Elämäni gepsit

Tiistai 3.2.2009 klo 0.01 - Juhani Eilola


Tekniikka on mullistanut maanmittauksen viimeisten vuosien aikana. Kolmen miehen kartoitusryhmä on sateliittimittausten ansiosta vaihtunut yhden hengen ryhmäksi ilman muutosvastarintaa.

Merkintätehtävissä tarvitaan edelleen kaksi henkilöä, koska myös muut välineet (rautakanget, kepit, putkipyykit, merkintämaalit jne.) on pystyttävä liikuttamaan mukana ja joskus on kyse myös työturvallisuudesta.


img_2564.jpg

Kurikan kaupungilla oleva Trimble R8 on tällä hetkellä maanmittauksessa yleisimmin käytetty sateliittilaite. Sama laite on käytössä yleisimmin myös maanmittauslaitoksella.

Yllä oleva "lautanen" on vastaanotin, alaspäin suunnattu antenni kuuluu sisäänrakennettuun GSM-puhelimeen ja TCU-maastotietokoneella tallennetaan tietoa, suoritetaan erilaisia laskentatehtäviä ja seurataan valmistuvaa karttaa.



img_2558b.jpgItselläni on käytössä Trimblen aikaisempi versio ilman R8-tunnusta.

Erona kaupungin laitteeseen on ulkoinen GSM-puhelin tuossa keltaisessa pussissa sekä sateliittien määrä. Oma laitteeni seuraa amerikkalaisia VRS-sateliitteja, mutta kaupungin laite myös venäläisiä Glonass -sateliitteja. Maastotietokone on ACU, joka toimii samalla ohjelmistolla kuin kaupunginkin laite.



img_2565.jpgKaupungin kakkoslaite on Topcon Hiper+ joka Trimble H8 tavoin seuraa myös Glonass -sateliitteja.

Myös siinä on sisäinen GSM jonka tunnistaa laitteen päällä olevasta, teipeillä korjatusta antennista. Maastotietokone on edellisiä laitteita hiukan monipuolisempi TC-100.

 


img_2570.jpg

Oma kakkoslaite on Topcon GMS-2.

Erona kaikkiin em. laitteisiin on se ettei laitteessa ole sauvaa eikä myöskään GSM-puhelinta. Lautanenkin on upotettu kiinni tallentimen kärkeen. Lisänä on kuitenkin kamera, jolla saa kuvan mitattavasta kohteesta.

GSM-puhelimen tarkoitus on tuoda korjaustietoa mittauksiin. Sen takia kaikkien kolmen ensimmäisen laitteen mittaustarkkuus on noin 1-2 cm:n luokkaa. Paikka siis saadaan mitattua tuolla tarkkuudella, samoin korkeus merenpinnasta.

Tällä GMS:llä tarkkuus on parhaimmillaan noin 30 cm luokkaa, mutta korkeustiedoissa heitto on ainakin metrin luokkaa. Laite sopii hyvin esim. suunnistuskarttojen tekemiseen ja erilaisten tunnettujen kohteiden etsimiseen. 

Näiden esiteltyjen laitteiden hinnat vaihtelevat 4.500 eurosta noin 20.000 euroon.


GPS -laite muistuttaa itse asiassa aika lailla kaupungin työmiestä. Pyöreä yläosa ottaa vastaan koko ajan ylhäältä päin tulevaa signaalia siitä missä sinun paikkasi on.

GSM-puhelin kuvaa yhteyttä laskenta- ja johtokeskukseen sekä tallennettu data hyvin suoritetun työn jälkeä.

Avainsanat: Maanmittaus


Kommentit

3.2.2009 0.47  Juhani

Jatkan tasaiseen tahtiin sarjaa maanmittauksesta. Se ei ehkä ilahduta läheskään kaikkia lukijoita, mutta toivon että kurikkalaiset nuoret tutustuvat tätä kautta myös tähän vähän alaan.

Kurikassa on useita alan ammattilaisia. Kommenttitila on käytössä korjauksille, kertomuksille omasta alasta ja myös kaikille muillekin keskustelijoille.

3.2.2009 1.33  aatu

Mutta kyllävain eläinpatsaiden teko rosterista on mielenkiintoinen työ. Koko työn ajan pitää nähdä patsas valmiina sielun silmin, tuumia jos teen nuon niin onko lintu, kotka vai varis. Yleensä ennen ensimmäistäkään palaa piirrän tarkat silhuetti kuvat. Kun työ on valmis en halua katsella patsasta vähään aikaan, sillä etsin siitä virheitä. Kaikilla oman työn pitäisi olla se mielenkiintoisin, mutta ruoho on vihreämpää ...............

3.2.2009 20.05  Juhani Rantamäki

Ovat laitteet maanmittausalalla puolessa vuosisadassa muuttuneet aikatavalla.

Olin 1960-luvulla kesätöissä Maanmittaushallituksella, muistaakseni sen topograaffisessatoimistossa, mittailimme maaston korkeuksi siellä Pohjanmaan "vaihtelevassa maastossa" karttojen korkeuskäyriä varten. Apuna työssä meillä oli takymetri, latta, laskutikku ja Pythagoras.
Myöhemmin 1960 -luvun lopussa siirryin TVL:n töihin, jolloin tutustuin vaaituskoneisiin, geodimetriin ja tellurometriin, johon sähkö saatiin maastossa pienen kannettavan polttomoottorin tai raskaiden akkujen avulla. Tellurometri oli muistaakseni laite jolla mitattiin välimatkoja kolmiomittaustorneista toisiin torneihin, korjaa kaima, jos muistan väärin.
Kolmiomittaustornit olivat oma lukunsa; toiset lahoja ja huonokuntoisia, toiset vain tuntuivat liian korkeilta kiivettäväksi laitteitten kanssa. Rakensimme myös uusia mittaustorneja ainakin Kauhavalle, Kauhajoelle ja muistaakseni myös Peräseinäjoelle. Ovat varmaan jo aikapäiviä lahonnet ja toivottavasti kaatuneet.
Etelä-Suomeen tultuamme olin vielä rakentamassa Mäntsälään yhtä noin 10 metriä korkeaa tornia.
Tällaisia hajanaisia ajatuksia tuli päähäni, kun näin mittalaitteiden kuvia blogissasi.

Jatka kaima samaan tyylii, on kiva lukea elämänmyönteistäkin tekstiä kurikkalaisista blogeista

14.9.2021 11.37  Taisto Kelovuori

Komeita laitteita! Näinhän se on, että teknologian kehitys kehittää myös mittaamista nopeaan tahtiin. Oli kyse sitten maanmittauksesta, teollisuuden mittauspalveluista tai 3D-mallinnuksesta, GPS :n kehittyminen, erilaiset laser-sovellukset ja tuoreimpana tekoälyn soveltaminen tarkentavat jatkuvasti kuvaa, joka meillä on fyysisestä ympäristöstämme.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini