Ahdas sydän

Olen yleensä kirjoittanut blogitekstit reilusti etuajassa ja laittanut automaatin julkaisemaan tekstin 0.00. Joku teksti on kirjoitettu jopa viikkoja aikaisemmin.

Jos kellonaika on joku muu, niin yleensä olen käynyt editoimassa tekstiä jälkikäteen koska blogin ulkoasu ei ole miellyttänyt. Mutta tämän vuoden kaikki blogitekstit on tehty reilusti etukäteen. Tämä teksti on ensimmäinen poikkeus. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti vasta 0.00 jälkeen.

Aiheiden valinnasta

Kirjoittaisin blogitekstejä mieluiten ajankohtaisista kunnallispoliittisista aiheista, mutta koska www.mattiollila.fi on luetuin blogi tästä aiheesta, niin siellä on helpompaa osallistua aktiiviseen keskusteluun.

Tänään päällimmäisenä on ollut kaksi aihetta. Toinen aikuisen ihmisen esiintyminen esimerkkinä nuorisolle ja toinen homokeskustelu, jossa ollaan tultu merkilliseen pisteeseen. Aiemmin vaadittiin ettei asiaa saa pitää tabuna vaan siitä pitää pystyä keskustelemaan ja juuri nyt siitä ei saa keskustella. Ja jos keskustellaankin, niin aiempi ahdasmielinen keskustelu on muuttunut homofobiasta perinteisen vanhanaikaisen näkemyksen halveksimiseksi eli perinnefobiaksi.

Keskustelu alkaa kääntyä jo liian pitkälle niiden kohtelussa jotka vannovat vain perinteisen parisuhteen nimiin. Unescon suvaitsevaisuuden periaatteiden julistuksessa vuodelta 1995 kuitenkin on tällainen kohta:

"Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

Mietin minkä kappaleen tähän loppuun laittaisin. Ehkä tähän suvaitsevaisuuden nimissä sopii Pekka Simojoen Toisenlainen tie, joka kertoo ahtaasta sydämestä.