Uskon kaari: Aiemmin tapahtunutta

Tiistai 7.1.2020 - Juhani Eilola


aleksanterijaanna.JPG





Kaksi enkeliä vartioimassa Elämäni puuta !

Talonisäntä Tuomas

"Woin kertoa jonkun kristiweljistämme täältä poismuuttaneen ja kadonneen niinkuin warjon kewätkesän ajalla. Talonisännän Tuomas Eilolan, jolle Jumala, rakas Isä, antoi jo kaukaa armoäänensä kuulua, että Ylkä tulee, nouskaa Häntä wastaan!

Ehkä hänki täällä kristillisyytensä wähän kilwoituksensa ajalla oli monta kertaa heikko ja horjahtawainen niinkuin me kaikki muutkin tällä sotatanterella, uskottomain ja kiljuwain jalopeurain keskellä. Mutta elon Herra kypsytti wiinimarjansa, että oli walmiina lähtemään häihin, kun Ylkä tuli morsiantaan noutamaan. Että jätti hywän todistuksen jälkeensä vaimollensa ja lapsillensa ynnä muille weljille ja sisarille täällä, joka heikkona ollessaan kylwi sitä katoamatointa siementä waimonsa ja lastensa sydämiin, että ne ei pidä tyhjänä palajaman."

Kristillinen kuukauslehti 14.2.1885

Saarnaaja Aleksanteri

Hän kuitenkin tiesi sen, että ilman elävää uskoa  ja Jumalan siunausta ihmisellä ei ole onnea tässä eikä tulevassa elämässä. Hänen hartain toiveensa olikin , että perilliset pysyisivät lapsuususkossa, kuten hän itse oli saanut pysyä. 

Isän neuvot ja opetukset painuivat mieleen ja vaikuttivat sen, että kun epäusko sai vallan, synnistä ei voinut iloita. On selvää että vanhus koki raskaana lastensa lankeamisen. Jumala näki isän hädän, ja ennen kuolemaansa Aleksanteri sai siunata rakkaansa takaisin taivastielle...

Suuret ja pienet taivasmatkalaiset olivat Sofia ja Aleksanteri Eilolan sydäntä lähellä. Pitkän päivätyön jälkeen Jumala kutsui palvelijansa lepoon. Sofia nukkui kuolonuneen 28.5.1944 ja Aleksanteri runsaan vuoden perästä 4.9.1945

Päiwämies nro 19 - 1971

Isoäiti Jenny

Yli 2 vuotta hänen piti kärsiä ja sairastaa. Kuollessaan Jenny Eilola oli vasta 31v. isä 38v. silloin. Äidille veisattiin sinä iltana ja hänelle avattiin ikkuna. Muistan sen illan meidän pirtissä, tunsin kuinka enkelit kulkivat likellä.

Tyttären muistelmat



Kartoittaja Juhani

Me kaikki lähdemme vuorollamme, sitä on turha kiistää.

Kunnioitan isääni ja äitiäni ja kaikkia edesmenneitä esipolviani koko sydämestäni. Minäkin olen kuullut jo lapsuudesta saakka kutsuhuudon "Ylkä tulee", mutta silti, millaisen perinnön minä itse jätän omalle rakkaalle waimolleni ja omille jälkeläisilleni, miniöilleni ja vävyilleni, jotka ovat kaikki minulle niitä arvokkaimpia ihmisiä maailmassa? Voiko kukaan koskaan tulevaisuudessa muistella miten minä sain siirtyä ikuisuuteen kaikin voimin turvaten Vapahtajaani, niinkuin joka sunnuntaina seurakunnassani rukoillaan ?

Mikä on oikeasti tärkeää? Sekö mihin seurakuntaan kuulun? Sekö että erinomaisuuteni olisi kaikkialla nähtävissä? Nykypäivässä kun eletään, niin jokaisen kannattaisi katsoa elokuva "Johanneksen evankeliumi". Siinä Jeesuksen suusta kaikuvat useita kertoja voimakkaina Raamatun sanat: "Minä sanon teille totuuden!"

Hän kertoo meille totuuden, kuten tulemme jatkossa näkemään. Lopuksi vielä ote tuhansien vuosien takaisesta blogitekstistä:

Vartioikoon Jumala kaikkia vanhuksia!



KOLME OSAA

"Herra sanoi Sadrakille, "Minä tein ihmisen kolmeen osaan. Kun hän on nuori, en katso hänen epäonnistumisiinsa hänen nuoruutensa tähden. Jälleen kun hän on aikuinen, minä vartioin hänen ajatuksiaan, ja kun hän tulee vanhaksi, niin minä vartioitsen häntä niin, että hän voi tehdä parannusta."...

... "Ja Jumala otti hänet (Sadrakin) ja asetti paratiisiin kaikkien pyhien kanssa. Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti, amen."

Sadrakin ilmestys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini