Kristityn sota-asun ensimmäisenä osana mainitaan totuudella vyötetyt kupeet.
Oma pastorimme aloittaa joka sunnuntai saarnansa rukouksella:
Herra, pyhitä meidät totuudessa,
Sinun Sanasi on totuus!
Totuus lapsen silmin
Olin lapsena kova lukemaan kirjoja. Luin Tarzanit, viisikot ja muita jännittäviä nuorten kirjoja. Naapurin Markun kanssa leikimme Batmania ja Robinia. Joskus mentiin liian pitkällekin leikeissä. Aina ei muistettu että he ovat satuhahmoja eivätkä totta. Emme pystyneet aina matkimaan heidän lavastettuja sankaritekojaan ja siksi tapahtui joskus vahinkojakin. Hengen lähtökin oli lähellä.
Sitten yhtenä päivänä otin käteeni Raamatun ja satuhahmot jäivät taakse. Olin vasta hiukan toisella kymmenellä kun ahmin läpi kaikki mahdolliset Raamatun kertomukset. Vanhemmilleni, joiden en Raamattua ollut nähnyt lukevan, kerroin että "tämähän on paljon jännittävämpää kuin Batman".
Aloin pikkuhiljaa ymmärtää että Raamattu ei ollut Batmanin tapaan satua vaan totisinta totta. Lapsen aivoilla, ilman seurakunnan opetusta minulle alkoi syntyä käsitys siitä millaista kristillisyys oli. Ymmärsin sen tärkeimmän, Kristus on kuollut minunkin edestäni. Mutta ymmärsin myös millaisia seurakuntia maailmassa on ollut alkuseurakunnan aikana. Mitä niissä oli tapahtunut ja senkin opin mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Kukaan ei ollut sitä sanomaa vielä väärennellyt minkäänlaisilla ulkopuolisilla opetuksilla vaan lukemastani syntyi minulle totuus!
Muistan miten aloin myös luottaa siihen että Jumala suojelee kristittyä elämässä! Keskikoulussa ollessani yksi ikäiseni poika vammautui liikenneonnettomuudessa jäätyään auton alle. Joitakin aikoja sen jälkeen leikimme pihaleikkejä. Pallo meni tien yli ja minä juoksin pysäköidyn auton edestä tien yli. Vieläkin uskon että minut pysäytti kuin seinään näkymätön käsi ja toisen auton takaa tullut auto vain hipaisi vaatteitani niin että tunsin sen. Olin kiitollinen!
Harrastuksia oli paljon. Olin 4H-kerhossa, askartelin, kävin erilaisissa kansalaisopiston piireissä jo alaikäisenä. Maalasin siellä mm. tauluja äidin kanssa. Muistan maalanneeni ainakin mustanaamion, tuulimyllyn ja kukon. Harrastin juoksua ja suunnistusta ja jo ennen rippikoulua meillä oli harjoitusohjelmat joita pyrittiin noudattamaan.
Olin myös poikakerhossa ja kun olin lukenut useaan kertaan pääsiäisen tapahtumat, niin ajattelin että tehdään siitä näytelmä. Teimme siitä kahden muun pojan kanssa niin todentuntuisen näytelmän että saimme poikakerhoon porttikiellon. Pappi ei ymmärtänyt että olin tosissani ja täysin vakavissani. Yritin esittää totuuden, mutta esitys keskeytettiin kun roikuimme karttatelineissä esittäen ristiinnaulittuja. Pappi ei sitä käsittänyt. Samoin tuon käsittämisen kanssa on käynyt monesti elämäni aikana. Niin myös nykyisessä seurakunnassani.
Totuus nuoren silmin
Menin rippileirille ja olin sen jälkeen useilla leireillä isosena. Ihastuin jo ennen rippikoulua yhteen tyttöön ja rippikoulun jälkeen 17-vuotiaina menimme kihloihin, juuri ennenkuin hän lähti toisen kerran Ranskaan Operaatio Mobilisaatio -lähetysjärjestön kanssa.
Heti kun opimme tuntemaan toistamme, niin hän kertoi lukevansa "Kuningas tulee" -nimistä kirjaa. Halusin myös lukea sen ja huomasin että kirja kertoo juuri niin Jeesuksen tulemuksesta kuin Raamattukin. Kirjan oli kirjoittanut H.L.Wilmington.
Raamatun sanoma innoitti meitä ja taitaa seurakuntakeskuksen puhujapöntössä olla vieläkin silloinen teksti: "Usko tulee kuulemisesta" (...ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta?"). En kuitenkaan millään ymmärtänyt ettei seurakunnassa saanut puhua lapsena omaksumistani asioista. Esim. tulevat tapahtumat ja armolahjat olivat yllättäen kiellettyjen asioiden listalla. Kun yritimme järjestää jotakin niihin aiheisiin liittyvää keskustelua tai tapahtumaa, niin Teuvan kirkkoherra keksi muille nuorille siksi aikaa vähintään jotkut syntymäpäiväjuhlat. Kaikki kunnia hänelle kuitenkin siitä. On hyvä muistaa lähimmäistä hänen juhlapäivänään.
Suunnistusharrastus vei minut Jyväskylään opiskelemaan kartoitusta.
Olin tuolloin vielä 16-vuotias nuori vieraalla paikkakunnalla ja yritin löytää sieltä kristillistä paikkaa minne mennä. Jaakko Löytty porukoineen kävi laulamassa koulun ravintolassa ja minusta oli iloinen asia että hän sai pitää puheen myös "kielletyistä aiheista". Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun kukaan ei kieltänyt.
Jyväskylän helluntaiseurakunta
Yritin löytää luterilaisesta kirkosta paikkaa minne mennä, mutta en löytänyt mitään sopivaa toimintaa. Yhtenä päivänä kävelin jonkun Temppelin ohi. Ajattelin että olisiko se joku juutalainen temppeli kun se oli omituisen muotoinen ja sillä oli kumma nimi.
Vilkaisin ohi mennessäni pääovelle. Ei ollut menossa mitään tapahtumaa. Kävelin katua alaspäin ja siellä oli toinen ovi johonkin toiseen saman Temppelin saliin. Ovi oli lukossa.
Kävelin pari korttelia alaspäin kohti rautatieasemaa ja olin kääntymässä sivukadulle kun vastaan tuli vanhempi nainen ja otti minua kädestä kiinni ja pyysi mukaansa. Hän vei minut kuin unessa sisään siitä lukitusta sivuovesta vaikka ei voinut millään tietää että olin vähän aiemmin sitä kokeillut. Siellä näin ensimmäisen kerran sen järjestyksen mistä Paavali puhui ja jonka kohdan jo lainasin aiemmin:
14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Oli lohduttavaa nähdä ja kokea että se mitä lapsena olin lukenut ja josta Teuvalla oli vaarallista puhua oli totta! Ihmiset ottivat vieraan avosylin vastaan ja siinä tilaisuudessa tapahtui järjestyksessä kaikki se mitä Raamatussa kerrottiin.
Koulussa ollessani siellä alkoi Jyväskylä-Missio jossa puhujana oli Denis Clark ja tulkkina Jouko Neulanen Vaajakosken Babtistiseurakunnasta. Menin ensimmäiseen tilaisuuteen. Temppeli oli aika täynnä ja menin taakse istumaan. Denis Clark aloitti rukouksella ja pyysi Jeesusta siunaamaan meistä jokaisen. Minun takanani oleva henkilö laittoi kätensä olkapäälleni ja tunsin itseni oikeasti siunatuksi. Kun rukous loppui, niin katsoin taakseni sanoakseni jotakin, mutta olinkin viimeisessä penkissä eikä takanani voinut olla ketään.
Opiskelin Jyväskylässä kaksi vuotta. Näin ja koin useita ihmeitä ja opiskeluaikanani kävin läpi myös kaupunginkirjaston uskontojen ja psykologian hyllyt. Sitä kautta aloin ymmärtää kokonaisuutta jonka kristilliset seurakunnat, kirjailijat, puhujat, papit, uskonpuhdistajat, kirkkoisät ja eri uskonnot sekä psykologiset tekijät muodostavat. Mutta ei se yksinkertaista ole vieläkään ymmärtää miksi niin usein kaikki luulevat olevansa vain itse niitä jotka tuntevat ja puhuvat ainoan oikean totuuden !
Jalasjärven seurakunnat
Koululle soitettiin ja kysyttiin onko EP:n alueelta ketään valmistumassa kartoittajaksi. Toinen oli WC:ssä puhelun aikana joten sain heti työpaikan jolla matkalla olen edelleen. Jalasjärven Luterilaisesta seurakunnasta ja helluntaiseurakunnasta kerron myöhemmin lisää. Olen kiitollinen siitä ajasta Aulikselle, Raakelille ja Jaakolle! Kiitos!