä niin kaukaa haettujakaan. DNA -tutkimusten perusteella nimittäin näyttää siltä että melkoinen osa suomalaisista on Isaskarin jälkeläisiä.

No mitä sitten?

Isaskarissa on se erikoisuus että tämä suku on saanut ikäänkuin perinnöllisen kyvyn nähdä muita enemmän näkymättömiä. Valtaosan ennustajista väitetään sekä Raamatun aikana että nykyään olevan Nostradamuksen tapaan isaskarilaisia. Ennustusten taso tietysti vaihtelee onnistuneista aavistuksiin.

Tuleeko maailmanloppu 21.12.2012

Minä uskon ennustuksiin, mutta en tähän ennustukseen. Siihen ei uskonut Nostradamus eivätkä siihen usko muutkaan "isaskarilaiset" ennustajat.

En silti ihmettelisi vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi "vahingossa" samana päivänä. Onhan esim. Syyriassa mahdollisuus ennustuksen toteutumiseen:

"Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.... Damaskolta menee kuninkuus..." ... "Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä..."

Niin. Kaikkea voi sattua, mutta ei maailmanloppua tänä vuonna. Damaskokin ensin tuhoutuu ja paljon muuta tapahtuu.

Kotikivi

Luen juuri lapsenlapseni Lilja-Mari Heinon 9-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa. Siinä on vaikutteita erilaisista saduista ja fantasiamaailmoista. Hän kirjoittaa sinivalkoisesta kotikivestä, jonka voi ostaa syntymäpaikkakunnaltaan. Aina kun kiven laittaa kämmenten sisälle ja siihen puhaltaa, taika vie meidät kotiin.

Hieno tarina kun kivi on vielä sinivalkoinenkin.

Kotikivestä muistuu mieleen kun kirkkoherra Raimo Mäki puhui toisenlaisesta kivestä. "Sille joka voittaa, minä annan ... valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."

Roomalainen valamiehistö kuulemma aikoinaan osoitti syytetyn syyttömyyden tai syyllisyyden antamalla kiven. Syyllisyyttä osoitti musta kivi ja syyttömyyttä valkoinen kivi. Väitetään myös että jos gladiaattori sai valkoisen kiven hän sai säilyttää henkensä.

Vaikka joskus tulisikin maailmanloppu, niin se jolla on valkoinen kotikivi säilyttää henkensä.

Rehellisyys maan perii

Sunnuntai 2.12.2012 klo 20.53 - Juhani Eilola

Otsikon sananlasku on yksi kaikkein tutuimmista. Toinen yhtä tuttu liittyy sekin totuuden puhumiseen: "Valheella on lyhyet jäljet." Toisinsanoen valhe on helppo jäljittää. Se ei kuitenkaan tarkoita että valheella olisi seurauksia sen esittäjille.

Valheen kohteena olevat hyvät ihmiset saattavat jättää valheen omaan arvoonsa ja valehtelijan elämään valheensa kanssa, jolloin ulkopuolisetkin saattavat uskoa siihen. En kuitenkaan usko että Kurikka tai edes maamme selviäisi jos sen johtaminen perustuisi valheisiin. Rehellisyys perii lopulta tämänkin maan ja kaupungin.

---

Piiloutuminen

Pravdassa julkaistiin Alexander Timoshikin artikkeli valheessa elämisestä. Hän toteaa että jokainen valehtelee ainakin joskus käyttämällä valkoisia valheita tai vaikenemalla tarkoituksellisesti tosiasioista.

Hän kertoo että lapset alkavat piiloutua valheen taakse ja testailla tätä 4-5 vuoden iässä kun he alkavat ymmärtää kielen valtaa ympäristön manipuloinnissa. Pienillä valheilla pyritään esim. pääsemään pulasta kun on syöty isoäidin piparit.

Lehden mukaan eräässä psykologisessa tutkimuksessa 60% tutkituista valehteli ainakin kerran ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja kertoi 2.9 totuudenvastaista asiaa.

Miehet valehtelevat pääasiassa näyttääkseen itse paremmilta ja naiset saadakseen muut tuntemaan huonommuutta. Tämä koskee erityisesti työelämää ja vallankäyttöä.

Valehteleva sinitiainen?

Patologinen valehtelu

On olemassa ihmisiä jotka eivät aina edes tunnista valehtelevansa vaikka käyttävät sekä pieniä että isoja valheita jatkuvasti. Eläimet johtavat harhaan ja huijaavat saalistajiaan ja lajitovereitaan, mutta ihminen on ainoa elollinen olento joka valehtelee myös itselleen. Patologinen valehtelija on niin hyvä valheissaan että itsekin uskoo niihin.

Pravdan kirjoittajan mielestä patologinen valehtelu on ongelma, joka todennäköisesti aiheuttaa ihmiselle elämässä todellisia ongelmia. Ne voivat liittyä ihmissuhteisiin, talouteen tai muulla tavalla oikeudelliseen toimintaan. Kyse on itsetuhoisesta käyttäytymisestä joka johtaa usein ongelmiin lain kanssa. Kirjoittaja puhuu tässä yhteydessä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja sosiopaatista.

Valehteleva talitiainen?

Lisää ajattelua

Goethe on sanonut, että "ensimmäinen ja viimeinen, mitä nerolta on vaadittava, on totuudenrakkaus".

Vielä häntäkin luetumpi kiliakialainen ajattelija Paavali Tarsolainen kirjoitti: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa."

Ihminen joka elää valehtelemalla on usein myös masentunut, koska hän valehtelemalla todistaa itselleen olevansa jotain muuta mitä oikeasti on. Lopulta tuo voi olla itsetuhon tie josta vapautuu vain vaihtamalla totuuteen. Eräs Jeesus Nasaretilainen opetti että vain totuus voi tehdä meidät vapaaksi.

Ja lopuksi: Kaikkihan me tiedämme ketä kutsutaan valheen isäksi. Mehän emme halua olla hänen lapsenlapsiaan?

Valehteleva peippo?

---

Palaamme myös tulevaisuudessa huijaamisen ja valheen problematiikkaan, joka esiintyy mm. tässä Turkka Malin kappaleessa:

 

Mistä uusi alku?

Keskiviikko 28.11.2012 klo 1.07 - Juhani Eilola

Maassa kuohuu, aallot iskevät rantaan ja kiviset rannat ovat vaahtoa täynnä. Maihinnousuveneet ja ensimmäiset ruumiit lojuvat rannalla. Sivistynyt kansa on  asettunut toinen toistaan vastaan. Mikään ei missään eikä koskaan ole kenellekään hyvä. Kaikkialla julistetaan ettei kotiseutu kestä koska se on täynnä osaamattomia johtajia ja äänestäjiään pelkääviä saamattomia päättäjiä.

---

Verenpaineet on syytä pitää kurissa olemalla onnellinen.

Toivoa huomiseen

Mistä me saisimme toivoa tämän kaiken epävarmuuden ja toivottomia näkymiä povaavien kommentaattoreiden maahan?

Kun valtakunnassa on todellinen kriisi ja sen olemassaolo on aidosti uhattuna, niin kansa kuin kansa alkaa nähdä yhteisen uhan yhteisin silmin. Nälkä, kylmä, taudit, luonnonkatrastofit ja vihollisen hyökkäys avaavat toisenlaisen kansallisen näkymän. Ehkä vasta tällaisessa kurimuksessa suomalainenkin näkee mitä hän menetti ja millaisen onnen hän kadotti.

Suomen sotien aikana kaikki tekivät kaikkensa ja olivat riippuvaisia toisistaan. Miehet tekivät osansa ja uhrasivat henkensä tämän maan puolesta. Naiset tekivät työnsä kotirintamalla ja ottivat vastaan ja hoitivat haavoittuneita. Ihminen joutui kaikkialla  antautumaan sekä toisen johdettavaksi että toisen hoivattavaksi. Meistäkin useimpien isovanhemmat ovat olleet tekemässä Suomesta tätä hienoa maata jossa olemme saaneet nauttia rauhasta lähes koko oman elinikämme.

Millainen riemu ja uuden rakentamisen aamu sitä syntyikään kun miehet palasivat rintamalta kotiin hengissä. Riitti kun perhe oli koossa jälleen. Ei tarvinnut ökyrakentaa nykypäivän omakotitaloa omaksi viihtymisekseen. Silloin jaksettiin rakentaa maata hiellä ja tuskalla ilman tämän päivän valituksia.

Mutta nyt me olemme henkisesti hukassa emmekä edes huomaa mikä onni on ollut syntyä Suomeen. Silmiin on kasvanut menestyksen kaihi! Vaikka meillä on kuu ja aurinko, niin silti jostakin on aina kaivettava huoli ja katkeruus hallitsemaan jokaista päivää ja yötä. Se on tuotava päivästä päivään kissankokoisin kirjaimin lehtien pääuutiseksi. Ihminen on sellainen - pitkä hyvinvoinnin aika saa meidät sokeiksi ja sokeus onnettomiksi.

Kun kaiken arvostelemiseen liitetään nykypäiville tunnusomainen itsekkyys ja usko omaan, muiden yli nousevaan paremmuuteen, niin maa on täynnä pikkuisia Napoleoneja nöyryyttämässä sekä pienempiään että isompiaan.

Uusi alku

Aloitetaan uuden kotikunnan rakentaminen empatian tuntemisesta, siitä että pidämme toisistamme ja haluamme toisillemme hyvää. Muutamme vapaaehtoisesti keskustelussa nimimerkkimme aidoiksi ihmisiksi ja annamme sillä tavalla kumppanille mahdollisuuden tunnistaa meidät ja mielialamme häntä kohtaan.

Elokuvissa syntyy sankareita palomiehistä, lääkäreistä, lentäjistä, poliiseista ja jopa koirista ja hevosista. Kun meillä kaikki tekevät parhaansa pelastaakseen paikkakuntansa ja maansa, myös virkamiehistä, luottamusmiehistä, yrittäjistä ja kansalaisista voi tulla sankareita. Jopa lammasten vaatteissa oleva susi voi päästä vapaaksi kuumasta kaksoisturkistaan.

Yhteisellä tahdolla ja yhteisillä näkymillä me olemme valmiit antamaan toiselle, valmiit luopumaan omistamme, valmiit auttamaan heikompaa, valmiit tukemaan myös vahvempaa silloin kun tämä osoittaa vaikkapa työnantajana olevansa mukana samoissa talkoissa.

Meillä on toivoa ja me voimme rakentaa parempaakin kuin onnettomuutta. Ne joille kuuluu päätöksenteko, he tehköön päätöksiä meidän onneksemme. Ja me muut, ollaan ihmisinä onnellisia ja välitetään lähimmäisistä. Se kuuluu onnelliseen arkielämään, ei se että olemme aina ja kaikkialla muiden tekemisistä ärsyyntyneitä, suu väärinpäin ja sielu vallihautana.

Nettielämää

Sunnuntai 18.11.2012 klo 20.41 - Juhani Eilola

Nykyaikana työnhakijoista ja työntekijöistä on aikaisempaa helpompi löytää tietoja. Hakukoneilla vain äkkiä netistä tai sosiaalisesta mediasta. Tällainen "googletus" työntekijän nimellä on kuitenkin laissa kielletty. Käyn vähän tätä ajankohtaista aihetta läpi viikonlopun blogitekstissäni.

---

Nettielämää

Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari ovat kirjoittaneet vieressä kuvatun kirjan jonka jokaisen kannattaisi lukea. Kirja avautuu ilmaisena nettiversiona klikkaamalla kirjan kuvaa.

Se sisältää laajan katsauksen verkossa olemisesta, turvallisuudesta, teknologiasta, verkkoviestinnästä ja työkaluista. Loppuosassa kirjaa siirrytään identiteettiin, luottamukseen, maineeseen ja oikeuksiin joita itsekin tässä tekstissä sivuan.

Pyysin apua Tuija Aallolta tämän blogitekstin kirjoittamiseen. Hänellä ei ollut siihen juuri nyt mahdollisuutta, mutta lainaan hänen sähköpostitekstiään, jossa on tietosuojalain sisältö:

"Työelämän tietosuojalain mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen. Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen"

Miksi tällainen laki

Tietosuojavaltuutettu on vastannut henkilötietojen keräämiseen internetistä mm. seuraavasti:

"Hakukoneen avulla hankittuja eli ns. googlaamalla saatuja tietoja kritisoidaan niiden epäluotettavuuden johdosta. Siksikin työelämän tietosuojalaki edellyttää, että työnantaja kerää tiedot työntekijältä itseltään. On myös huomioitava yleislakina sovellettavaksi tuleva henkilötietolaki (523/1999), jonka mukaan rekisterinpitäjän on meneteltävä huolellisesti, käytettävä luotettavia tietolähteitä ja käsiteltävä vain tarpeellisia henkilötietoja. Tämän vuoksi ns. googlaamalla tapahtuvaa henkilötietojen keräämistä ja tallettamista voidaan pitää työelämän tietosuojalain 4 §:n ja henkilötietolain 5 §:n, 6 §:n ja 9 §:n vastaisena menettelynä."

Googlaamalla saatu väärä tieto tai samannimiseen väärään henkilöön yhdistäminen saattaa aiheuttaa työelämässä ja jopa perheiden arjessa arvaamattomia vahinkoja ja maineen menetyksiä.

"Juristina minä..."

Tomi Hynynen käsitteli Aamulehden blogissaan aihetta 16.8.2011 otsikolla "Työnhakijoiden tietoja etsitään Googlesta, laillista vai ei".

Haluan kiinnittää huomiota blogitekstin kohtaan:

"Juristina antaisin seuraavat neuvot. Ensinnäkin työnantajana älä missään tilanteessa paljasta etsineesi hakijan tietoja. Google todennäköisesti sitä ei kuitenkaan paljasta."

Googlattavalle ei siis välttämättä koskaan paljastu että häntä on googlattu, mutta jos se epäonnistuu ja haun perusteella tehdään vääriä ratkaisuja, niin seuraamus voi olla tuntuva.

Esimerkki epäonnistuneesta googlauksesta

Eräs esimies googlasi netistä alaisensa tietoja ja törmäsi sen perusteella Hattrick -nimiseen peliin. Pelistä löytyi samanniminen pelaaja. Esimies keräsi pelistä löytämänsä peliajat ja vertasi niitä työaikoihin ja ryhtyi vaadittaviin toimenpiteisiin.

Mutta ensiksikin peli sijaitsi toisella aikavyöhykkeellä ja toiseksi, se sisälsi etusivullaan tiedotteen (nimi ei liity esimerkkiin):

"Tässä pelissä kuvatut pelaajat ja täällä käytetyt nimet ovat fiktiivisiä, ja kaikki yhteydet kenenkään elävän henkilön nimiin, luonteeseen tai historiaan ovat sattumanvaraisia ja tahattomia."

Juuri näistä syistä: vääristä tiedoista, vääristä tulkinnoista ja liian nopeista oletuksista johtuen googlaaminen on kiellettyä. Vaikka googlaaminen sitten luvalla sallittaisiinkin, niin myös tiedon oikeellisuus pitää tarkistuttaa mm.  työntekijällä itsellään ennenkuin tietoa käytetään missään hyväksi. Tai harvemmin hyväksi, yleensä haitaksi.

---

Että tänäänkin olisi jotakin!

Perjantai 16.11.2012 klo 22.58 - Juhani Eilola

Ei niin häävi blogiteksti, mutta että tänäänkin olisi tarjolla edes jotakin.

Muistan vuosikymmenten takaa pakinan siitä millaisia säästöjä valtakunnassa pitäisi tehdä ja mistä laman aikana leikata. Paras oli mielestäni Tytti Isohookana-Asunmaan nimen leikkaus Tytti Pienihoomuna-Asunkuuksi. Kokeilen ihan sanaleikittelyn nimissä tehdä tästä kurikkalaisen version. Mistä Kurikassa voitaisiin leikata ? Mukana on nimien väännöksiä. Tuskinpa kukaan tästä silti loukkaantuu.

---

Hallinto

Hallinnossa voisimme aloittaa leikkaamalla toimielinten nimiä. Kaupunginhallitus voidaan leikata muotoon kyläntallitus ja sen alainen suunnittelujaosto muotoon huulennittelujaosto. Lautakunnat muutetaan tikkukyliksi ja johtokunnat lankakyliksi. Kaikkia elimiä johtaa kuiskauksenalainen ja kirjaamisesta huolehtii sihtiainen. Johtoryhmän jäseninä ovat Hannu Kokonaan-Littinen, Kaarena Tuhkala, Yövi Herneskuu, Matti Hiirulla, Seppo Tilkku, Tameinaspanna Latiainen, Evähe Lätäkkönen, Martti Tinuri, Paa Tyrvä, Pikkuveli-Erkki Vikulle.

Talousarviossa pilkkua siiretään yksi pykälä vasemmalle.

Tekniikka

Tekniikka lopettaa katujen rakentamisen ja rakentaa pelkkiä polkuja. Katuvalojen tilalle asennetaan polkutuikut. Tiekarhu korvaat polkunallella ja traktorit trakkojuilla. Työmaille ei enääviedä parakkeja vaan papentuja.

Talonrakennuksessa ei rakenneta vaan askarrellaan. Sirkkelin ääntä soitetaan nauhalta. Tietokoneet vaihdetaan arvausleluihin ja hiiret torakoihin.

Litteistä näytöistä tehdään niin litteitä että niiden läpi näkyy naapuri. Mittaustöissä sateliittimittauksesta siirrytään lennokkimittaukseen ja rajapyykit vaihdetaan rajarätteihin.

Sivistys

Sivistyspuolellakin löytyy leikattavaa. En nyt vain muista mitä. Jos ei muuta niin ainakin Matti Mäkisen nimi voitaisiin muuttaa Matt Kumpuilevaksi.

Vapaa-aika

Kulttuuri on tästä lähtien hopetuuria ja urheilu pelkoilua.

---

No joku muu voi jatkaa. Tähän meni jo monta iltaa ;-)

On vaikea ymmärtää

Perjantai 16.11.2012 klo 1.04 - Juhani Eilola

Kun kohdataan

Suomi on hieno maa ja Kurikka hieno kaupunki.

Kun tapaan ihmisiä työn puitteissa, niin varsinkin kaikki asiakkaat ovat pääosin hyväntuulisia ja saamani palaute heiltä on ollut lähes aina myönteistä. Työtoverit ovat ahkeria ja kiireisiä, mutta silti kahvi- tai ruokapöydässä heidän kanssaan on mukava ja joskus hauskaakin olla. Minusta tuntuu että kaikki kunnioittavat toistensa tekemistä.

Hyvät ihmissuhteet ja innostava ympäristö antavat ihmiselle aina voimaa tehdä velvollisuutensa ja enemmänkin.

Urheilussa ja joskus työelämässäkin arvostusta osoitetaan mitalein, mutta jokapäiväinen lähimmäisen arvostus jaksaa kestämään paremmin työssä ja arjessa. Kuvassa Jaana Mäenpään MM-mitaleita.

Kun kirjoitetaan ja tekstaillaan

Mutta kun mennään blogikirjoitteluun ja paikallislehtien yleisönosastohin tai tekstiviestipalstoihin, niin Kurikkakin muuttuu, ei aina mutta aika ajoin, melkein keskiaikaiseksi sotatantereeksi josta puuttuu enää noitien ja kerettiläisten roviolla polttaminen.

Olen miettinyt ja kysellyt asiantuntijoiltakin mistä tuollainen mielen kaksijakoisuus voi johtua. Heidän mukaansa perussyitä on suhteellisen vähän.

Ensimmäinen syy on se ettei oma elämä ei tyydytä vaikka se päällisin puolin olisikin näyttävää. Ellei takana ole huono henkilökohtainen taloustilanne johon etsitään syyllisiä, niin sitten se yleisin syy on huono parisuhde.

Minun mielestäni nämä eivät selitä kaikkea. On minullakin huono taloudellinen tilanne. Parisuhteesta en sano mitään, mutta mikään ei sytytä minussa halua häpäistä ketään.

Onko se paras selitys sittenkin alkoholi? Sitä on pakko jäädä miettimään. Kuinka moni kirjoittelee vihaa, kateutta ja omaa ahneutta huokuvia viestejä selvänä? Alan epäillä tietävätkö kirjoittajat ennen aamua edes sen mitä ovat kirjoitelleet? Jeesus huusi ristiinnaulitsijoilleen anteeksiantoa koska he eivät tienneet mitä tekivät. Tietämättömyys olisi kuitenkin se lohdullisin vaihtoehto.

Mitä ihminen miettii, mikä vituttaa

Äskettäin on julkaistu kaksi enemmän tai vähemmän, ehkä mieluummin vähemmän, virallista tutkimusta siitä mikä ihmisiä eniten "vituttaa" tai mitä ihmiset eniten ajattelevat.

Yllätystulos tuskin on se että ihmisiä vituttavat eniten toiset ihmiset. Vitutuksesta voi olla hyötyä esim. kylmällä. Ellei ketään koskaan olisi kylmä vituttanut niin ehkä tuli olisi vieläkin keksimättä. Niin kerrottiin tämän tutkimuksen tiimoilta. Mutta toiseen ihmiseen vittuuntumisella on pääasiassa huonoja seurauksia.

Käsittääkseni molemmissa tutkimuksissa ikä rauhoitti ihmistä. Ajattelu keskittyi vanhempana enemmän terveyteen, elämän tarkoitukseen ja kuolemaan. Vitutuksen aiheita oli myös yleensä vähemmän.

---

Selätetään vitutus ja mietitään hyvää lähimmäisistä. Se Raamatun ajatus että meidän pitäisi käyttäytyä lähimmäisiä kohtaan niinkuin toivoisimme meitä kohtaan käyttäydyttävän, on hyvä ajatus! Auttaisiko esimerkiksi hyvä ruoka?

Budjettikuri

Keskiviikko 14.11.2012 klo 0.52 - Juhani Eilola

En pidä vaikeista sanoista enkä siitä että käytetään sivistyssanoja tai poliittista kieltä silloin kun on olemassa selkeä suomalainen kaikkien ymmärtämä termi. Yritetään nyt kuitenkin selittää tätä yhtä vaikeaa termiä ja katsotaan mikä palaute siihen tulee. Emmeköhän löydä lopulta oikeankin merkityksen.

---

Viime päivinä on paikallisesti keskusteltu termistä budjettikuri. Sanakirjoista ei paljon apua ole, mutta eduskunnassa budjetointiin liittyvästä materiaalista on helppo päätellä mitä budjettikuri Suomen ja EU:n tasolla tarkoittaa ja mitä sen voitaisiin olettaa tarkoittavan pienessä kotoisemmassa Kurikassa.

Budjettikuri ei ole sitä että menotaloudessa rahaa ei käytetä välttämättömyyksiin. Suuri osa näistä yhteiskunnan välttämättömyyksistä on lakisääteisiä eikä niiden summia ole mahdollista tietää tarkasti etukäteen. Ylityksiä tapahtuu lähes varmasti. Tässä budjettikurista ei ole mahdollista pitää kiinni, joskin sitä pystytään mahdollisimman tarkasti noudattamaan silloin kun kyse on monivuotisista hankkeista.

Budjettikuri liittyy enemmän budjetin laatimiseen kuin sen toteuttamiseen. Kun olin eduskunnassa laadittaessa vuoden 2011 budjettia, niin hallitusryhmien kesken sovittiin etukäteen (myös Juha Mieto) ettei siihen tehdä lisäesityksiä. Ei edes suuria tunteita nostattavien paikallisteiden osalta. Ei mihinkään suuntaan Suomea, koska kaikkien toiveiden toteuttaminen olisi tarkoittanut n. 3 miljardin lisämenoja. Tästä sopimuksesta pidettiin kiinni vaikka oppositiossa perussuomalaiset esittivätkin varoja joka tielle "Veltto" Virtasen toimiessa kannatusautomaattina. Millekään kohdalle niitä ei kuitenkaan lisätty. Tästä budjettikurista oli kyse myös Säntintien kohdalla. Esityksellä ei ollut mitään mahdollisuutta mennä budjettikäsittelyssä läpi.

Budjettikuri on kuitenkin muutakin, se on myös budjetin laatimisessa pitkän ajan suunnittelusta eli silloinkin sovitusta kiinni pitämistä, mutta silllä tavalla joustavasti että välttämättömät ylitykset voidaan tehdä. EU-tasolla budjettikuri tarkoittaa talousarviota koskevan pitkäaikaisen kurinalaisuuden säilymistä.

Kurikassa budjettikuri terminä voisi tarkoittaa lähinnä sitä, että noudatetaan budjetin laatimisessa pidemmän aikavälin maltillista rakentamisohjelmaa (viisivuotissuunnitelmaa) ja valtuuston hyväksymiä strategioita eikä vuosittain tai mikä pahinta joka vuoden viimeisessä käsittelyssä lisätä talousarvioon joka ainoan valtuutetun mielen mukaisia yllättäviä populistismia ruokkivia lisäesityksiä. Jos ne lisätään talousarvioon, niin nekin lisätään vasta suunnitellusti tuleviin budjetteihin.

Tämä on budjettikuria. Sovittujen sääntöjen mukaisesti budjetoimista.

Blogistit Eronen ja Parviainen

Keskiviikko 7.11.2012 klo 20.23 - Juhani Eilola, Kuvat: Juhani Eilola ja Helena Eronen

Blogimaailmassa on helppo nousta kuuluisuuteen varsinkin vastuullisesta asemasta kirjoittamalla joko tahallaan tai vahingossa jotakin joka ravistaa ihmisten ajatusmaailmaa ja ylittää uutiskynnyksen. Kuuluisia blogeja ovat viime aikoina olleet mm. eduskunta-avustaja Helena Erosen blogi joka tuli tunnetuksi ns. hihamerkkikohusta ja toinen Jussi Parviaisen juorublogi. Suomihan on juorujen luvattu maa!

---

Näyttelijä ja kohua herättänyt ohjaaja Jussi Parviainen yhtyy blogissaan Jeesuksen sanoihin "olkoon teidän puheenne aina ON ON tai EI EI" mutta ei siltä väliltä. Hänen mielestään on olemassa vain totuus eikä sen julkituomisesta ole mitään haittaa. Ei vaikka se olisi "alaston totuus".

Niitä totuuksia jotka Jussi Parviaisen kohdalla voin itse todeta "ON ON"  se että vaikka hän kertoi juuri äsken televisiossa itse olevansa hyvä kirjoittamaan, niin teksti on siltikin kirjoittamisen ammattilaiselle poikkeuksellisen sekavaa ja raskassoutuista. Ainoastaan mehevät juorut antavat intoa kahlata tekstiä läpi.

Kun juorut on sitten lukenut läpi, jää ihmettelmään vain sitä mikä tällä kaikella oli tarkoituksena. Juoruko vain? Ei asiaa, ei hauskuutta, ei taidetta eikä edes juorun päämäärää. Ei mitään muuta kuin tapahtumia joista muistuttaminen loukkaa yleensä useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan.

Minullakin on salaisuuksia jotka vetävät aivan varmastikin vertoja Parviaisen teksteille, mutta ei tulisi mieleenkään julkaista niitä eikä niiden kuvia, ei varsinkaan jos ne koskevat jotakin toista henkilöä kuin itseäni.

---

Kuva: Helena Eronen

Helena Eronen on sensijaan todella lahjakas kirjoittaja joka rakastaa kirjoitamista yli kaiken. Seurasin Erosen tekstejä ja tiedostuvälineiden uutisointia ns. hihamerkkikohun aikaan. Eronen oli tuolloin ystäväni James Hirvisaaren eduskunta-avustajana. Olen täysin vakuuttunut siitä että hän tuli mahdollisesti jopa tahallisesti väärinymmärretyksi tiedotusvälineiden taholta.

Minä vihaan sitä että kukaan koskaan on lähtenyt erottelemaan ihmisiä toisistaan hihamerkein tai minkäänlaisin ulkoisin tunnuksin vain siksi että niin erotettaisiin toisen luokan kansalaiset parhaasta A-luokasta. Tällaisia ihmismassojen murhenäytelmiin johtaneita episodeja olemme nähneet mm. Hitlerin Saksassa. Olen aivan varma ettei Helena Eronen anna pienintäkään hyväksyntää tällaisille asioille eikä siitä ollut myöskään kyse.

Eronen on taitava, idearikas, mielikuvituksellinen, hauska ja tarvittaessa hyvin lämminhenkinen kirjoittaja joka arvostaa yksilöitä, mutta ihmettelee laumakäyttäytymistä niinkuin minäkin. Jollakin melkein yliluonnollisella tavalla hän saa syvemmän sisällön hauskaankin tekstiin. Olen nauttinut tavattomasti teksteistä hänen blogissaan. Se ei tarkoita että olisin aina samaa mieltä. Mutta Helena on kirjoittanut valtavan määrän hienoja tekstejä. Voisin linkata Sinut esim. hänen lämpimään tekstiinsä mummon muistikirjasta tai mietteisiin syksyn ahdistuksesta, mutta valitsen mieluiten toiseksi uusimman tekstin hänen Lapsuutensa sankarista!

---

Myös Kurikassa on monia lahjakkaiden kirjoittajien blogeja, joita löydät mm. www.kurikanseutu.fi -sivuston vasemmasta reunasta!

Kurikan sosiaalitoimi ja JIK 2013

Tiistai 6.11.2012 klo 18.21 - Juhani Eilola

Kunnallisvaalit on käyty ja neuvottelut luottamuspaikoista käynnistyvät. Kurikassa luottamuspaikkoja on jaossa aikaisempaa vähemmän kun sekä Kurikan perusturvalautakunta että sen alainen yksilöjaosto lakkaavat olemasta vuoden vaihteessa. JIK-kuntien sosiaalitoimista ainoana JIK:iin siirtyy Kurikan sosiaalitoimi.

---

Perusturvalautakunnassa ovat olleet vuosina 2009-2012 puheenjohtaja Kirsi Lehtinen, varapuheenjohtaja Eija Marttila sekä jäsenet Kristiina Koivisto, Veli-Pekka Kiskola, Ilkka Koski-Säntti, Juhani Kivipelto, Pauli Koivula, Sirpa Uusimäki, Raili Hakala, Raimo Honkaniemi sekä Jaakko Lehtinen. Heidän paikkojaan ei siis tulevalla kaudella täytetä.

Yksilöjaoston vimeisiksi edustajiksi jäävät puheenjohtaja Merja Varin, varapuheenjohtaja Mikko Peräaho ja jäsenet Aarre Asiala, Marja-Leena Markus ja Tapani Ristiluoma.

Sosiaalitoimen siirtyessä JIK:iin palvelujen tilaamisesta vastaa Kurikan kaupunginhallitus ja varsinaisesta Kurikan sosiaalitoimen palvelujen tuottamisesta JIK:n johtokunta, jossa päätösvaltaa käyttävät tällä hetkellä kurikkalaiset puheenjohtaja Matti Ollila ja jäsenet Kaarina Hautala, Margit Parkkamäki, ilmajokiset Veli Haavisto, Regina Ollila, Seppo Pirttikoski sekä jalasjärviset Anne Ojajärvi, Ahti Arokallio ja Osmo Metsä-Ketelä. Esittelijänä toimii JIK:n vaasalainen johtaja Anna-Kaisa Pusa.

JIK:n johtokunta tulee valitsemaan joko keskuudestaan tai osittain ulkopuolelta JIK:n yksilöjaoston, jonka kokoonpanossa on kaksi edustajaa jokaisesta kunnasta.

JIK:n yhtymäkokoukseen Kurikka valitsee viisi edustajaa (edustaja jokaista alkavaa 3000 asukasta kohden). Jalasjärveltä ja Ilmajoelta edustajia on yhteensä seitsemän.

---

Poistuvia luottamustoimia on Kurikassa siis 16 kappaletta ja uusia syntyy 6 kappaletta, joista neljä miehitetään naapurikuntien edustajilla.

Aika näyttää miten toimivaa demokratiaa kolmen kunnan yhteisesti yhteen kuntaan kohdistuva hallinnointi tuottaa.

Huolehdi äänestäjästä: 8 keinoa

Lauantai 3.11.2012 klo 9.02 - Juhani Eilola

Muistutetaan nyt heti aluksi että teksti on ns. huumoria ja tässä yhteydessä tarkoitettu vain siksi ettei nyt kukaan vain vedä tuossa loppuvideossa esitettyä porkkanaa nenäänsä!

1. Heitä keppi

Jos äänestäjäsi rakastaa noutamista, niin kerää metsästä tukevia ja oksattomia keppejä. Koivu on miellyttävin purtava. Heitä keppiä ja houkuttele sen avulla äänestäjä leikkimään kanssasi.  Jos äänestäjä ei heti lämpene, niin hiero keppiin makkarantuoksua jolloin saat siitä uskollisen palvelijan. Tällä tavalla keräät paitsi ääniä, ympärillesi vaalikauden ajaksi myös ison joukon kultaisia noutajia. Vierasta kohtaan he kuitenkin käyttäytyvät edelleen haukkumalla ja sukkia repimällä kuten äänestäjät "sidostesukka kestää" -mainoksessa aikoinaan.

2. Älä hylkää

Suloisen äänestäjän ottaminen vaalien ajaksi on meillä varsin yleistä. Valitettavan usein vaalien jälkeen se kuitenkin jätetään oman onnensa nojaan. Liikkeellä onkin paljon hylättyjä äänestäjiä. Rankkurit ottavat niitä kiinni ja pyrkivät löytämään niille uuden kodin omasta puolueestaan. Pitkäaikainenkin äänestäjä kannattaa kuitenkin leikata ja merkitä niskanahan alle laitettavalla sirulla. Tällä tavalla äänestäjä rauhoittuu eikä juokse muiden poliitikkojen perässä. Sirun avulla löydät äänestäjän seuraavienkin vaalien aikana.

3. Äänestäjä on helppo valmistaa

Poista äänestäjistä roskat ja vioittuneet kohdat ja pilko isoimmat hatut, mutta turhaa pilkkomista ja maitiaisnesteen vuodattamista tulee välttää. Äänestäjän suolaaminen on helppoa. Äänestäjät ladotaan suolausastiaan kerroksittain ja väliin lisätään karkeaa suolaa. Myrkkyä sisältävien äänestäjien ryöppäämisessä on käytettävä runsaasti nestettä.

4. Kun kohtaat äänestäjän luonnossa

Jos kohtaat yllättäen äänestäjän vaikkapa marjoja poimiessasi, niin sitä ei ole syytä säikähtää. Äänestäjä on yleensä kohdattaessa itse sen verran ujo ja varovainen että luikertelee nopeasti piiloon. Älä vahingoita sitä, sillä äänestäjällä on aivan samanlainen oikeus elää kuin sinullakin. Suomessa elää myös myrkyllisiä äänestäjiä. Sen takia luonnossa liikkuessa onkin syytä aina pitää mukana persupakkausta jolloin voit nopeasti saada ensiapua sinua purreen  äänestäjän myrkkyyn.

5. Suojaa ja hoida

Äänestäjän hoitaminen liittyy hänen arvonsa säilymiseen. Säännöllinen huolto auttaa pitämään myös jälleenmyyntiarvoa yllä kun luovut politiikasta. Pinnallinen huolehtiminen liittyy sekä viihtyvyyteen että turvallisuuteen. Äänestäjät vanhenevat ja likaantuvat arkisessa käytössä. Uudet tekstiilit voi hankkia joko vain yhdelle äänestäjälle tai yhtenäisesti koko äänestäjäkunnalle. Näin äänestäjät säilyvät joskus jopa uuden veroisina omistajalta toiselle ja mittariin kertyy suuri ehdokkaille ajettu äänimäärä.

6. Haittaohjelmien poisto

Joskus äänestäjäsi saattaa joutua haittaohjelman hyökkäyksen kohteeksi. Sitä varten voit netistä hakea itsellesi ohjeet äänestäjän puhdistamista varten. Voit myös käyttää itse vakoiluohjelmaa, joka kerää äänestäjästäsi tarvitsemaasi tietoa. Ajan myötä äänestäjä täyttyy kaikenlaisesta rekisterimerkinnöistä ja ylimääräisistä ohjelmista. Silloin kannattaa käyttää esimerkiksi Easycleaneria, joka poistaa hänestä turhat roinat ja vaikutteet. Joskus on hyödyllistä myös varmuuskopioida äänestäjä uudempiin koneisiin. Täällä tavalla varmistetaan ettei se tärkein tieto katoa vaan säilyy uudelle sukupolvelle.

7. Ylläpito

Jos olet ostanut itsellesi omat äänestäjät ja niitä varten palvelimen, niin muista päivittää äänestäjät tarpeeksi usein. Varminta on kun hoidat sen itse, mutta voit myös ulkoistaa palvelun ammattimaisille aivopesijöille. Jos kuitenkin päivität äänestäjät itse, sinun on syytä opetella erityinen ohjelmointikieli joka kullakin äänestäjällä voi olla hyvinkin erilainen. Huolehdi myös siitä että yhteystietosi ovat koko ajan äänestäjän nähtävissä.

8. Muista vastata äänestäjien rukouksiin

Aika ajoin äänestäjät kääntyvät sinua kohti ja polvistuvat pyytämään apua. Kuuntele heitä tarkalla korvalla. Lohduta heitä kertomalla että olet ajaton ja istut ikuisesti valtuustossa ja kuulet kaikki rukoukset. Muistuta heitä siitä että heidän tulee peljätä ja rakastaa sinua niin että eivät käänny muiden valtuutettujen puoleen. Kun kaikki ei mene niinkuin äänestäjä haluaa, muistuta heitä elämän tarkoituksesta ja yksilöllisestä kohtalosta.

Ja ihan vielä lopuksi. Muista että sinä teet latua ja äänestäjät hiihtävät perässä!

Kivimessut 2012, osa 3

Torstai 1.11.2012 klo 21.00 - Juhani Eilola

Kimpale Kultaa !

Vietin kivimessuilla hyvän tovin aikaa kullanhuuhtojien osastolla. Hyvä ystäväni ja kolleegani herra kartoittaja (ei kuvassa) oli haksahtanut kultaan. Ja kieltämättä haksahtamisessa oli järkeä. Lapin kultamailta heitettiin vallan pitkä kuvasarja valkokankaalle. Ei ehkä se kulta vaan kulta ja erämaaelämä yhdessä ovat romanttiselta näyttävä elämäntapavaihtoehto. Uskon että moni aivan oikeasti nauttii siitä ja odottaa siinä sivulla sitä isoa kimpaletta.


Kuvassa ei ole kimpale kultaa vaan kimpale rautaa. Sain järjestäjiltä puhelun ja olin onnistunut arvaamaan kimpaleen painon muistaakseni 20 gramman päähän sen todellisesta painosta. Olin yksi kolmesta onnellisesta palkitusta.

Saamieni vielä tuolloin hiukan epävarmojen tietojen mukaan Sellassa kävi likimääräin sama kävijämäärä kuin viime vuoden messuilla Kurikan monnarilla. Ainakin tällä kerralla kivet innostivat myös Jurvassa.

Lauri tähkä löysi kimpaleen kultaa. Tiedossani ei ole mistä kimpale löytyi mutta laulun kertosäe tarttuu kivimessujen kävijään.

Kivimessut 2012, osa 2

Keskiviikko 31.10.2012 klo 20.18 - Juhani Eilola

Koristepuuseppämestari Martti Parkkamäki

Vaikka kivimessujen pääasiallinen materiaali olikin kivi, myös perinteinen jurvalainen käsityötaito oli vahvasti esillä kun koristepuuseppamestari Martti Parkkamäki esitteli vuosikymmenten aikana hankkimaansa ammattitaitoa.

Hän kertoi olevansa jo kuudennen polven puuseppä ja on varsinaisen veistokokemuksensa lisäksi opettanut veistotaitoa myös tulevalle sukupolvelle. Puun kanssa työstäminen on ollut verissä muullakin perheellä.

Enemmän Martti Parkkamäestä voit lukea Metsä-Pohjanmaasta. Sivulla 15 on hänestä artikkeli.

Kysyin myös tuotteiden markkinoinnista kun tuotteissa ei hintalappuja näkynyt. Se onkin alan ongelma, koska koristeveisto vie paljon aikaa ja tuotteiden hinta nousee ilman markkinointiporrastakin korkeaksi. Jos tuotteita haluaa veistää, ei voi olla koko ajan niitä itse markkinoimassakaan.

No kaikesta huolimatta jurvalaista tuotantoa kannattaa hankkia jos sitä vain on saatavissa. Parkkamäki kertoi että joskus muualta päin vierailevat ihmiset ovat ihmetelleen miksei tuotteita ole Jurvasta saatavissa. Olisikohan tässäkin Kurikan päättäjillä ja kehittäjillä jonkinlainen alan markkinoinnin tukemisen paikka.

Kivimessut 2012, osa 1

Tiistai 30.10.2012 klo 19.38 - Juhani Eilola

Viiatinsaari

Julkaisen muutamia kuvia Jurvassa viikonloppuna pidetyiltä Jalo- ja korukivimessuilta. Ajattelin julkaista ensimmäisen kuvan ihan yksinään, niin voitte rauhassa tutkia. Kuvaa klikkaamalla saat isomman version.

Jalo- ja korukivimessuilla Jurvan Sellassa oli esillä muun tarjonnan lisäksi Eino Korpilahden valmistama pienoismalli Jurvan ja Kurikan välillä aikoinaan sijaineesta saaresta. Tässä valokuva johon olen lisännyt hiukan paikannimiä että jokainen voi tunnistaa saaren eri osia. Itse olen syntynyt tällä saarella Norinkylässä ja asun edelleenkin Juurinmäessä saaren toisella laidalla.

Kaunis kiitos!

Maanantai 29.10.2012 klo 1.10 - Juhani Eilola

Kunnallisvaalit on käyty. Sain 49 ääntä jolla sijoituin äänimäärissä sijalle 54. Ehdokkaita vaaleissa oli yhteensä 168. Valituksi tulemiseen olisi tarvittu vähintään 13 ääntä lisää. Kiitän jokaista joka uhrasi äänensä minulle!

Toivotaan että varavaltuutetunkin asemasta pystyn käyttämään tämän äänimäärän jollain tavalla Kurikan ja äänestäjieni hyväksi.

---

Kuinka tästä eteenpäin!

Jalasjärven Anne Ojajärvi päivitti Facebooksivuaan ennen vaalipäivää "...käy nöyränä huomiseen..."

Nyt oma kannatus on annettu punnittavaksi ja Anne tuli valituksi, minä en tullut. Vaalivalvojaisten jälkeen on minun vuoroni sanoa: "..käy nöyränä huomiseen.." Niinkuin tapahtuu, niin on tarkoitettu.

Vapautan tänä yönä blogin vaalitehtävistä muuhun käyttöön. Aloitetaan musiikista ja kurikkalaisesta laulajasta! Kurikassa on paljon muutakin hyvää kuin uusi valtuusto! Käydään täällä niitä läpi ajan kanssa.