Korona: Pääsiäisen aikaan

Perjantai 10.4.2020 klo 20:47 - Juhani Eilola

Äärimmäisen pieni asia - virus - on muuttanut Suomen hetkiseksi sellaiseksi Suomeksi josta voi olla ylpeä! Puhallamme yhteen hiileen, otamme yhdessä tämän vastaan, ja erityisesti ajattelemme lähimmäisemme parasta.

NYT MEILLÄ ON HYVÄ TAHTO TOISIAMME KOHTAAN!


Mutta miksi siihen tarvitaan kriisi joka johtaa kaatuneisiin? Kunpa ajattelisimme aina samalla tavalla lähimmäisemme parasta ja jättäisimme itsekkyyden ja ahneuden sikseen.

Mustan surman aikana kaikki ymmärsivät että ahneus on synneistä suurimpia. Erityisesti tällaisina aikoina ahneus pistää silmään. Pidättäydytään edes nyt siitä ja annetaan omastamme mitä pystymme. 



Pääsiäisenä kuolema on lähellä...

Aivan ensimmäisenä pääsiäisyönä kuoli paljon kansaa! Kuolema kulki Egyptin läpi: 

"...kaikki Masteman voimat oli päästetty irti tappamaan kaikki esikoiset Egyptin maasta, faaraon esikoisesta vangin naispalvelijan esikoiseen myllyllä, ja karjaan."
(Riemuvuosien kirja)

Pääsiäiseksi osui myös Vapahtajamme Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Tätä kirjoittaessani Jeesus oli jo ristiinnaulittu. Kuolema kulki Jerusalemissa juuri tänään.

Elämme kuoleman aikaa myös Koronakriisin pääsiäisenä ja rukoilemme että varsinkin kotimaamme, mutta myös koko maailma selviäisi tästä mahdollisimman pienin vaurioin ja voisimme lähimmäisenrakkaudesta ja hyvästä tahdosta kenties jotakin oppineena palata normaaliin arkeen. 



Yksi asia on kaikissa pääsiäisissä yhteinen - veri !

Veri ovenpielissä oli merkkinä ensimmäisenä pääsiäisenä sille että juutalaiset säilyivät hengissä kun Mastema kulki Egyptin läpi ja surmasi esikoiset. Matka luvattuun maahan saattoi alkaa.

Pitkänäperjantaina vuodatettu veri taas tuli merkiksi ja lohduksi kristityille siitä, että me saamme elää ja matkata kohti ikuista luvattua maata vaikka Korona kuinka runtelisi maatamme ! Nyt viimeistään on aika mennä lukittujen ovien taakse ja polvistua muistaen  että pitkäperjantai joka on ollut surun päivä, kääntyy myös ylösnousemuksen päiväksi.

Ylösnousemuksen ja jälleennäkemisen päivä tulee!

"Ja tämä on merkki, jonka Herra antoi heille: jokaiseen taloon, jonka oven reunuksissa oli ensimmäisen vuoden lampaan verta, tuohon taloon he eivät saaneet mennä tappamaan, vaan heidän tuli ohittaa se, että kaikki nuo pelastuisivat, jotka olivat talossa veren merkin tähden, joka oli oven reunuksissa. Ja Herran voimat tekivät kaiken sen mukaan, kuin Herra oli heitä käskenyt, ja he ohittivat kaikki Israelin lapset, ja vitsaus ei tullut heidän ylleen tuhoamaan heidän keskuudestaan yhtäkään sielua karjasta, ihmisistä tai koirista.Riemuvuosien kirja

Jeesuksen kuolema Golgatalla on meidän takuumme!



Mietin mikä musiikki sopisi parhaiten juuri tähän päivään. Luulen että tämä sopii kaikkiin tilanteisiin.

--------------- IHMEINEN RISTI --------------

Kommentoi kirjoitusta.

Uskon kaari: Seurakunta on se juttu

Sunnuntai 2.2.2020 klo 20:27 - Juhani Eilola


Mutta juurihan kerroit ettei seurakunta ole se juttu? Ei olekaan, oman oppinsa ja olemassaolonsa puolesta kiivaileva seurakunta ei ole se juttu minkä takia meille kristinuskoa ja evankeliumia jaetaan. Mutta kuten pastorimme viikko sitten sunnuntaina oikein saarnassaan sanoi: "Jeesus haluaa liittää meidät seurakuntaansa".

Vaikka et juuri nyt kuuluisi mihinkään seurakuntaan, niin silti voit tänään kuulua Hänen seurakuntaansa. Vaikka et kävisi missään kirkossa, voit tänään kuulla Sanan ja ottaa sen vastaan juuri siinä sohvapöytäsi reunalla. Omassa huoneessasi voi olla se alttari, jossa vain laitat kädet ristiin kun kukaan ei näe. Voit tunnustaa Hänelle kaikki pahimmatkin rikoksesi ja ymmärtää että Jumala antaa kaiken anteeksi. Voit puhua vaikka tuntitolkulla Hänen väsymättä sinua kuuntelemaan. Ja voit tehdä sen NYT HETI ilman mitään valmistautumista!

Jossain isossa tapahtumassa vieraileva evankelista pyysi pastoria lukemaan rukouksen. Pastori sanoi ettei voi koska hänellä ei juuri nyt ole rukouskirjaa mukana! Sinä et tarvitse rukouskirjaa ! Ei henkensä hädässäkään oleva lue avunhuutojaan mistään kirjasta. Eikä sinun avunhuudollesi Jumalaa kohden ole juuri nyt mitään sääntöä! Huuda vain ja jos koskee niin pyydä apua ja anteeksi sitä kaikkea pahaa mitä olet muille ja mahdollisesti itsellesikin aiheuttanut. Puhu vapaasti siitä mikä painaa ja sinua kuunnellaan!

Vaikka et kuulijaa näekään, niin luota siihen Jeesuksen sanaan että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Jos et aiemmin ole ymmärtänyt mikä se juttu kristinuskossa on, niin nyt saat ymmärtää sen. Se on anteeksianto! Jumala on aina antanut pahoista teoista rangaistuksen, hävittänyt jopa kokonaisia kansoja sen takia. Sinäkin saisit rangaistuksen, mutta sen rangaistuksen on jo toinen kärsinyt. Kaikki se rangaistuksesi on kohdistunut Jeesukseen joka tapetttiin ristinpuulle, että sinä oikeasti saisit rauhan ja tulisit juoneeksi niin sanotusti "elämän lähteestä" ja syöneeksi "elämän puusta".

Älä jää yksin vaan hae itsellesi seurakunta

Vaikka oma seurakunta ei olekaan se juttu, niin hae silti itsellesi yhteys johonkin kristilliseen seurakuntaan. Voisin hyvinkin suositella sinulle niitä, mutta se mitä löydät niistä on joka tapauksessa raadollista, sillä täydellistä seurakuntaa on aivan turha etsiä. Silti tarvitset ja on hyvä olla kristittyjä ystäviä. Eivät he sinua pelasta vaan huutavat yhtä kovasti hädässään apua kuin sinäkin. Mutta heitäkin kuullaan jos he rukoilevat sinun puolestasi. Ja seurakunnassa opit paljon, niin paljon että lopulta saatat luulla sitä ainoaksi oikeaksi seurakunnaksi ja muita seurakuntia vääriksi.

Lasisella merellä

Jonakin päivänä tämä Jeesuksen seurakunta kuitenkin nousee ylös ja seisoo lasisella merellä kiittämässä Jumalaa. Joillekin voi olla yllättävää huomata että on joutunut ihan erilaisen seurakunnan keskelle kuin maailmassa oltiin. Vieressä eivät seisokaan enää Reiska ja Masa joiden kanssa oman seurakunnan puolesta niin kovasti kiivailtiin ja näytettiin muille mistä kana pissii.

Siellä onkin ympärillä niitä jotka väittelyssä voitettiin. Niitä joille ei jaettu ehtoollista kun kerran eivät jakaneet samaa oppia ja niitä jotka olivat tulleet Baabelista, isosta harhaisesta kirkosta. Ja joku ylistää Jumalaa vierellä ihan vieraalla kielellä ja sitä kun niin omassa seurakunnassa vältettiin. Ja joku kertoo nähneensä tästä hetkestä unta, jonka on kertonut psykologille kun pappi ei halunnut kuulla. Ja siellä ovat kaikki väärinkastetut! 

Tämä lasisen meren seurakunta on se juttu! Tämä seurakunta on rekisteröity seurakunnaksi ristinpuulla! Siellä Vapahtaja asetti sille perustuksen kuollessaan sinun ja jopa minunkin puolestani vaikka me molemmat tiedämme, että meistä kumpikaan ei ansaitsisi sitä että meitä edes kutsuttaisiin Taivaan Isän lapsiksi. Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Ja lopuksi:

Olimme tänään SLEY:n ja Kansanlähetyksen yhteisissä kynttilänpäivän lauluseuroissa. Oli hienoa vierailla entisten ystävien luona ja huomata että he eivät ole entisiä vaan nykyisiäkin  ystäviä. Sen kunniaksi Kansanlähetyksen laulukirja VIISIKIELINEN!

Katso lopputeksteihin saakka ja ymmärrä että he kaikki ovat lasisella merellä. Eivät vain vanhukset ja ne jotka laulavat oikein. Taivaan isä pitää huolta kaikista lapsistaan!


Kommentoi kirjoitusta.

Uskon kaari: Vapaana vangittu

Tiistai 21.1.2020 klo 21:21 - Juhani Eilola

Unien tulkintaa

Lainasin aikoinaan Kurikan kirjastosta kaikki mahdolliset unikirjat ja uudelleenselitin niiden avulla Joosefin unet seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Kirjojen kuvaukset olivat Joosefin unien toteutumaan nähden naurettavia ja kirjasta riippuen täysin erilaisia. En usko siis unikirjoihin. En myöskään minkään valtakunnan unenselittelijöihin.

Täytyy muistaa että unet tutkitusti heijastavat asioita joita emme ole vielä ehtineet tallettaa aiemmista huomioista huolimatta tietoisuuteemme. Edellisessä päivityksessä olleen videon perusteella ihminen ei mm. voi nähdä unta kasvoista joita hän ei ole ennen nähnyt. Selitykset ovat paljon helpompia kuin unikirjojen antamat kiertomerkitykset. Lohduttavaa on, että nähdessämme unessa Jeesuksen, tiedämme nähneemme Hänet aikaisemminkin.

Aloitetaan tästä:
Uni kristillisestä keskuksesta

Olin kuullut että Seinäjoen pohjoispuolella lähellä Kitinojaa metsässä on kuuluisa ja nykyaikainen kristillinen keskus. En vielä ollut käynyt siellä. Menin sinne ensisijaisesti siellä olevan kirjaston takia. Parkkeerasin auton keskuksen eteen ja menimme vaimoni kanssa sisään. Etualalla oli valtava kahvila ja sen takana kirjasto.

Kuljimme kahvilan läpi kirjastoon ja selailimme kirjoja. Keskustelimme jonkin verran kirjojen aiheista. Vähän joka välikössä joku hyssytteli ja pyysi olemaan hiljempaa. Ajattelin että varmaan sen takia koska kyse on kirjastosta. Kirjastoissahan on perinteenä kunnioittaa hiljaisuutta.

En erikoisemmin kiinnostunut kirjavalikoimista ja tulimmekin takaisin kahvilaan. Otimme kahvit ja jotakin syötävää. Samaan pöytään tuli muitakin ikäänkuin vartioimaan meitä. Keskustelimme nyt vähän kovemmalla äänellä Raamatun eri kohdista, mutta hyssyttely jatkui vakavampana vaikka muuten kahviossa oli kovempiakin ääniä. Jonkin ajan kuluttua aloin ymmärtää ettei kyse ollut äänestä, vaan sananvapaudesta. Täällä yllättäen tietyt puheenaiheet olivatkin kiellettyjä koska ne olivat tämän paikan ja sitä johtavien gurujen  oppien vastaisia. Ymmärsin että siitä oli ollut kyse kirjastonkin hyssyttelyssä.

(Unen jälkeen kävin tutkimassa kyseistä aluetta kartalta. Menin suunnilleen oikeaan kohtaan ja zoomasin karttaa lähemmäksi. Esiin tuli ryhmä rakennuksia. Zoomasin vielä lähemmäksi ja esiin tuli, yllätys, yllätys, eräänlainen kristillinen toimintakeskus. En ollut aiemmin käynyt siellä enkä tiennyt sellaisen sijaitsevan lähellä Kitinojaa. Vaikka hämmästyinkin melkoisesti, niin tiesin jo unessa ettei kyse oikeasti ollut tästä nimenomaisesta keskuksesta vaan useista "kristillisistä keskuksista" yleensä.)

Majoitus

Poistuessamme ovesta huomasin että auto oli siirretty suojaan keskuksen parkkihalliin. Parkkihalli oli kaksiosainen ja sen uloskäynnissä oli automaattinen ovi. Samanlainen ovi oli myös hallien välissä. Kaikki autot olivat kakkoshallissa - siis kahden ison oven takana. Huomasin että kun joku yritti ajaa ulos avoimesta ovesta, niin se meni aina kiinni kun siitä yritti ulos ja avautui uudelleen kun meni paikalleen.

Koska näin että ulos ajaminen oli toivotonta, niin varasimme huoneen keskuksen hotellista. Majoituimme sinne ja kun vähän puhuimme, niin hotellillakin hyssyteltiin ja kerrottiin että älkää puhuko ihan kaikesta, teitä kuunnellaan. Meille kerrottiin ettei vielä kukaan ollut koskaan päässyt ulos tästä keskuksesta elävänä. Vaimoni menetti täysin hermonsa kun kuuli että olemme käytännössä vankeja! Mieleen tuli Paavalin sanat: "älkää antako ... sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Hengenheimolaisten kokous

Muutaman päivän päästä tajusin ettei sieltä tosiaan pääse pois, mutta senkin tajusin että minun kanssani samanmielisiäkin oli olemassa. Keräsin porukan yhteen puistossa olevaan riihilatoon ja laitoin oven kiinni.

Pidimme ladossa "maanalaiset seurat" ja kuulimme ja näimme hirsien välistä miten pihalla liikkui ohutraajaisia petoja. Niitä oli useita. Ja taas alkoi meidän omastakin ryhmästä kuulua, että pitää olla varovaisia, tuosta ei saa puhua... hys hys... 

Laitoin ladon hirsien väliin kameran jolla sain hetken katseltua petojen liikettä. Näin hyvin millaisia pedot olivat ja tajusin myös että ne yrittivät kuunnella mitä me puhumme.

(Unen jälkeen googlasin kuvahaulla pedot, beast, monster, alien jne, jne... kyseisen pedon kuvaa ei löytynyt. Lopulta älysin googlata nimen Belial ja sieltähän se ohutraajainen peto löytyi. Sen yhteydessä oli mm. teksti: "Belial, Lord of Lies, Aspect of Lies, Master of Deception")

Euroja !

Odotimme hiljaa että pedot poistuivat ja pääsimme ladosta takaisin keskuksen aulaan. Siellä minut pysäytti joku ystävällinen mies. Hän piti kädessään laskua ja sanoi että tämä pitäisi heti maksaa. Kysyin että mikä lasku se on. "Se on vaimosi hoitolasku. Hänelle pidettiin rauhoitusterapiaa."
Kysymykseeni laskun koosta sain vastauksen: 9500 euroa. Näin kyllä että vaimo hermostui kun tultiin hotellillle, mutta rauhoitusterapiasta en tiennyt mitään !

Mietin että koska olen hyväkuntoinen, niin voisin juosta Seinäjoelle metsiä pitkin yön aikana ja ilmoittaa poliisille että täällä on valtava määrä ihmisiä vankina. Mieleen tuli Paavalin lause "vapauteen Kristus vapautti meidät."

Sitten palautui mieleen, eihän kukaan usko että täällä ketään on vankina. Portithan ovat autohalliin sepposen avoinna ja alueella saa vapaasti kulkea.

Unikoulu !

Sitten tuli uutinen että yksi perhe oli yrittänyt karkuun,  mutta menehtynyt Kitinojantiellä ulosajossa. Arvasin heti että heidät oli tahallaan kiilattu ojaan.

Mutta kaikki kutsuttiin kahvilaan muistamaan perhettä. Surmaamisesta huolimatta siitä tehtiin sankariperhe.

Joku toi tilaisuuden lopussa puisen muistotaulun, yläosassa oli perheen sukunimi.  Muuten taulu oli täynnä outoa tekstiä jota en osannut lukea. Kaikkein eniten silmiin osui kuitenkin aivan alla ollut logo? Pieni lasten juna.

(Unen jälkeen googlasin "junalogo" -sanaa ja siinähän se oli lähes sama logo. Logon alla luki sana UNIKOULU!)

OMA SEURAKUNTA EI OLE SE JUTTU

Kuten sanoin jo aikaisemmin, niin oma seurakuntani ei ole se juttu joka on kristinuskon ydin. Jätin toistaiseksi kertomatta vielä kokemuksia Jalasjärveltä. Voin kertoa lyhyesti tässä että helluntaiseurakunta toimi siellä aktiivisesti ja oli kunnia olla luterilaisena siellä usein mukana. Ystävystyimme siellä myös yhden aivan uskomattoman hienon perheen kanssa ja olimme heidän mukanaan aika usein. Mutta siellä näin myös ensimmäiset selkeästi kielteiset asiat. Niistä tässä joku pieni esimerkki:

Työkaverini lähti joskus ruokatauon aikana vanhustentalolle julistamaan evankeliumia. Kun kysyin millä tavalla hän sitä julisti, niin hän kertoi julistavansa heille että heidän pitää lähteä Baabelista, luterilaisesta kirkosta. Se oli se sanoma jonka hän oli oppinut eli hän ei ollut oppinut seurakunnassaan ydinsanomaa lainkaan oikein.

Toisessa tapauksessa seurakunnan salissa ilmoitettiin jonkun leirin tai tapahtuman  alkamisesta. Puhuja selitti myös omakustannushinnan leirille. En muista markkamäärää, mutta oletettavasti se oli 150 markkaa. Puhuja kertoi myös että tähän summaan päädyttiin koska se on aika yleinen muillakin leireillä ja seurakunnilla. Luterilaisilla omavastuu on noin 200 markkaa vastaavissa tapahtumissa. Heti tuon lauseen jälkeen molemmilta puolilta kuului "miten luterilaiset ryöstävät - hirveä summa!"

Erään kerran olimme helluntaikodissa ja perhe jossa olimme pyysi meitä hiljentymään radiosta juuri alkaneeseen iltahartauteen. Iltahartautta kuunneltiin tosi hartaasti ja se olikin hyvin pidetty. Ongelma syntyi vasta kun hartaus loppui sanoihin: "Kuulimme ordotoksikirkon iltahartauden..." Siinä silmänräpäyksessä iltahartaus muuttui kauhistukseksi ja siitä alkoi löytyä vikoja.

Yritän esimerkeillä kertoa ettei helluntaiseurakunta ole se juttu, luterilainen kirkko ei ole se juttu, Lähetyshiippakunta ei ole se juttu eikä edes Jumalan seurakunta -seurakunta ole se juttu! Nämä eivät ole niitä juttuja, vaan pahimmillaan ne vangitsevat kristityn vain omaan leiriinsä. Vaikka näennäisesti seurakunnassa vallitsee kristityn vapaus, niin voimme olla sekä omaan vajavaiseen oppiimme ja puolueellisuuteemme vangittuja orjia.

Olin hiukan yllättynyt kun huomasin kahden unessa mieleeni tuleen lauseen olleenkin samasta Raamatun jakeesta: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal.5:1

Kannattaa lukea koko luku tässä yhteydessä. Tässä pari valittua jaetta kuitenkin lopuksi:

"Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toisianne perin hävitä."
"Älkäämme siis olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme karehdimme."

Luvattuja maita on vain yksi, ei ole olemassa luvattua maata eri seurakunnille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uni, seurakunta

Uskon kaari: Unikoulu

Sunnuntai 19.1.2020 klo 19:08 - Juhani Eilola

Anna ja Joakim

Apokryfisessä "Marian lapsuusevankeliumissa" kerrotaan miten enkeli ilmestyi ennen Marian syntymää molemmille vanhemmille, ei unessa vaan oikeasti, Annalle ja Joakimille. Enkelit ilmoittivat Marian syntymän ennakkoon.

"Älä pelkää, Anna, äläkä luule että näet aaveen. Sillä olen se enkeli, joka on kuljettanut rukouksesi ja almusi Jumalan eteen; ja nyt minut on lähetetty luoksesi saattamaan tiedoksesi, että tulet synnyttämään tyttären, jota kutsutaan nimellä Maria, ja joka tulee olemaan siunattu yli kaikkien naisten. Hän, täynnä Herran suosiota syntymästään, tulee pysymään isänsä talossa kolme vuotta ennen kuin hänet vieroitetaan. Sitten hänet johdatetaan Herran palvelukseen, eikä hän lähde temppelistä ennen kuin hän on saavuttanut kypsän iän. Siellä, palvellen Jumalaa päivät ja yöt paastoissa ja rukouksissa, hän säästyy kaikelta mikä ei ole puhdasta, hän ei tule tietämään miehestä, vaan yksin, ilman esimerkkiä, tahrattomana ja turmeltumattomana, ilman yhdyntää miehen kanssa, hän, neitsyt, tulee synnyttämään pojan; hän, Hänen neitsyensä tulee synnyttämään Herran –kunniassa, nimessä ja työssä, maailman Pelastajan."

Joosef ja Maria

Enkeli ilmestyi myöhemmin kolme kertaa unessa myös Joosefille:

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.  Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle annetaan nimi Immanuel", mikä on käännettynä: Jumala meidän kanssamme."

Uskotko uniin?

Uni voi syntyä päivän tapahtumista. Koiran jalka heiluu unessa vilkkaan päivän jälkeen. Uni on Jumalan luoma ominaisuus luonnossa havainnoida menneitä ja aavistella omien kokemusten ja pelkojen mukaisesti myös tulevaa. Pääosin uni on täysin kokemusperäistä, mutta siinä päivän kokemukset ja tulevaisuuden aavistukset vain lentelevät esteettömissä sfääreissä, kastemadollakin voi olla siivet. Kaikki on mahdollista.

Painajaiset voivat johtua ihmisen pahimmista peloista ja veikkausvoitosta kertova uni vaikka siitä että ihminen on tutustunut vuositolkulla liigajoukkueisiin joiden peleihin veikkaus perustuu. Sille joka näkee herkästi unia, tulee niihin helposti mika tahansa elämänalue.

Samalla tavalla kristilliset unet perustuvat päivän kokemuksiin, esim. saarnaan tai vaikka siihen että ihminen lukee esim. Ilmestyskirjan yhteen menoon läpi, mutta eivät lukiessa huomioi ehkä kaikkea sitä mikä tekstistä tulee uniprosessointiin. Unet ovat heillekin luonnollinen osa elämää eikä se poikkea millään tavoin muista unista. Jumala sen unen on kaikille luontokappaleille luonut. Se on osa ihmistä.

Aivan liian usein kysytään onko uni Jumalasta vai saatanasta tai siitä pitääkö siihen uskoa. Unet ovat Jumalan luomistyö ihmisessä. Uni on kuin erillinen aisti jolla havainnoidaan opittua, pelättyä, toivottua, rakastettua, himoittua ja Raamatun mukaan myös Jumalan näkymätöntä maailmaa. Raamatussa kerrotaan että lopun aikana "nuorukaisenne näkyjä näkevät vanhuksenne unia uneksuvat". Ei siinä sanota että saavat Jumalalta unia. Uni on ikäänkuin aisti - ei mikään valmiiksi kirjoitettu romaani.

Ihmisen kemian, kokemusten, silmien, unitilan ja monen muun tekijän summana syntyy mahdollisuus nähdä unia. Kun enkeli ilmestyi Joakimille ja Annalle, niin he näkivät ja kuulivat enkeliä fyysisesti. He tapasivat enkelin niinkuin ihmisen, se ei ollut uni. Johannes näki tulevaisuuden näkyjen silmin ja kirjoitti siitä Ilmestyskirjan ja Joosef puolestaan näki unessa Jumalan enkelin. Hän havainnoi nukkuvana sen minkä Johannes, Joakim ja Anna tapasivat valveilla. Kaikki saivat omien aistimustensa kautta Jumalalta sen tiedon mikä heidän tulikin saada. He tapasivat tiedon lähteen ja unikin oli vain aisti siinä tapaamisessa.

Uni ei ole niinkään asia jota uskotaan tai ei, vaan se on kuten mikä tahansa tietoa välittävä aistimus. Minulla ei ole mitään syytä kieltää niitä kohtia joita esim. Suomen mielenterveys ry:n sivuilla unesta kerrotaan. Voit rauhassa tutustua sivustoon:

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/unen-merkitys

Ainoa puuttuva tieto on se että alusta saakka Jumala on ollut unenkin Luoja. On ihme että enkelit tulevat ovelle, soittavat ovikelloa ja alkavat painia "Jaakobinpainia", se ei ole unta, se tuntuu. On ihme että ihmiset näkevät näkyjä joissa on enkeleitä kertomassa Jumalan ajatuksia, se ei ole unta, se näkyy. Unessa ei vain näy tai vain tunnu, vaan unessa aistii siten ettei sitä välttämättä voi selittää millainen on unen aisti.

Unikoulu

Minä aistin unen kautta paljon kaikenlaista. En väitä mitään enkä sano muuta kuin sen että Jumala on unen ihmiselle antanut ja Hän tekee silläkin ihan mitä Hän tahtoo. En käytä tässä nimitystä enneuni vaan kyse on kun tekstejäni luet pelkästä UNIKOULUSTA.

Joudun tekemään tämänkertaisesta tekstistä kaksiosaisen, koska en päässyt vakuuttelusta vielä lainkaan siihen uneen joka minun oli tarkoitus kertoa. Mutta päätän tältä erää tähän ja alan valmistella varsinaista aihetta.

Nimittäin, vaikka kirjoitankin että seurakunta on kristitylle elintärkeä paikka, niin silti SEURAKUNTA EI OLE SE JUTTU joka on kristinuskon ydin.

Ja lopuksi linkki Youtubeen. Voit unohtaa puheet evoluutiosta, mutta muutoin video kertoo ihmeellistä ja loogistakin tarinaa unista:


https://youtu.be/dsB190ObwrY

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uni, näky, enkeli

Uskon kaari: Ole hiljaa!

Torstai 16.1.2020 klo 0:29 - Juhani Eilola

Jatkan elämäntarinaani myöhemmin, mutta muistutan muutamasta asiasta jotka olen jo maininnut aiemmissa teksteissäni:

1. Kun kokoonnutte, olkoon jokaisella jotakin annettavaa...

Kuten aiemmin sanoin, Luther ei pitänyt yleistyvästä ajattelutavasta että Jumala saapui kaupunkiin vain sunnuntain messuun. Koen itse saavani messussa paljon ja on hienoa että kuka tahansa ihminen saa joka sunnuntai astua avoimeen kirkkoon, istua perimmäiseen penkkiin (toivottavasti kenenkään tuijottamatta) ja kuten eräässä laulussa sanotaan, "viettää juhlaa sydämen". Siinä saa istua yksin Jumalan edessä ja antaa taakkojen lähteä harteilta purkamalla olemustaan Jumalan eteen. Joskus sielläkin voi kokea valtavia tunnemyrskyjä (tähän sanaan joku tarttuu). Esimerkiksi jokin viikko sitten ollessani ehtoollisella, juuri viinin kohdalla takanani oleva seurakunta nousi seisomaan ja aloitti seisaaltaan säkeistön "Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa..." Siinä oli jo taivaan tuntua!

Mutta se ei vielä ole mikään toimiva seurakunta, se on istuva, rukoileva, laulava, kolehtia keräävä ja sakramentteja jakava seurakunta. On selvää ettei siellä voi olla jokaisella jotakin annettavaa eikä vuorottain puhua kielillä eikä profetoida. Mutta silti Herra itse on heidän keskellänsä.

Kun Mooses tuli alas Siinailta jossa Herra oli, niin hänen kasvonsa loistivat. Niin loistavat kasvot kirkkaina myös messussa. Pyhimysten valokehiä ei ole temmattu tuulesta vaan todellisuudesta. Ja onko jotain hienompaa nähdä kuin se että aviopari loistaa yhteistä kirkkautta!

Puhuva, keskusteleva ja oppiva seurakunta on siinä tilaisuudessa jossa kokoonnutaan yhteen esim. yläsaliin tai vaikka luontokirkkoon ja jokaisella on mahdollisuus antaa jotakin. Millä virsi jne... Sielläkin Herra on Pyhässä Hengessä heidän keskellänsä. Se seurakuntakokous on hiukan erilainen, se ei ole messu. Jeesus itse järjesti paljon tuollaisia opetuskokouksia ja keskustelutilaisuuksia eri paikoissa. Rannoilla, temppelissä, puistossa, autiomaassa ja yläsalissa. On hienoa jos kirkossa on sekä messu että vapaita tilaisuuksia. Molemmat ajavat omaa tarkoitustaan.

Mutta tämäkin on vasta "kalenteriseurakunta" johon varataan aika - ei sellainen seurakunta joka elää ja on koko ajan ihmisen elämässä läsnä. Kristitty kun todella on kristitty joka hetki. Oikea elävä seurakunta on paikallisseurakunta, koti ja kaikki mikä on elinympäristöämme. Messusta saattavat ihmiset lähteä ympäri Suomea viikoksi olemaan jopa kokonaan jotakin muuta kuin tunnustavia kristittyjä.

Ellei meillä ole mitään muuta viikottaista yhteyttä kuin messu 100 km:n ajomatkan päässä olevassa kirkossa, niin emme ole ymmärtäneet Jumalan Sanaa ollenkaan oikein. Me elämme, emme käy elämässä! Jeesus käski antaa Keisarille sen mikä on keisarin ja Jumalalle sen mikä on Jumalan. Antaisitko itsesi keisarille? Et koska me olemme Jumalan ja keisarin ovat verot. Rahassa on keisarin kuva, meissä on Jumalan kuva.

Mutta liiankin pitkälle voi mennä. Kristitty ei ole näyttelijä, joka menee jokaiseen tienristeykseen räpläämään rukousnauhaa siksi että ihmiset häntä katselisivat. Eikä kristitty muutenkaan hae kristillisyydestä kilpailua muita vastaan. Ei hae etummaisia paikkoja vain siksi että erinomaisuus olisi näkyvissä.



2. Totuus

Tyttäreni antoi viimeisessä blogissaan ymmärtää että Jumalan sota-asu on joskus raskas. Totta, sillä se voi johtaakin vaikka mihin.

Mutta toisaalta, esim. totuuteen vyöttäminen tekee siitä kevyemmän, sillä valheessa eläminen rasittaisi ja lisäksi Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä!" Se osa asusta on elävä.  Ja me kristityt olemme oppineet puhumaan totta tai ainakin lähes totta. Emme ole täydellisiä eikä totuuskaan ole aina hyvästä. Joskus hiljaisuus on parempi.

Samoin kypärä, se estää ikävää liikennettä ulkopuolelta päähän. Kaikesta ei tarvitse huolestua eikä mennä sekaisin vaan pää saa turvassa levätä oikeassa uskossa ja opissa!



3. Ole hiljaa äläkä arvostele sillä "siitä teidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen että teillä on keskinäinen rakkaus."

Olen kirjoittanut positiivisia asioita seurakunnista. Voin vakuuttaa että tuon esiin myös puutteita ja pahoja virheitä että ihmiset oppisivat erottamaan lähimmäisen rakastamisen ja kiristämisen toisistaan.

Palaan seuravassa blogijutussa tähän kolmanteen aiheeseen pari viikkoa sitten näkemäni unen muodossa. Se kuvaa aika hyvin yhtä kristikunnan ongelmaa. Samalla käsittelen hiukan unien asemaa kristillisyydessä sillä oman seurakuntani opetuksen mukaan unet on kerrottava psykologille eikä seurakunnalle. En aio kertoa kummallekaan vaan kerron niitä tässä blogissani.

Kommentoi kirjoitusta.

Uskon kaari: Batman vastaan Jeesus

Maanantai 13.1.2020 klo 23:18 - Juhani Eilola


Kristityn sota-asun ensimmäisenä osana mainitaan totuudella vyötetyt kupeet.

Oma pastorimme aloittaa joka sunnuntai saarnansa rukouksella:

Herra, pyhitä meidät totuudessa,
Sinun Sanasi on totuus!


Totuus lapsen silmin

Olin lapsena kova lukemaan kirjoja. Luin Tarzanit, viisikot ja muita jännittäviä nuorten kirjoja. Naapurin Markun kanssa leikimme Batmania ja Robinia. Joskus mentiin liian pitkällekin leikeissä. Aina ei muistettu että he ovat satuhahmoja eivätkä totta. Emme pystyneet aina matkimaan heidän lavastettuja sankaritekojaan ja siksi tapahtui joskus vahinkojakin. Hengen lähtökin oli lähellä.

Sitten yhtenä päivänä otin käteeni Raamatun ja satuhahmot jäivät taakse. Olin vasta hiukan toisella kymmenellä kun ahmin läpi kaikki mahdolliset Raamatun kertomukset. Vanhemmilleni, joiden en Raamattua ollut nähnyt lukevan, kerroin että "tämähän on paljon jännittävämpää kuin Batman".

Aloin pikkuhiljaa ymmärtää että Raamattu ei ollut Batmanin tapaan satua vaan totisinta totta. Lapsen aivoilla, ilman seurakunnan opetusta minulle alkoi syntyä käsitys siitä millaista kristillisyys oli. Ymmärsin sen tärkeimmän, Kristus on kuollut minunkin edestäni. Mutta ymmärsin myös millaisia seurakuntia maailmassa on ollut alkuseurakunnan aikana. Mitä niissä oli tapahtunut ja senkin opin mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Kukaan ei ollut sitä sanomaa vielä väärennellyt minkäänlaisilla ulkopuolisilla opetuksilla vaan lukemastani syntyi minulle totuus!

Muistan miten aloin myös luottaa siihen että Jumala suojelee kristittyä elämässä! Keskikoulussa ollessani yksi ikäiseni poika vammautui liikenneonnettomuudessa jäätyään auton alle. Joitakin aikoja sen jälkeen leikimme pihaleikkejä. Pallo meni tien yli ja minä juoksin pysäköidyn auton edestä tien yli. Vieläkin uskon että minut pysäytti kuin seinään  näkymätön käsi ja toisen auton takaa tullut auto vain hipaisi vaatteitani niin että tunsin sen. Olin kiitollinen!

Harrastuksia oli paljon. Olin 4H-kerhossa, askartelin, kävin erilaisissa kansalaisopiston piireissä jo alaikäisenä. Maalasin siellä mm. tauluja äidin kanssa. Muistan maalanneeni ainakin mustanaamion, tuulimyllyn ja kukon. Harrastin juoksua ja suunnistusta ja jo ennen rippikoulua meillä oli harjoitusohjelmat joita pyrittiin noudattamaan. 

Olin myös poikakerhossa ja kun olin lukenut useaan kertaan pääsiäisen tapahtumat, niin ajattelin että tehdään siitä näytelmä. Teimme siitä kahden muun pojan kanssa niin todentuntuisen näytelmän että saimme poikakerhoon porttikiellon. Pappi ei ymmärtänyt että olin tosissani ja täysin vakavissani. Yritin esittää totuuden, mutta esitys keskeytettiin kun roikuimme karttatelineissä esittäen ristiinnaulittuja. Pappi ei sitä käsittänyt. Samoin tuon käsittämisen kanssa on käynyt monesti elämäni aikana. Niin myös nykyisessä seurakunnassani.

Totuus nuoren silmin

Menin rippileirille ja olin sen jälkeen useilla leireillä isosena. Ihastuin jo ennen rippikoulua yhteen tyttöön ja rippikoulun jälkeen 17-vuotiaina menimme kihloihin, juuri ennenkuin hän lähti toisen kerran Ranskaan Operaatio Mobilisaatio -lähetysjärjestön kanssa.

Heti kun opimme tuntemaan toistamme, niin hän kertoi lukevansa "Kuningas tulee" -nimistä kirjaa. Halusin myös lukea sen ja huomasin että kirja kertoo juuri niin Jeesuksen tulemuksesta kuin Raamattukin. Kirjan oli kirjoittanut H.L.Wilmington.

Raamatun sanoma innoitti meitä ja taitaa seurakuntakeskuksen puhujapöntössä olla vieläkin silloinen teksti: "Usko tulee kuulemisesta" (...ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta?"). En kuitenkaan millään ymmärtänyt ettei seurakunnassa saanut puhua lapsena omaksumistani asioista. Esim. tulevat tapahtumat ja armolahjat olivat yllättäen kiellettyjen asioiden listalla. Kun yritimme järjestää jotakin niihin aiheisiin liittyvää keskustelua tai tapahtumaa, niin Teuvan kirkkoherra keksi muille nuorille siksi aikaa vähintään jotkut syntymäpäiväjuhlat. Kaikki kunnia hänelle kuitenkin siitä. On hyvä muistaa lähimmäistä hänen juhlapäivänään.

Suunnistusharrastus vei minut Jyväskylään opiskelemaan kartoitusta.

Olin tuolloin vielä 16-vuotias nuori vieraalla paikkakunnalla ja yritin löytää sieltä kristillistä paikkaa minne mennä. Jaakko Löytty porukoineen kävi laulamassa koulun ravintolassa ja minusta oli iloinen asia että hän sai pitää puheen myös "kielletyistä aiheista". Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun kukaan ei kieltänyt.

Jyväskylän helluntaiseurakunta

Yritin löytää luterilaisesta kirkosta paikkaa minne mennä, mutta en löytänyt mitään sopivaa toimintaa. Yhtenä päivänä kävelin jonkun Temppelin ohi. Ajattelin että olisiko se joku juutalainen temppeli kun se oli omituisen muotoinen ja sillä oli kumma nimi.

Vilkaisin ohi mennessäni pääovelle. Ei ollut menossa mitään tapahtumaa. Kävelin katua alaspäin ja siellä oli toinen ovi johonkin toiseen saman Temppelin saliin. Ovi oli lukossa.

Kävelin pari korttelia alaspäin kohti rautatieasemaa ja olin kääntymässä sivukadulle kun vastaan tuli vanhempi nainen ja otti minua kädestä kiinni ja pyysi mukaansa. Hän vei minut kuin unessa sisään siitä lukitusta sivuovesta vaikka ei voinut millään tietää että olin vähän aiemmin sitä kokeillut. Siellä näin ensimmäisen kerran sen järjestyksen mistä Paavali puhui ja jonka kohdan jo lainasin aiemmin:

14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

Oli lohduttavaa nähdä ja kokea että se mitä lapsena olin lukenut ja josta Teuvalla oli vaarallista puhua oli totta! Ihmiset ottivat vieraan avosylin vastaan ja siinä tilaisuudessa tapahtui järjestyksessä kaikki se mitä Raamatussa kerrottiin.

Koulussa ollessani siellä alkoi Jyväskylä-Missio jossa puhujana oli Denis Clark ja tulkkina Jouko Neulanen Vaajakosken Babtistiseurakunnasta. Menin ensimmäiseen tilaisuuteen. Temppeli oli aika täynnä ja menin taakse istumaan. Denis Clark aloitti rukouksella ja pyysi Jeesusta siunaamaan meistä jokaisen. Minun takanani oleva henkilö laittoi kätensä olkapäälleni ja tunsin itseni oikeasti siunatuksi. Kun rukous loppui, niin katsoin taakseni sanoakseni jotakin, mutta olinkin viimeisessä penkissä eikä takanani voinut olla ketään.

Opiskelin Jyväskylässä kaksi vuotta. Näin ja koin useita ihmeitä ja opiskeluaikanani kävin läpi myös kaupunginkirjaston uskontojen ja psykologian hyllyt. Sitä kautta aloin ymmärtää kokonaisuutta jonka kristilliset seurakunnat, kirjailijat, puhujat, papit, uskonpuhdistajat, kirkkoisät ja eri uskonnot sekä psykologiset tekijät muodostavat. Mutta ei se yksinkertaista ole vieläkään ymmärtää miksi niin usein kaikki luulevat olevansa vain itse niitä jotka tuntevat ja puhuvat ainoan oikean totuuden !

Jalasjärven seurakunnat

Koululle soitettiin ja kysyttiin onko EP:n alueelta ketään valmistumassa kartoittajaksi. Toinen oli WC:ssä puhelun aikana joten sain heti työpaikan jolla matkalla olen edelleen. Jalasjärven Luterilaisesta seurakunnasta ja helluntaiseurakunnasta kerron myöhemmin lisää. Olen kiitollinen siitä ajasta Aulikselle, Raakelille ja Jaakolle! Kiitos!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus

Uskon kaari: Aiemmin tapahtunutta

Tiistai 7.1.2020 - Juhani Eilola

aleksanterijaanna.JPG





Kaksi enkeliä vartioimassa Elämäni puuta !

Talonisäntä Tuomas

"Woin kertoa jonkun kristiweljistämme täältä poismuuttaneen ja kadonneen niinkuin warjon kewätkesän ajalla. Talonisännän Tuomas Eilolan, jolle Jumala, rakas Isä, antoi jo kaukaa armoäänensä kuulua, että Ylkä tulee, nouskaa Häntä wastaan!

Ehkä hänki täällä kristillisyytensä wähän kilwoituksensa ajalla oli monta kertaa heikko ja horjahtawainen niinkuin me kaikki muutkin tällä sotatanterella, uskottomain ja kiljuwain jalopeurain keskellä. Mutta elon Herra kypsytti wiinimarjansa, että oli walmiina lähtemään häihin, kun Ylkä tuli morsiantaan noutamaan. Että jätti hywän todistuksen jälkeensä vaimollensa ja lapsillensa ynnä muille weljille ja sisarille täällä, joka heikkona ollessaan kylwi sitä katoamatointa siementä waimonsa ja lastensa sydämiin, että ne ei pidä tyhjänä palajaman."

Kristillinen kuukauslehti 14.2.1885

Saarnaaja Aleksanteri

Hän kuitenkin tiesi sen, että ilman elävää uskoa  ja Jumalan siunausta ihmisellä ei ole onnea tässä eikä tulevassa elämässä. Hänen hartain toiveensa olikin , että perilliset pysyisivät lapsuususkossa, kuten hän itse oli saanut pysyä. 

Isän neuvot ja opetukset painuivat mieleen ja vaikuttivat sen, että kun epäusko sai vallan, synnistä ei voinut iloita. On selvää että vanhus koki raskaana lastensa lankeamisen. Jumala näki isän hädän, ja ennen kuolemaansa Aleksanteri sai siunata rakkaansa takaisin taivastielle...

Suuret ja pienet taivasmatkalaiset olivat Sofia ja Aleksanteri Eilolan sydäntä lähellä. Pitkän päivätyön jälkeen Jumala kutsui palvelijansa lepoon. Sofia nukkui kuolonuneen 28.5.1944 ja Aleksanteri runsaan vuoden perästä 4.9.1945

Päiwämies nro 19 - 1971

Isoäiti Jenny

Yli 2 vuotta hänen piti kärsiä ja sairastaa. Kuollessaan Jenny Eilola oli vasta 31v. isä 38v. silloin. Äidille veisattiin sinä iltana ja hänelle avattiin ikkuna. Muistan sen illan meidän pirtissä, tunsin kuinka enkelit kulkivat likellä.

Tyttären muistelmat



Kartoittaja Juhani

Me kaikki lähdemme vuorollamme, sitä on turha kiistää.

Kunnioitan isääni ja äitiäni ja kaikkia edesmenneitä esipolviani koko sydämestäni. Minäkin olen kuullut jo lapsuudesta saakka kutsuhuudon "Ylkä tulee", mutta silti, millaisen perinnön minä itse jätän omalle rakkaalle waimolleni ja omille jälkeläisilleni, miniöilleni ja vävyilleni, jotka ovat kaikki minulle niitä arvokkaimpia ihmisiä maailmassa? Voiko kukaan koskaan tulevaisuudessa muistella miten minä sain siirtyä ikuisuuteen kaikin voimin turvaten Vapahtajaani, niinkuin joka sunnuntaina seurakunnassani rukoillaan ?

Mikä on oikeasti tärkeää? Sekö mihin seurakuntaan kuulun? Sekö että erinomaisuuteni olisi kaikkialla nähtävissä? Nykypäivässä kun eletään, niin jokaisen kannattaisi katsoa elokuva "Johanneksen evankeliumi". Siinä Jeesuksen suusta kaikuvat useita kertoja voimakkaina Raamatun sanat: "Minä sanon teille totuuden!"

Hän kertoo meille totuuden, kuten tulemme jatkossa näkemään. Lopuksi vielä ote tuhansien vuosien takaisesta blogitekstistä:

Vartioikoon Jumala kaikkia vanhuksia!



KOLME OSAA

"Herra sanoi Sadrakille, "Minä tein ihmisen kolmeen osaan. Kun hän on nuori, en katso hänen epäonnistumisiinsa hänen nuoruutensa tähden. Jälleen kun hän on aikuinen, minä vartioin hänen ajatuksiaan, ja kun hän tulee vanhaksi, niin minä vartioitsen häntä niin, että hän voi tehdä parannusta."...

... "Ja Jumala otti hänet (Sadrakin) ja asetti paratiisiin kaikkien pyhien kanssa. Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti, amen."

Sadrakin ilmestys

Kommentoi kirjoitusta.

Uskon kaari: Oikea seurakunta

Maanantai 6.1.2020 klo 12:21 - Juhani Eilola

"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä jossa oikein saarnataan laki ja evankeliumi."

"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä missä saarnataan lakia ja evankeliumia sekä sakramentit oikein toimitetaan."

"Oikean seurakunnan tunnistat Jumalan voimasta, ihmeistä ja merkeistä sekä armolahjojen käytöstä."

"Oikean seurakunta on ylistävä seurakunta jossa ylistys ja ylistyslaulut kaikuvat!"

"Oikea seurakunta on profeetallinen seurakunta joka valvoo ja odottaa Herran päivää!"

"Oikean seurakunnan tunnistat siitä että se on rikas seurakunta, sillä Jumala siunaa omiaan!"

"Oikean seurakunnan tunnistat siitä, että se evankelioi ja kulkee ovelta ovelle julistamassa ja jakamassa materiaalia. Oikea seurakunta tekee lähetystyötä maailman äärissä."

"Oikean seurakunnan tunnistat siitä, että se huomaa kun Jeesus on heidän keskellänsä ja huolehtii lapsista, köyhistä ja alastomista!"

"Oikean seurakunnan tunnistat siitä että sitä vainotaan. Heitä vangitaan ja surmataan Jeesuksen nimen tähden..."

"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä missä seurakuntia ei ole ja siksi sen nimi onkin Jumalan seurakunta joka kokoontuu vain yläsaleissa!"

"Oikean seurakunnan tunnet sateenkaaresta, ja siitä ettei se hyljeksi ketään eikä mitään vaan antaa kaikkien kukkien vapaasti kukkia!"

"Oikean seurakunnan tunnet siitä ja tästä ja melkein nykypäivänä muka mistä tahansa..."


Oman seurakuntani tunnistan parhaiten tuosta toisesta luonnehdinnasta. Kuulun Suomen Lähetyshiippakunnan seurakuntaan joka toimii Seinäjoella. Huomautan kuitenkin että kaikki tekstini ovat seurakunnastani riippumattomia ja täysin omiani eikä niistä voi panna seurakuntaa vastuuseen.

Joku on joskus sanonut että näissä luonnehdinnoissa kuvaillaan eri tavalla rakennettuja rautateitä. Rautatie on tärkeä osa kokonaisuutta että tiedämme mihin seurakunnan oppi meitä vie. Mutta rautatie on täysin hyödytön ilman sillä kulkevaa junaa jota veturi vie. Samoin veturi ilman minkäänlaista opin rautatietä on hyödytön sillä se ei ole menossa minnekään vaan kuopii paikallaan. Emme siis voi uskoa vain "johonkin Jumalaan", vaan meille on kerrottu Raamatussa millaiseen Jumalaan, miksi ja mikä on määränpää !

Palaan liikennevälineisiin myöhemmin, mutta nyt, mikä on oikea seurakunta ja kristitty?



Käymme vaimoni kanssa lähes joka sunnuntai Luukkaan luterilaisessa seurakunnassa. Siellä saarnataan lakia ja evankeliumia sekä jaetaan seurakunnalle sakramentit.

Olen syytön siihen että sen pastorit Markus Pöyry ja Ville Typpö pitävät loistavia saarnoja joista harvoin löytyy moitittavaa. Ne ovat kaipaaville sieluille kuin täydellisesti leivottuja leipiä, johon Jumalan Sanaa Raamatusssakin verrataan. Luther uskoi että Jumalan Sana onkin se juhla-ateria mitä Karitsan hääaterialla nautitaan. Siellä Markus ja Ville perheineen istuvat perille päässeinä Sanan vastaanottajina, eivät enää sen jakajina.

Menen sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä sillä saarna oli täydellinen, kuinka tärkeää onkin rukoilla kaikkien edestä.

Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan huolehtia läheisistä ja heikko-osaisista.

Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan lukea Jumalan Sanaa.

Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan kohdata Herra joka sunnuntai messussa,

Menen Jouluna kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan muistaa Vapahtajan tulemusta... Vuoden aikana on 52 tärkeää saarnaa ja tärkeää muistettavaa asiaa. Varmuuden vuoksi kierros aloitetaan joka vuosi uudelleen sillä kukaan ei muista niitä 52 tärkeää asiaa joka päivä.


Mitä ajatuksia tämä meissä herättää? Raamatussa kehoitetaan meitä pitämään huoli siitä että emme jättäisi seurakuntamme kokousta.

No ensiksikin, vaikka Luther toimitti messunsa oppimiensa sääntöjen mukaan, niin eräässä vaiheessa hän myös vastusti jokaviikkoista messua kirkossa. Ei siksi että messussa olisi ollut vikaa, tai että messu olisi pitänyt jättää pitämättä vaan siksi että ihmiset alkoivat käyttäytyä kuin Jumala saapuisi kaupunkiin vain kerran viikossa vaikka kristitty on kristitty joka päivä.


Nyt otankin ensimmäisen Raamatunpaikan. Paavali kirjoitti Efesoon kirjeen, jossa hän antoi ohjeita paikkakunnan kristityille. Luulen ettei kukaan pysty lukemaan tuota kirjettä nyt eikä silloinkaan ilman pistosta sydämessään. Kukaan meistä ei ole niin hyvä kuin kunnon kristityn kuuluisi olla. Mutta Ef.6:14-18 meille annetaan selkeä seitsenkohtainen muistisääntö siitä miten kristityn tulisi olla varustautunut ja minusta tämä koskee osittain koko seurakuntaakin organisaationa.

Tämän voi tulostaa vaikka huoneentauluksi. Luetteloin kohdat tässä blogitekstissä, mutta jatkan seuraavissa. Tällainen on kristityn sota-asu Paavalin mukaan. Kohdat vähenevät 52:sta seitsemään:

1. Kupeet vyötettyinä totuuteen
2. Pukuna vanhurskauden haarniska
3. Kenkinä alttius evankeliumille
4. Uskon kilpi
5. Pelastuksen kypäri
6. Hengen miekka
7. Rukous ja anominen

Liisa Rantasaaren vanhasta blogitekstistä "Aseittako sotimaan" löytyy myös jonkinlainen kuva sota-asusta eikä pahaa tee lukea hänen tekstiäänkään vaikka jossain kohtaa itse ajattelen hiukan eri tavalla kuin hän.

Lähden nyt liikkeelle kohti uusia tekstejä tästä lähtökohdasta ja yritän itse muistaa niiden 52:n kohdan sijasta nämä seitsemän kohtaa kirjoittaessani.

Kommentoi kirjoitusta.

Uskon kaari: Kristillinen kalifaatti

Sunnuntai 5.1.2020 klo 20:23 - Juhani Eilola

JOHDANTO

Sekä Suomen politiikassa että kristillistä taustaa omaavien henkilöiden puheissa on viime aikoina ihannoitu politiikkaa joka aivan kiertelemättä sanottuna johtaisi "kristilliseen kalifaattiin". Tällaisia kristinuskoon perustuvia poliittisia ja uskonnollisia hallintoalueita on historian aikana esiintynyt ympäri maailmaa ennenkin. Lisäksi kirkollisia uskonnollisen vallan yhteisöjä tai uskonnollisia puoskareita on aina ollut, on nykyään ja tulee aina olemaan - myös Suomessa.

Olen saanut tarpeekseni vaikenemisesta sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä ja aion kirjoittaa nimellä "Uskon kaari" sarjan tekstejä jotka perustuvat omiin kokemuksiini seurakunnista ja ja Jumalan puheesta lähes 50 vuoden ajalta. Käytän tuota nimitystä aina kun kirjoitan sarjaan kuuluvan tekstin.  Kaari on lakitermi joka tarkoittaa yleensä laajaa lakikokonaisuutta. Siksi tuo nimitys. Kirjoitan myös siksi että ehdin järjissäni tämän kirjoittaa ennenkuin itse siirryn vihreämmille niityille!

Tähän sisältyy myös nykyinen seurakuntani sekä ne seurakunnat joiden toiminnassa olen ollut mukana. Samalla toivon että saan palautetta myös muiden kokemuksista joko nimellä tai anonyymisti sähköpostiin juheil@hotmail.com sekä ohjeen siitä onko teksti julkistettavissa vai salassapidettävä. Positiivisten asioiden kertominen tuo sisäistä iloa ja negatiivisten asioiden säilöminen myrkyttää mieltä sisältäpäin vaikka kuinka rakkaudellisesti ajattelisimme vain vaieta kaikista näkemistämme epäkohdista.

Johdantotekstiksi toivon jokaisen lukevan alla olevan linkin Shippolet-allergiasta. Jo se antaa hiukan kuvaa tämän tekstikokonaisuuden lähtökohdista. Lisäisin sivulla olevaan listaukseen kuitenkin kohdan Vaikene -shippolet:

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/shibbolet-allergia/

Taudin kuvaan kuuluu se että ihmiset vaiennetaan omantunnon kautta vapaaehtoisesti muistuttamalla että "siitä meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen että me rakastamme toisiamme". On pakko kysyä onko vaientaminen tai edes vaikeneminen rakkautta josta meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi? Vaikenivatko opetuslapset? Eivätkö vaentamisyritykset olleetkin juuri niitä jotka osoittivat vihamielisyyden heitä kohtaan?

Onko esim. tämä vaikenemiskäsky?

14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

.........

14:37 Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.
14:38 Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.
14:39 Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
14:40 Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.

Kommentoi kirjoitusta.

Voinko koskaan antaa anteeksi ?

Keskiviikko 20.11.2019 klo 0:49 - Teksti: Juhani Eilola / Video: Riikka Heino

Mistä edellisessä blogitekstissä oikein oli kysymys?


Entä jos minä olenkin Herodes? Jos minä olenkin peto muita kohtaan? Entä jos läheiseni on Herodes? Entä jos itse olen tuomion ja koston kiimassa? Voinko koskaan antaa anteeksi kenellekään - itselleni tai muille ?

Ilman pidempää tekstiä julkaisen tässä tyttäreni Riikka Heinon (Recta Via) Youtube-videon. Suosittelen kuuntelemaan sen alusta ihan loppuun saakka. Tässä on selkokielellä kerrottu mistä on kysymys. 


Tähän on vielä jatkettava Riikan aamenen jälkeen. Joosef Aramatialaisen nimellä kulkee teksti, jossa Jeesus ilmestyi myös hänelle ylösnousemisensa jälkeen. Hän ei ollut yksin vaan ryöväri toiselta ristiltä oli Hänen kanssaan.

Kun Jeesus syntyi, niin Raamatussa kerrotaan miten enkelit toivat ilosanoman paimenille ja paikalla olivat taivaalliset sotajoukot ylistämässä Jumalaa.

Ryövärin mukaan kun Jeesus oli luvannut olla hänen kanssaan paratiisissa, niin hänen silmänsä avautuivat ja hän näki ristiltä silmänkantamattomiin polvilleen langenneita taivaan sota- ja enkelijoukkoja kunnioittamassa maailman Vapahtajaa!

1 kommentti . Avainsanat: Anteeksianto

Tuomion kiima

Maanantai 18.11.2019 klo 23:56 - Juhani Eilola

Sukututkijana minulla on ollut pieni pakkomielle Herodeksen sukuun. Parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan Herodes saattaa olla jopa minunkin esi-isäni. Voisiko enää huonompaa osumaa kristityn kohdalle sattua kuin mies joka yritti tappaa Jeesuksen? Toisaalta ei se  geneettinen perimä kenenkään muunkaan jälkeläisenä toisi minulle viattomuutta eikä poistaisi pahuutta maailmastani.


Kuka Herodes oli ?

Herodeksen isä Antipater II syntyi Idumeassa. Hänen sukujuurensa johtavat Iisakin poikaan Eesauhin. "Kun Rebekka tuli raskaaksi, niin jo kohdussa pojat potkivat toisiaan." Kun Rebekka kyseli potkimisen perään, niin Jumala kertoi että hänen kohdussaan on kaksi kansaa joista vanhempi on palveleva nuorempaa. Ja se tarinahan on kaikille tuttu miten Eesau myi halpana pitämänsä siunauksen veljelleen Jaakobille.

Hedodes oli siis sukua Eesaulle jonka piti palvella Jaakobin jälkeläisiä. Heitä joista Jeesus syntyi.

Herodeksen äiti oli napatealaisten kuninkaan Aretas III tytär Cypros. Napatealaiset olivat arabikansa joka asui Arabian pohjoisosassa, Transjordaniassa ja Negevin autiomaassa (Wikipedian kuvaus alueesta).

Aretas III:n juuret johtavat Iisakin velipuoleen Ismaeliin, joka syntyi orjatar Hagarista. Kun Hagar ajettiin erämaahan poikansa kanssa niin Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi:

”Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.” (1. Moos. 16:12.)

Eesau ja Ismael eivät saaneet sitä siunausta joka luvattiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille, päinvastoin he olivat riidanhaastajien sukuja. Olen itsekin siis Eesaun ja Ismaelin jälkeläinen ja oikean Jumalan edessä kaiken pahan ruumiillistuma.

Hirviö!

Herodeksen suvusta, perheestä ja hänen teoistaan tiedetään yllättävän paljon historioitsija Flavius Josefuksen ja Talmudin takia. Itsellänikin on Josefuksen kirja Herodeksen elämästä. Löysin kirpputorilta myös firentseläisen Giovanni Papinin 1924 julkaistun "Kristuksen historian", jossa hän kuvailee Herodesta näin:

"Herodes oli hirviö, katalimpia mitä itämaan polttavat hietikot ovat ilmoille työntäneet, jotka kuitenkin ovat synnyttäneet useamman kuin yhden kauhean ilkiön.

Hän ei ollut hebrealainen, ei kreikkalainen eikä roomalainen. Hän oli idumealainen. Rooman edessä mateleva barbaari ja kreikkalaisia matkiva apina, joka siten koetti varmentaa valtansa hebrealaisten yli. 

Kavaltajan poikana hän oli anastanut vallan viimeisiltä onnettomilta hasmonilaisilta. Laillistaakseen petoksensa hän oli nainut erään mainitun kuningassuvun tyttäristä..." (siv. 34)

Kuten kaikki tietävät, Herodes oli äärimmäisen väkivaltainen, hän oli murhaaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Tappamisen Herodes aloitti jo 15-vuotiaana ja murhattuun kavalkaadiin kuuluu järjetön määrä ihmisiä. Heihin kuuluivat mm. vaimon isoisä, anoppi, vaimon veli, vaimo ja useita omia lapsia ja joukkoon kuului myös useita joukkomurhia. Jopa Raamatun kertomuksessa alle kaksivuotiaiden lastensurmassa kuoli mahdollisesti hänen oma imetettävänä ollut poikalapsensa. Keisari Augustus sanoikin, että on parempi olisi olla Herodeksen sika kuin lapsi.

Ainoa murha missä Herodes selkeästi epäonnistui oli hänen oma itsemurhayrityksensä, koska hänet ehdittiin keskeyttää ja miekka takavarikoida. Minun kannaltani onneksi niin, sillä sukupuussa on tapana, että jos yksikin esivanhempi olisi jäänyt puuttumaan, ei koko hänen jälkeistä sukupuuta olisi olemassa. Koska miekka takavarikoitiin, minä olen. Herodes oli tuolloin vasta kihloissa makkabealaisen Mariamnen kanssa (lähde: Simon Sebag Montefiore: Jerusalemin kaupungin elämänkerta, WSOY 2012)

Herodeksan vaimo Mariamne

Vaikka ei ollut Mariamnen sukukaan ihan puhtoinen, niin hänen isänsä Aleksander Hasmoneus oli kuitenkin siunattua Jaakobin sukua kuten myös hänen äitinsä, joka oli samasta dynastiasta. Mariamne oli siis samaa sukua kuin Jeesus ja paitsi Jaakobin, myös Daavidin ja Juudan jälkeläinen. Onneksi Herodeksen ja Mariamnen pojalla oli myös äiti ettei koko geeniperimä tullut Herodekselta.

Itse asiassa Mariamne oli Daavidista 22 sukupolvea samaa sukua kuin Jeesus Serubaabeliin saakka. Serubaabel syntyi Baabelin vankeudessa (suom: Baapelin poika). Kun Koores antoi juutalaisille luvan palata omaan maahansa, niin hän nimitti Serubaabelin Juudan käskynhaltijaksi.

Serubaabelin ilmestys

Koska tulen myöhemmin palaamaan Serubaabeliin, niin sivuhuomautuksena tässä se että Kairossa säilytetään apokryfikirjan tekstiä, joka on nimetty "Serubaabelin ilmestykseksi". 

http://www.apokryfikirjat.com/zerubb.htm

Serubaabelin tekstin alkuperä ei välttämättä ole juuri Serubaabelissa vaikka itse niin uskonkin, mutta sen sisällön tiedetään kuitenkin olevan vähintään 1500 vuotta vanha. Se luo ikävän kuvan siitä periluterilaisesta opista (olen luterilainen itsekin) että kun Jeesus tulee takaisin, tulee välitön loppu ja viimeinen tuomio. Näyssä opetetaan toisin. Sellaisen opin jota Serubaabel edusti, väitetään tulleen Amerikasta meille vasta viime vuosisadalla eikä mistään tuhansien vuosien takaa. 

Anteeksi Elisabeth

Samarialaisen Malthaken kanssa Herodekselle syntyi poika, Herodes Antipas, joka tunnetaan Raamatussa sekä sukurutsauksesta että Johannes Kastajan pään irrottamisesta.

Meille kaikillehan on tuttu Raamatun kertomus, jossa Elisabethin poika Johannes Kastaja arvosteli Herodes Antipaan seksielämää. Silloinen näkemys ei kuitenkaan hyväksynyt Johanneksen puheita, vaan aiheutti Johannesta kohtaan vainoamisen kiiman. Herodes Antipas ei kenties olisi katkaissut Johanneksen päätä, mutta kun sitä niin seksikkäästi pyydettiin, niin ei hän sitä voinut vastustaa.


Herodeksen elossa olevana sukulaisena minäkin pyydän Elisabethilta anteeksi sitä miten Herodeksen suku vainosi Johannesta.

Nykypäivän viranomaisten pitäisi myös pyytää anteeksi niiltä joita he Jumalan Sanan takia nykyään syyttä vainoavat. Näistä asioista puhumisen takia kenenkään pään tai vapauden menetyksen ei pitäisi olla palkkioita Salomen tanssista tai Herodiaiden itsekkäiden vaatimusten toteuttamisesta. Se kasvattaa vain väkivallan ja tuomion kiimaa rajattua kristittyä ihmisryhmää vastaan. Täytyy muistaa ettei Johannes Kastajakaan katkaissut Herodeksen päätä vaan päinvastoin.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Herodes, sukututkimus, historia, Jeesus, Israel, Johannes Kastaja

Toivotaan hyvää

Torstai 17.11.2016 klo 23:17 - Juhani Eilola

Aika kuluu, hyvä vähenee, paha lisääntyy.
Niiden summa ei silti ole vakio.

On vierähtänyt yli kymmenen kuukautta edellisestä tekstistäni, mutta nyt on tullut sen aika vaikka ei kunnallisvaaliehdokkaaksi ole vielä kysytty. Eikä hyvää tahtomalla tulisi valituksikaan.

Kun seuraa maailman menoa, niin hyvä ei näytä saavan voittoa pahasta, ei sitten millään. Pysyäkseen loppuun saakka pahana, paha muuttuu vaikka itsemurhapahaksi. 

Kun seuraa Suomen menoa, niin hyvät sanat alkavat olla harvinaisuuksia tässäkin maailmankolkassa.
Ja lopulta paha muuttuu lihaksi.

Kun seuraa julkishallinnon menoa, niin hyvä ja paha sekoitetaan toisiinsa ja viedään korkeimpaan hallinto-oikeuteen joka päättää onko hyvä pahaa vai päinvastoin.

Kun seuraa omaa menoa, niin huomaa että hyvätkin teot kelpaavat lopulta puolustuksen todisteina vain viimeiseen langettavaan tuomioon.


Kas, arkkipiispahan se siinä!


Olen jaksanut kirjoittaa, toivoa ja muistuttaa itseänikin siitä että pidä itselläsi aina hyvä tahto kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Eilen keskustelin hyvästä tahdosta ystäväni kanssa. Hän mietti että "onkohan se nykypäivänä hiukan liikaa vaadittu?"  Eräs poliitikko sanoi aikaisemmin "mutta kun se ei vain politiikassa riitä!" Ja onhan hän oikeassa, demokratiassa yksi yksin jäävä hyvä tahto häviää äänestyksen.

Moni lukijoistani tietää että olen ollut lopen närkästynyt luterilaisen kirkon arkkipiispan toimintaan. En halunnut kuunnella edes hänen Louna-Jukolassa pitämäänsä avauspuhetta kisapaikalla vaan menin niin kauas etten kuule mitä hän puhuu. En halunnut kuulemalla enää yllyttää enempää itseäni häntä vastaan.

Mutta sitten näin upean unen. Pieni musta karitsa hyppäsi puskista kylätielle jota kävelin. Sillä oli pienet, läpikuultavan mustat sarvet joilla se yritti minua puskea. Otin tien vierestä pienen laudanpätkän ja annoin sen puskea siihen. Se tuli eri suunnista intoa täynnä ja törmäsi aina siihen samaan pikkuiseen laudanpätkään.

Lopulta sitä kävi sääliksi kun näki että se teki vielä kehittymättömiin pieniin sarviin kipeää. Otin sen syliin ja kerroin sille hyviä uutisia, ei tarvitse puskea, siinä vain satuttaa itsensä. Kun katsoin tarkemmin: Arkkipiispahan se siinä!

Nyt toivon vain kaikkea hyvää - Jumalan tarjoamaa hyvää - arkkipiispalle sillä uskon, että jos hänen parhaansa tapahtuu, myös minä kuuntelen häntä mielelläni.

Toivon tietysti kaikkea hyvää erityisesti perheelleni ja rakkaimmille ystävilleni.

Toivon hyvää Suomen tasavallan päämiehelle, kansanedustajille ja niille joille valtaa on annettu, koska uskon että heidän parhaansa on myös minun perheeni ja ystävieni hyvää.

Toivon hyvää syyrialaisille ja irakilaisille kärsiville ihmisille, koska heidän hyvänsä on saada pitää oma kotinsa, se on myös minun maani ja kansani hyvää.

Toivon hyvää kaupunkini valtuutetuille, ammatinharjoittajille, maanviljelijöille ja yrittäjille koska heidän hyvänsä on myös minun paikkakuntani hyvää.

Toivon kaupunginjohtajalle ja johtaville virkamiehille hyvää, koska en usko että heidän hyvänsä olisi työntekijöiden paha.

Toivon omien pomojeni ja alaisteni parasta, koska heidän hyvänsä on erityisen hyvä työyhteisön työhyvinvoinnille, lumipalloefektille joka siirtyy työtoverista toiseen.

Toivon typerysten, hullujen, syntisten, pahan palvelijan, pahan valtuutetun, pahantekijän ja rikollisten hyvää, koska heidän todellinen parhaansa on ero pahasta. Kenties heidän paras todellinen hyvänsä olisi kiinni jääminen samalla tavalla kuin minullekin parasta hyvää on synnistä kiinni jääminen, sen tunnustaminen ja synninpäästö.

Toivon hyvää pastorilleni, seurakunnalleni ja kaikille kristityille.

Ehkäpä minäkin jonakin päivänä saan perheeni, ystävieni ja ristiinnaulittujen kanssa kulkea paratiisissa. En sen takia että toivon hyvää, vaan sen takia että:

"On yksi jonka nimi kaikuu halki taivaiden,
on yksi jota kumartavat joukot enkelten
on yksi joka suurempi on mahtavia maan,
Hän koko luomakunnan täyttää kirkkaudellaan!

On yksi jonka rakkaus saa kivet laulamaan!
on yksi joka milloinkaan ei hylkää luotujaan!
on yksi joka kuoli jotta saamme elämän!"


Sukupolvi vaihtuu mutta hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Uusi hyvää julistava sukupolvi on kasvamassa myös Simojoella.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvä, paha

Lupauksia uudelle vuodelle

Perjantai 1.1.2016 klo 20:47 - Juhani Eilola

Mennyt vuosi ei oikein koskaan mene ihan nappiin. Kun vuosi vaihtuu, niin aina mieleen tulee synnintunnustus! Vai mitä itse sanotte näistä tekstikohdista?

"Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa.
Kuulemme siitä joka päivä,
mutta emme haluaisi tunnustaa,
että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä.
Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua,
vaikka olisimme voineet estää sen. 
Usein olemme vaienneet,
kun olisi pitänyt puhua
Usein olemme vain puhuneet,
kun olisi pitänyt toimia."

"Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni."

"Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni
enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni."

Paluumatkalla vuoteen 2015 löydän itseni monta kertaa sieltä missä ei puolusteta lähimmäistä tai jopa itseni puhumassa lähimmäisestäni kaikkea muuta kuin hyvää. On sekin totta että ilman "pahan totuuden" puhumista totuus ei tule esiin ja väärin kohdeltua on vaikea puolustaa - mutta omalla kohdalla - miksi itseä yleensäkään on pakko lähteä puolustelemaan?

Miksi emme vain voi tyytyä siihen että itse toteamme sen että meitä on kohdeltu väärin, olkoon Jumala hänelle armollinen! Miksi on saatava aina ymmärrystä isolta joukolta kun itse tietää totuuden? Olisiko siksi että se sisältää tavallaan koston?

Oli miten oli. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle se että pyrin entistä enemmän kohtelemaan kaikkia ihmisiä oikeamielisesti ja olemaan heitä kohtaan aina reilu. Ja sitten taas ensi vuonna samasta syystä pysähdytään synnintunnustuksen eteen.

Ja ellei mennyt vuosi tunnu vielä tarpeeksi pahalta, niin kannattaa kuunnella alta Luukkaan luterilaisen seurakunnan pastorin Markus Pöyryn saarna anteeksiantamisesta ja koston tarpeista.


3 kommenttia . Avainsanat: Luukkaan luterilainen seurakunta, synnintunnustus

Hyvä tahto ihmisten kesken

Keskiviikko 23.9.2015 klo 21:17 - Juhani Eilola


Kulttuurimme perusta

Suomen sisimmässä oleva sielu edustaa länsimaista kristillistä kulttuuria. Tähän saakka meitä on pidetty maailmalla rauhan kansana joka tahtoo kaikille hyvää ja joka tulee toimeen naapureidensa kanssa ilman vihollisuuksia. Rauha on ollut Suomen vientivaltti jo ennen Nokiaa. Olen aina ollut ylpeä suomalaisten rauhantahdosta ja pyrkimyksistä jakaa sitä muuallekin maailmaan.

Tämä kaunis, rauhaa rakastava ja arvostusta muille antava ajattelu lähtee, vaikka se monia harmittaakin, pohjimmiltaan Raamatusta. Kaikki tietävät että meidän tulisi sen oppien perusteella kohdella lähimmäisiämme niinkuin haluaisimme meitä kohdeltavan. Ainakin meitä vanhempia on lapsesta saakka opetettu olemaan vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kunnioittamaan muita, etenkin vanhuksia. Meitä on opetettu tekemään sitä mikä on ihmisten keskuudessa hyvää, ei terrorisoimaan muita. Pyhä Kirja kehoittaa elämään kaikkien kanssa rauhassa mikäli se suinkin meistä itsestämme riippuu.

Sielu on sairastumassa

Tämä suomalaisuuteen kuuluva kaunis sielumme on sairastumassa. Kun sota-aika ja sen kärsimykset alkavat unohtua ja siitä meitä muistuttava veteraanien määrä vähentyä, kun Raamatun opetukset alkavat menettää arvovaltaansa ja kun hyvän opettaminen alkaa väistyä, niin ensin muuttuvat puheet vihamielisiksi ja lopulta käytös. Siinä elämänvaiheessa elävää Suomea me vanhemman sukupolven ihmiset nyt jo melko huolestuneina seuraamme.

Hyvä tahto

Omaan ideologiaani on aina kuulunut hyvä tahto. Ikävästi käyttäytyville ihmisille minunkin on joskus vaikeaa, jopa lähes mahdotonta toivoa kaikkea hyvää, mutta silti meitä on opetettu siunaamaan niitä jotka ovat meitä kohtaan ikäviä. Hyvä tahto ketä tahansa ihmistä kohtaan kuuluu menestyvään elämään ja rauhassa elävälle kansakunnalle. Eikä ole ollenkaan paha asia jos hyvä tahto kohdistuu muutakin elollista luomakuntaa kohtaan. En tässä tarkoita nyt menestyvällä elämällä oravannahkojen keräämistä vaan elämää itseään.

Viimeistään politiikka pilaa ihmisen - niin on tapana todeta. Minusta poliitikko ei ole ansainnut minkäänlaista luottamustointa jos hänellä on yhtäkään hallinnassaan olevaa kansanryhmää kohtaan pahaa tahtoa. Et ole arvollinen valtuutetuksi jos vihaat jyväjemmareita. Et ole arvollinen minkaanlaiseksi valtuutetuksi jos vihaat rikkaita, vähemmistöjä, yrittäjiä, sosiaalituella eläviä. Et voi olla valtuutettu ja vihata kansaa jota edustat. Voit olla, mutta et ole ansainnut olla. Ansaitsetko sinä, tiedät sen itse ehkä parhaiten?

Hyvän ja hyvän ristiriita

On totta sanonta, että kun johonkin kumarrat, niin toiseen suuntaan pyllistät. Hyvä ja hyvä ovat usein ristiriidassa keskenään. Silloin on vain valittava kahdesta hyvästä tahdosta toinen. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa pahaa tahtoa ketään kohtaan.

Pakolaiskysymys on yksi hyvän tahdon kysymys. Kun ihminen pakenee sotatantereelta henkensä edestä, niin kieltääkö meidän hyvä tahtomme häntä tulemasta meidän luoksemme? Ei kiellä. On anteeksiantamatonta olla auttamatta hengenhädässä olevia ihmisiä. Entä hyvä tahto niitä kohtaan jotka vastustavat maahanmuuttoa? Eikö heitäkin kohtaan pidä olla hyväntahtoinen? Kyllä pitää! Sen takia ei riitä että päättäjä ja valtuutettu on vain hyväntahtoinen, vaan hänen on oltava myös älykäs että se kaikkein suurin yhteenlaskettu hyvän tahdon määrä tulisi saavutetuksi ja valikoiduksi myös moraalisesti ja kristillisesti oikein.

Toivotan onnellisia päiviä jokaiselle lukijalle! Hyvien päivien määrä riippuu paljon siitä onko lähimmäisellä sinua kohtaan hyvä tahto !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvyys, luottamustoimi

Kreikka vastaan Suomi

Tiistai 22.9.2015 klo 21:10 - Juhani Eilola

Suomi ennakkosuosikkina

Suomi lähti Kreikkaa vastaan talouden EurooppaCupiin selkeänä ennakkosuosikkina. Ja kai sitä voi sanoa niinkin että Jutta Urpilainen vei Suomen 1-0 johtoon hankkiessaan takuita Suomen vastuille Kreikassa. Toki Suomessakin ollaan hiukan erimielisiä siitä olisiko maali pitänyt hylätä.

Nyttemmin Suomen otteet ovat entisestään koventuneet ja jos kyse olisi kahdenvälisestä maaottelusta, niin Kreikalle ei annettaisi mitään selviämisen mahdollisuuksia.

Kreikka vastaa

Uutiset Kreikasta ovat kertoneet että Kreikka on vastannut Suomelle. Jos kreikkalainen näkee jossain tuotteessa tekstin Made in Finland, niin se jää kaupan hyllylle. Suomalainen työ ei Kreikassa enää entiseen malliin myy. Eikä siihen auta vastata matkailua lopettamalla, suomalaisia tuotteita ei kuitenkaan enää yhtä suurella innolla osteta. Se on kisan henki.

Kreikka on muistuttanut Suomea myös ansioistaan Suomen pääsemisessä EU:n jäseneksi. Tasoitus 1-1.

Suomi seuraa esimerkkiä

Suomen pelityyli on vuosi vuodelta lähestynyt Kreikan pelityyliä. Kenties Kreikka saa aikanaan olla päättämässä Suomen tukipaketista tai olla ottamassa vastaan suomalaisia elintasopakolaisia Kreikkaan.

Suomi teki kuitenkin viime hetken ketjun vaihdon. Kataisen kentällinen vaihdettiin Sipilän kentälliseen ja nyt piiskataan omaa kansaa tehokkaampaan peliin ja voittoon keinolla millä hyvänsä. Ei ainakaan anneta voitonriemua Kreikalle.

Maximilianin veto yläriman kautta maaliin

Myhrberg.jpgSuomen valmennusjohto on aivan oikeutetusti ottanut keinovalikoimiinsa Kreikan tavoin myös menneisyyteen vetoamisen.

Kreikka itsenäistyi vuonna 1830, jota edelsi vapaussota turkkilaista valtaa vastaan. Näytti siltä että Aleksanteri Ypsilantisin aloittama kapina oli tuomittu heti alkuunsa epäonnistumaan. On hyvä muistaa että Kreikka sai apua toivottomaan taisteluunsa muualta Euroopasta ns. Kreikan ystäviltä (filhelleenit) ja yksi tunnetuimmista sotasankareista oli suomalainen August Maksimilian Myrberg (Matti Aukusti Myrberg). Matti syntyi Raahessa ja hänen äitinsä saattaa oikein hyvällä tuurilla olla jopa kaukaista sukua meikäläiselle.

Myrbergin tarina Kreikan vapaussodassa on todella jännittävä. Paitsi että hän loukkaantui useamman kerran kentän pintaan, hän pelastui useita kertoja todella täpäristä tilanteista. Pariin kertaan jopa kuolemantuomiosta.

Niin vain Kreikka itsenäistyi ja Myrbergille annettiin Kreikan vapaussodan muistomitali ja sen lisäksi Vapahtajan ritarikunnan merkki, jossa oli kirjoitettu: "Otto, Hellaan kuningas. Sankarimielin isänmaan puolesta taistelleille."

Pallo on Sipilällä

Peli Suomelle 2-1. Nyt ollaan lisäajalla (3 min) ja odotetaan vetääkö Sipilä vielä kulmapotkusta banaanipotkun maaliin.

ONNEA MOLEMMILLE JOUKKUEILLE JATKOPAIKAN TAVOITTELUSSA!

8 kommenttia . Avainsanat: Kreikka, historia

Jos ymmärrät, mitä tarkoitan

Torstai 25.4.2013 klo 20:21 - Juhani Eilola

Kirjoitin joitakin päiviä sitten Tom Lundbergista ja positiivisuudesta. Äsken kun avasin Ykköset-lehden sama mies hyppäsi sieltä silmilleni elämäkerta-ajatuksineen.


Omaelämäkerta

Tekstin juonena oli siis omaelämäkirjan kirjoittaminen. Tomin kohdalla se olisi ollut niin positiivinen ettei se ehkä olisi tarpeeksi paljon myynyt.

Millainen olisi minun elämäkertani? Olisiko se yhtä positiivinen?

wp_000158.jpgMelkein on pakko myöntää että elämä on ollut negatiivisuudestaan huolimatta hyvinkin positiivista. Onnellinen lapsuus, tarpeeksi erilaisia elämänkokemuksia, paljon jälkeläisiä, joista viimeisin eli 16. tässä muutamien päivien takaa.

Ei huonosti! Vain lompsa on tyhjä, mutta sen suhteen voi aina lohduttaa sillä ettei tarvitse tunkea toiselle puolelle neulansilmän läpi.

Esimiehet  ja naiset

Ykkösen jutussa kirjoittaja uhkasi paljastaa totuuden entisistä esimiehistään ja naisista joiden kanssa hänellä on ollut suhde.

Hyvin tylsä olisi itselläni ollut sekin lopputulos! Esimiehet ovat loppua kohden vain parantuneet. Jalasjärven entinen kunnaninsinööri Olavi Pitsinki (sittemmin Laihian kunnanjohtaja) sanoi läksiäisissäni että "Juhani on ollut minulle ihan kuin oma poika!" Kenelle sellaisesta esimiehestä ei olisi jäänyt lämpimiä muistoja. Ja kun kylmää ei ollut koskaan!

Eikä ole ollut huono esimies Kurikassakaan. Vaikka Olavista onkin vaikea laittaa paremmaksi, niin Seppo on kyllä siinä onnistunut. Pojaksi en tosin enää kelpaa, olen liian vanha siihen, mutta ehkä pikkuveljeksi.

Ja mitä naisiin tulee, niin paljon siitä olisi ehkä kerrottavaa, mutta vain yhdestä naisesta. Ja kun hänessäkään ei ole valitettavaa. Viat ovat ainoastaan minussa itsessäni, niin hän ainakin on kertonut.

Paitsi että kirja olisi tylsä, se olisi myös lyhyt ;-) Millainen omasi olisi?


2 kommenttia .

Heikosta vahvaksi

Maanantai 22.4.2013 klo 0:44 - Juhani Eilola

Vain vahva pystyy osoittamaan lempeyttä

Tämä viisaus on pyörinyt viime aikoina televisiossa ja lienee alunperin lähtöisin Leo Rostenilta, joka on sanonut että "...heikot ovat julmia ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta."

Tämä liittyy vahvasti edelliseen tekstiini.

Heikot sivuuttavat, tekevät naurunalaisiksi ja vihaavat niitä jotka kokevat jollain tasolla uhkaksi itselleen. Heikko näkee asemansa uhkaajia kaikkialla. Vaikka hän ei näytä heikkouttaan ulospäin, niin ei sitä pysty salaamaankaan. Ellei se näy olemuksesta, se näkyy käytöksestä.

Heikon taistelu paikasta yhteiskunnassa tapahtuu puoliksi vainoharhaisin askelin ja hänen näkemänsä uhka synnyttää taistelua omasta edusta, alistamista, voimainnäyttöä ja jopa julmuutta ja kostoa.

Vahva taas luottaa itseensä ja tekee niinkuin sydämessään oikeaksi näkee. Hän ei välitä siitä uhkaako joku hänen asemaansa tai egoaan, koska hän ymmärtää ettei todellista vahvuutta mitata sellaisilla mittareilla.


Hyväntahtoisuus on vahvuutta

Tuossa alussa toteisimme että vain vahvalta voi odottaa lempeyttä. Lempeä ihminen on hyväntahtoinen.

James Hirvisaari markkinoi aikoinaan ideologiaa hyväntahtoisesta ihmisestä. Se upposi itseeni kuin lämmin puukko voihin ja uskon siihen edelleenkin.

Tutkija Anne Birgitta Pessiin hyväntahtoisuuden ideologia on myös purrut. Hän uskoo tutkimusten perusteella että hyväntahtoisuus on voimista suurin.

Vapaaehtoistyö on yksi hyväntahtoisuuden osoittamismuoto. Ainakin sitä se on parhaimmillaan, vaikka kaikkeen toimintaan mahtuu myös väärinkäytöksiä. Alla em. tutkijan lyhyt haastattelu vapaaehtoistyöstä.

Kommentoi kirjoitusta.

Sivuutus, nauru, viha ja voitto

Lauantai 13.4.2013 klo 16:14 - Juhani Eilola

Gandhin viisaus sivuuttamisesta, naurusta, vihasta ja voitosta on tullut tutuksi Himasen lainattua sitä puolustuspuheessaan.


Sivuuttaminen

Tuttu ilmiö politiikassa jossa useilla paikkakunnilla ja isommissakin ympyröissä on totuttu siihen ettei puolueessa muutu mikään vaikka kannatusasetelmat vaalien, julkisuuden ja virheiden yhteydessä muuttuvat.

Sama ilmiö toistuu huonohenkisillä työpaikoilla, joissa viisaus asuu omasta mielestään ylivertaisen työtoverin tai johtajanarsistin päässä. Toiset tai ainakin joitakin joko sivuutetaan tärkeissä asioissa tai ainakin heiltä pimitetään ja pantataan asioita. Näitä sitten puidaan aina julkisuutta myöten.

Lapsia sivuutetaan aikuisten toimesta perheissä, kouluissa, urheiluseuroissa ja muissa harrastuksissa enemmän tai vähemmän harkitusti. Siitä kai se onkin sitten helppo siirtää sivuuttamisilmiö uudelle sukupolvelle.

Monissa parisuhteissakin kotona asuu narsisti seuranaan alistettu renki tai piika. Yksinvalta ja salailu ovat monessa kodissa arkipäivää. Sivuuttamista sekin.

Naurunalaiseksi tekeminen

Naurunalaiseksi tekeminen on seuraava vaihe ja siihen tullaan kun sivuuttaminen ei enää suosion tai pätevyyden takia onnistu tai itse on jäänyt kiinni narsistisesta käytöksestään jolloin naurunalaiseksi tekeminen on jonkinlainen vastahyökkäys.

Sitä parempi mitä suuremman joukon edessä vastapuoli nolataan ja mitä suurempi joukko lähtee tukemaan häntä. Tulee pakostakin mieleen lasten "lällättely" hiekkalaatikolla johon yllytyshullut yhtyvät. Hakemattakin tulee omasta elämästä mieleen useita tällaisia tilanteita.

Viha

Edellisestä vaiheesta seurauksena saattaa olla se että naurunalaiseksi tekijä paljastaa itsekkyydestään sen ruman puolen. Kun lopputulos kääntyy häntä itseään vastaan, niin otetaan astetta kovemmat aseet käyttöön. Alistettu ihminen voi olla varma ettei ajojahti lopu koskaan. Loukattu narsisti ei unohda itse itselleen luomaansa loukkausta edes julkisen anteeksipyynnön jälkeen vaan jatkaa ja jatkaa... jatkaa...

On olemassa paljon esimerkkejä siitä että nämä ihmiset ovat itse laiskoja ja  saamattomia kaikessa muussa paitsi muiden ihmisten alistamisessa tai delegoinnissa joksi he varsin usein osaamisen puutettaan nimittävät.

Voitto

Tähän Gandhin lopputoteamukseen on vähän vaikea yhtyä. Kyllä se on niin että rikas rikastuu, köyhä köyhtyy ja narsisti narsistuu. Ainoa voitto on se että molemmat kuolevat ja narsistin on vaikeampi päästä neulansilmän läpi.


Ja lopussa YHDEN MIEHEN ORKESTERI kertoo
SATUMAASTA!


Kommentoi kirjoitusta.

Optimisti onnistuu paremmin

Tiistai 9.4.2013 klo 11:07 - Juhani Eilola

"Optimisti näkee mahdollisuuden joka ongelmassa. Pessimisti näkee ongelman joka mahdollisuudessa." 
Advisor -yhtiöiden johtaja Tom Lundberg


Avoimuuden puute ja sen tuomat mahdollisuudet

Edellinen blogitekstini kertoi avoimuuden puutteesta. Siinä on vaikea nähdä hyviä mahdollisuuksia. Vai onko?

Roomalaiskatolisessa kirkossa nimitettiin aikoinaan paholaisen asianajaja etsimään ihmeistä petoksen mahdollisuutta. Paholaisen asianajajan toimintaa ei voinut pitää näennäisesti kovinkaan positiivisena mutta pitkäaikaiset vaikutukset olivat sitäkin positiivisempia.

Positiivisuus ei tarkoita sitä että hyväksytään ja nautitaan muiden kärsimyksestä tai minkäännäköisestä vääryydestä. Lehdet kertovat juuri tyttölapsesta joka pakotettiin pahoinpitelevän 60-vuotiaan miehen aviopuolisoksi. Kun tyttö lopulta pakeni, niin hänen veljensä etsi hänet käsiinsä ja tappoi hänet kirveellä. Tyttö kuitenkin jäi henkiin pahoin vammautuneena. Positiivisuutta ei ole tällaisten asioiden hyväksyminen.

Positiivisuuteen kuuluu hyvä moraali ja loppumattomat toiveet paremmasta tulevaisuudesta ja pyrkimys myös toimimaan sen puolesta.

"Sytytä tuli lukijasi sisälle, älä hänen alleen."

Väliotsikko on myös Tom Lundbergin käsialaa. Edellisen tekstini kanssa olin sytyttämässä tulta ehkä altapäin. Nyt on aika siirtyä innostavampiin aiheisiin ja toivon mukaan pystyn myös innostamaan ihmisiä toimimaan paremman maailman ja paikkakunnan puolesta ilman että siihen sisältyy vihamielisyyttä. Ainakin itse pyrin siihen.

Lundberg on laatinut 24 suosirtun aiheen luettelon. Aiheissa on hyvin vähän sellaisia jotka sopivat minulle, mutta aion kirjoittaa useimmista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirjoittaminen

Salailun filosofiaa

Torstai 4.4.2013 klo 21:42 - Juhani Eilola

"Nuorille käy niinkuin viljan tähkille: niin kauan kuin ne ovat tyhjiä, ne nostavat vartensa suorina ja varmoina kohden korkeuksia; kun niiden jyvät kypsyvät, taivuttavat ne päänsä alas." Professori Kaarlo Hartiala


03062009226.gif


Blogini on elänyt hiljaiseloa kuukausia koska elämässä on tapahtunut useita muutoksia - myös täysin peruuttamattomia. Se tulee vaikuttamaan tekstien sisältöön tässä yhä vaikeammin tulkittavassa maailmassa.

Jonkun vanhan kirjan takakannessa oli alussa lainaamani Kaarlo Hartialan teksti. Olisin mielelläni vaihtanut ensimmäisen sanan joksikin muuksi kuin puhunut nuorista. Yhtä lailla tyhjä tähkä on pystyssä kenellä tahansa kokemattomalla poliittisella yltiöpäällä tai kenellä tahansa pelkästään itseään arvostavalla toisten arvostelijalla.

Tyhjällä päällä sitä luulee itsestään ja ajattelustaan niin paljon. Mutta kun ihminen kasvaa ja viisastuu niin hän oppii näkemään muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen. Hän oppii ymmärtämään ettei viisaus ole kiinni arvostuksen määrästä, taloudellisesta runsaudesta tai oppiarvoista. Todella viisas ihminen on sekä viisas että nöyrä ja painaa päänsä - ei luovuttaakseen vaan kunnioittaakseen muitakin.

Diktaattorien, vaimonhakkaajien, pompottajien ja kaikenlaisen väkivallan edustajien viisaus on, vaikka se olisi mitä laatua tahansa - tyhjän veroista.

Jotkut haluavat pysyä loppuun saakka muita päätä pidempinä. Sitä voidaan kutsua tässä tapauksessa hukkakauraksi, joka pitäisi kitkeä kokonaan pois.



Ja lopuksi arvoitus lukijoille. Mikä ajankohtainen aihe on kyseessä ja onko se hyvä vai huono uutinen ?


- Paras tapa toimia salaisesti on julistaa avoimmuutta -


1 kommentti .

Vanhemmat kirjoitukset »