SM-suunnistuksiin kaksi päivää

Perjantai 22.5.2009 klo 13.19 - Juhani Eilola

Viikonlopun ylipitkien matkojen SM-kisat oli tarkoitettu itselleni harjoituskisaksi ennen Jukolan viestiä. Nyt kuitenkin mahassa jo hiukan nipistelee muutenkin. Kunto alkaa tuntua aika hyvältä.


Suomen tilasto: 

Olen pudonnut Suomen tilastossa viikon takaiselta 212 sijalta sijalle 239. Listalla on nyt 278 suunnistajaa. Viime vuonna olin lopputuloksissa 385. kun koko tilastossa oli 481 suunnistajaa. Kurikkalaisseuroja edustavista olin tuolloin viimeinen kuten nytkin.

Kurikkalaisten sijoitukset:

059. Juha Rantoja, RasKu (49.79 pist.)
072. Hannu Tamminen, SuJu (48.53 pist.)
074. Esa Kangasmäki, SuJu (48.34 pist.)
128. Heikki Tamminen, SuJu (42.81 pist.)
131. Erkki Tamminen, SuJu (42.66 pist.)
237. Martti Alanen, RasKu (31.06 pist.)
239. Juhani Eilola, Rasku (30.78 pist.)


kangasmaki_esa.jpgKuvassa Kauhajoella asuva SuJu:a edustava Esa Kangasmäki Pellavasprintin lähdössä. 


Tilastoon tulee sunnuntain jälkeen myös Arvo Ahola mikäli juoksee radan hyväksytysti läpi ! Tilastoa johtaa huippusuunnistaja Ari Anjala pistein 70.00.

Sunnuntain kilpailuun osallistuu ainoastaan yksi Suomen tilastossa minua alempana oleva suunnistaja ja toinen jonka olen tänä kesänä voittanut. 87 osallistujasta on siis odotettavissa 85-86. sija. 

Koska itselläni on tilastossa vasta yksi suoritus, niin tuokin tila riittäisi hyvin tilastonousuun kunhan en jää parhaimmille aivan mielettömästi ajassa. Tarkka rauhallinen 12.5 km:n suunnistus voi tuoda 31-35 pistettä ilman valtaisia ponnisteluja. Mutta kun se on niin tunnettua että rastit voivat olla hukassakin ;-) Keskeytys on aina mahdollinen.

Mielenkiintoinen kilpailu

Viikonlopun kilpailu on mielenkiintoinen ja on ikävää ettei sitä voi seurata kunnolla kun on koko ajan itse metsässä. Mukana ovat kaikki Suomen parhaat suunnistajat. Metsässä voi hyvinkin törmäta maailmanmestareihin...

Omalla radalla on perhoshajonta, mutta esim. miesten pääsarjassa karttaa vaihdetaan kolme kertaa. En tiedä perustuuko hajonta karttojen järjestykseen, sillä pääsarjoissa on yhteislähtö. H50 -sarjassa lähdemme minuutin välein. Ari Anjala lähtee noin puoli tuntia jälkeeni. Sen ajan kiinni ottaminen on todennäköistä, joten saatan saada hyvää seuraa loppumatkasta.

Korpikotkat -talli

Korpikotka-tallista on mukana myös RasKun Eero Markkila H16-sarjassa. Matka on 11.5 km ja lähtö yhteislähtönä.

Suunnistusta voi seurata myös ONLINE seuraavasta osoitteesta:

http://www.kokkens.fi/tulokset/fi/

 

9 kommenttia . Avainsanat: Suunnistus

Viimeisteletkö itsesi yhdennellätoista hetkellä

Keskiviikko 13.5.2009 klo 1.04 - Juhani Eilola

Arkipäivän kielenkäytössä puhutaan usein "yhdennestätoista hetkestä" joka on synonyymi sanoille "viime tipassa". Luin juuri äsken yhden tekstin niin hassusti väärin että ajattelin laittaa sen tällä kertaa blogitekstin otsikoksi.


Paljon mietittävää

Jos halutaan olla varmoja siitä että oma tulevaisuus on turvattu, niin tekemistä on paljon. Yhdeksi tärkeimmistä asioista mielletään terveys. Jos halutaan olla vielä iäkkäinäkin terveitä, niin terveet elämäntavat ja omasta kunnosta huolehtiminen ovat tärkeitä asioita.

Ne ovat jopa niin tärkeitä, että mielestäni oman alueemme kansanedustaja Juha Mieto ei ole puhunut niistä turhaan eduskuntatasolla saakka. Terveydenhuolto on yksi yhteiskuntamme suurimmista menoeristä ja sitä menoerää voidaan pienentää rajustikin yhteisillä päätöksillä.

Jos itsestään huolehtimisen jättää siihen vaiheeseen että on jo sairastunut vakavasti, niin terveiden elintapojen aloittaminen voi olla myöhäistä. Ehkä ne kannattaa aloittaa nyt.



Jos ihminen haluaa olla varma terveyden lisäksi siitä että hän saa viettää rauhallisia ja turvallisia eläkepäiviä, niin talous on mietittävä kuntoon. Järjettömän suurista veloista on päästävä eroon. Silloin terve ihminen voi elää myös henkisesti terveesti. Isoja velkoja on vaikea maksaa pois pienestä eläkkeestä.

 

img_0849.jpg

Jos ihminen haluaa olla varma että kuoleman jälkeenkin on olemassa elämää, niin sekään ei ole mitätön asia, se nousee lopulta näistä suurimmaksi. On syytä hetken miettiä onko siellä jotakin? Katoaako tietoisuus totaalisesti viimeiseen uneen vai onko Jumala olemassa? Pitäisikö kuitenkin varautua että on? Jos ei varaudu, niin mitä jos paha saakin minussa palkkansa? Pitäisikö minun pyytää joltakulta anteeksi tai jotain... pitäisikö vaikka kysyä Tulisalolta neuvoja... tai joltain...

Tai avata Raamattu ja käyttää lukemiseen ja ymmärtämiseen hetki aikaa... tai sitten johonkin muuhun - vaikka muiden matalaksi panemiseen jossain blogissa...

3 kommenttia . Avainsanat: Uskonto

Taivaanvuohi

Sunnuntai 10.5.2009 - Juhani Eilola

Tänään aamulenkillä taivaalta kuului lampaan määkimistä. Olen viimeksi kuullut tuon omituisen yläilmojen äänen varmaan vuosikymmeniä sitten. Ei vain ole sattunut kohdalle. Kyseessä ei ole lentävä lammas vaan taivaanvuohen soidin, jossa uros syöksyy hurjaa vauhtia alaspäin hurmatakseen naaraan. Höyhenet tuottavat ilmavirrassa lammasmaisen äänen.


Kaikki ei ole aina sitä mitä sen ajatellaan olevan

Taivaanvuohi kuulostaa lampaalta, vahanukke näyttää ihmiseltä ja kylmissään olevan ihmisen iho kananlihalta. Soija maistuu jauhelihalle ja hampaidenpesuaine mintulle. Sokeainkirjoitus tuntuu soittorasian sylinterin pinnalta ja peruukki hiuksilta.

Kunnallispoliitikko näyttää tietorikkaalta, uskovainen näyttää puhtaalta ja väärä kivi näyttää kuin siellä olisi rasti.

Muuttuminen ei ole aina mahdollista

Taivaanvuohesta ei saa tekemälläkään lammasta eikä ihmisestä täydellistä. Mutta kun ihminen on kiinnostunut ja innostunut siitä mitä hän tekee, niin hän oppii uutta.

Kaikessa elämässä, niin politiikassa, uskonnossa kuin suunnistuksessakin voidaan tehdä toisenlaisia reitinvalintoja. Sellaisia joiden päätteeksi löydetään perille ja jonka jälkeen voimme onnitella toisiamme hyvin tehdyistä ratkaisuista.

En tiedä mistä taivaanvuohi on oppinut soidinmenonsa, mutta sillä menee hyvin sillä sen syöksy ei jatku maahan saakka. Elämän jatkuvuuden kannalta syöksy silloin tällöin on jopa välttämätöntä.

Kommentoi kirjoitusta.

Kohti Jukolan viestiä

Perjantai 1.5.2009 klo 8.58 - Juhani Eilola

Kevään päätapahtumaani eli Mikkelin Jukolan viestiin on aikaa hiukan toista kuukautta. Koska oman osuuden pituus on yli 16 kilometriä niin yritän keskittyä sen läpiviemiseen etukäteen vähän paremmin kuin viime kerralla. Jalat eivät meinanneet kantaa silloin 10 kilometrinkään osuuden jälkeen.

Kymmenen kilon painonpudotus on vaikuttanut arviolta niin että matkaa saa olla nyt samaan tilanteeseen nähden 11.3 km (n.1.3%/kg) ja loput pitää hoitaa paremmalla kuntopohjalla, paremmilla reittivalinnoilla ja lisäenergialla.


1. Välietappi FinnSpring 2009 H50A

Huomenna on ensimmäinen välietappi tällä matkalla. Närpiössä järjestettävässä PM-katsastuksessa ovat mukana myös oman sarjani parhaat, mm. viime vuoden tilastokärki Ari Anjala. Mukaan ilmoittautuneista 55:stä oman sarjani suunnistajasta minä olen tilastoissa vasta 54 (Suomen ranking 2008 sija 386). Saan siis olla reilusti vapaa kaikista paineista ;-) Jonkunhan on oltava viimeinenkin ja tällä kertaa se voin hyvinkin olla minä. Toisessa sarjassa olisi ollut mahdollisuus pärjätä vähän paremmin. Näistä parhaille pärjäisin vain jos minä saisin juosta tietä pitkin koko matkan.

H50-sarjassa Närpiössä on neljä minua parempaa kurikkalaista suunnistajaa. Mukana ovat Suunta-Jurvan Heikki, Erkki ja Hannu Tamminen sekä Esa Kangasmäki. Kaikki minulle tuttuja suunnistajia jo lapsuudesta. He vain ovat suunnistaneet koko elämänsä ajan, minulta jäi 30 vuotta väliin kansallisella tasolla. Kestää hetken ennenkuin pääsen lähellekään samaa tasoa. Mutta veljet: Täältä tulen hitaasti mutta varmasti ;-) Poissa Närpiöstä ovat myös minua paremmat Rasti-Kurikan suunnistajat Martti Alanen ja Juha Rantoja, joka on viestissä mukana.

Olen käynyt kolme kertaa metsässä. Kerran harjoituksen yhteydessä ja kaksilla iltarasteilla. Molemmilla kerroilla yksi rasti oli pahoin hukassa eli suunnistus itsessäänkin on vielä tosi epävarmaa, varsinkin kun olen suunnistanut perinteisesti kompassin kanssa ja nyt vaihdoin kompassin peukalokompassiin. Kestää kauan ennenkuin totun tuohon. Huippusuunnistajista osa ei käytä kompassia lainkaan joka on aika uskomatonta varsinkin jos sattuu kohtuullisen tyhjä väli tunnistettavien maastokohteiden osalta.

Harjoittelu

Tavoite oli juosta talven aikana 40 km viikossa. Harjoitteluun tuli kuitenkin katkos ja nyt olen juossut hiukan enemmän ja jatkan sitä nyt sinne lähelle Jukolaa. Viime viikolla tuli 51 km ja sitä edellisellä 61 km. Nyt on kasassa 30 km, mutta jäljellä on vielä yksi kevyt ja lyhyt lenkki tänään, FinnSpring (6.8km) huomenna sekä sunnuntain lenkki. Ehkä yhteensä noin 50 km.

Paino on menossa vielä alaspäin ja hiukan vähempi syöminen heikentää hiukan tuloksia. Ei ole hyvä laihduttaa ja juosta yhtä aikaa. Mutta syön nyt kuitenkin kohtuullisesti. Juoksu metsässä tuntuu kuitenkin vielä tosi raskaalta.

Eero Markkila H16

Seuraan erityisen tarkasti myös naapurin pojan edesottamuksia. Opetin hänelle ensin suunnistuksen perusasiat ja tänä vuonna hänelläkin alkaa olla edessä totuuden hetki. Myös hän on nousemassa takajoukoista pikkuhiljaa lähemmäs kärkeä ja on mukana FinnSpringillä sekä henkilökohtaisessa kisassa että viestissä. Palataan myös hänen tuloksiinsa viikonlopun aikana.

"Tallistani", jota nimitettäköön tästä lähtien "Korpikotka-talliksi" on tulossa ehkä myös lisää suunnistajia jotka lähtevät täysin nollatasolta. Mutta alku sekin, jostain kaikki lähtevät. Toivottavasti joku uusi löytyy ensi vuonna Rasti-Kurikan asun takaa.


Onnea kaikille FinnSpringillä mukana oleville kurikkalaisille. Samoin niille jotka osallistuvat tänään Jalasjärven Pellavasprinttiin. Kilpakumppaneistani mukana siellä on Esa Kangasmäki.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Suunnistus