Murehtien onneen

Lueskelin juuri äsken Ellis Weinerin kirjaa Murehtien onneen. Ellis Weiner ja myös kirjan kuvien piirtäjä Roz Chast ovat maailmalla tunnettuja murehtimisen asiantuntijoita. Yritän nyt soveltaa tässä tekstissä jollain lailla murehtimisen perusoppeja Kurikkaan.

Millä murehtimisasteella Kurikassa ollaan ?

Kirjoittaja on jakanut murehtimisen viiteen eri lajiin. Kurikassa ollaan käsittääkseni neljänneksi vakavimmalla tasolla eli synkkien ajatusten märehtiminen. Se esiintyy levottomana liikehtimisenä ja vaivoin hillittynä levottomuutena. Tällä tasolla ollaan  kuumenemassa kohti kiehumispistettä.

Seuraava ja vakavin aste on paniikkiin joutuminen. Se sisältää äärimmäistä kiihtymystä ja lopettaa kaiken järki- ja tunneperäisen toiminnan.

Koska hallittua murehtimista kuitenkin voi käyttää välikappaleena onneen ja menestykseen, niin olisi syytä olla nousematta tuolle tasolle. Ehkä paras taso olisi ykköstaso eli Mietin vain -taso, jossa käydään läpi pientä älyllistä hämminkiä ja emotionaalista levottomuutta.

Kirjoittaja kirjoittaa: "Saadakseen tämän valtavan voiman käyttöönsä murehtimista opiskeleva joutuu opettelemaan, kuinka murehtia hitaasti ja harkitusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti....
... Hyvinvointi, tyytyväisyys, valta, vaikutusvalta ja ilo voivat olla sinun, kun sinusta tulee taitava murehtija."

Ketjumurehtiminen

Tämä on Kurikassa yleisin murehtimisen taso. Jos jonkin asian esittää tietty puolue, niin ketjumurehtimisessa siinä täytyy olla jotakin vikaa, joka johtaa sitä seuraaviin murheisiin. Esimerkki ketjumurehtimisesta voisi olla tällainen:

- kuntien talous heikkenee
- Kurikan talous heikkenee
- Kurikassa on liikaa Investointeja
- Kurikka joutuu ottamaan lainaa
- Kurikka menee konkurssiin
- terveydenhuolto ei enää toimi
- kuolen käärmeenpuremaan

Siinä esimerkkiketju, jonka avulla murehtija voi joko parantaa tilannetta tai tutkia onko ketju todellinen. Kirjan yksi esimerkkiketju alkoi ilman saastumisesta ja päättyi suklaavanukasteollisuuden romahtamiseen.

Jos ei löydy murehdittavaa

Kirja antaa ohjeita myös murheiden etsimiseen. Hyviä ideoita ovat sanomalehden lukeminen, äidille soittaminen, uutisten katsominen, peiliin tuijottaminen, tiliotteen tarkastaminen ja vaikka tekemättömien töiden miettiminen.

Ja toden totta, kirja on oikeassa. Niille joille tästäkään huolimatta ei löydy murehdittavaa, on tarjolla erilaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia. Näitä voisi Kurikassakin harkitä järjestettäviksi. Ei vain huumorilla vaan myös vakavasti: Kurikan kansanpaniikkijuhlat, Uneton Kurikka-juhlat, Kurikan toivoton ympäriajo ja Ahdistuksen kuusiottelu, jossa lajeina voisivat olla itsekseenhöpiseminen, käsien vääntely, irvistely, jälkiviisaus, purnaus ja huokailu.

Näistä löytyy tie murheeseen ja ehkä sitä kautta onneen.

Kumouksellinen murehtiminen

Murehtimalla voi myös heikentää muiden asemaa kunhan murheensa vain kertoo julki. Voit olla esim. huolissasi toisen ihmisen työtehosta, rehellisyydestä ja jopa omien pomojen tekemistä suunnitelmista. Tämä yleensä tehdään kiertoteitse.

Uudessa Kurikassa kaikkein tehokkainta on murehtia niitä jotka eivät halua uudistaa mitään. Sillä tavalla minusta itsestäni tulee uudistumiskelpoinen.

Murheella on kirjan mukaan myös parisuhteessa valtava voima. Suosittelen kirjaa.

Ja lopuksi

Kirjan lopussa on niin hauska kuva että jokaisen on pakko mennä nyt kirjastoon ja hakea tämä kirja. Murehtijan valtatiellä näkyy ei kaistojen päällä: Kiihkoilijat / Hullut / Kaistapäät ja tietenkin päällimmäisenä yhteinen kyltti: Kaikki kaistat yhtyvät 300m.

Sen lisäksi tie on täynnä huomautuksia: Hirvien ylityspaikka, Liukas märkänä ja kuivana, Putoavien kivien alue, Ei palveluja,

Kuvaa hyvin ihmistä.

Haaste: Keksi lisää kurikkalaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia murehtijoille. Keksi uusia kurikkalaisia murehtimisketjuja. Keksi millä tavalla murehtimalla voit saada muut näyttämään heikommalta kuin itsesi tai millä tavalla murehtimalla voi kehittää asuinympäristöä.

Oletko koskaan onnistunut murehtimisessasi ? Kertokaa omia menestystarinoitanne.

Kommenttitila on vapaa.