Presidentillä on ollut tapana pitää uudenvuodenpäivänä televisiopuhe kansakunnalle. Presidenttiehdokas Paavo Väyrynenkin piti blogissaan "kuudenvuodenpuheen". Kuuntelin sen ja totesin sen sisällön hyvin samankaltaiseksi oman ajatteluni kanssa.
En halunnut tuoda tähän blogiin presidentin puhetta, en edes presidenttiehdokkaan puhetta vaan aidon kurikkalaisen peruskansalaisen, Hämeen jääkärin ja tarkka-ampuja Pahka-Matin yksinkertaisen, lyhyen ja selkeän lausunnon jonka hän antoi minulle viikko sitten kaupungintalon käytävällä:
Itsenäisen Suomen hinta
Suomi on vielä tänään itsenäinen kansakunta ja sellaisena se pysyköönkin. Se ei ole ollut mikään halpa itsenäisyys. Sitä ovat minunkin molemmat isoisäni olleet puolustamassa.
Ei ole ollut ollenkaan varmaa että rintamalta palataan enää kotiin. Isät ovat ikävöineen vaimojaan ja lapsiaan. Kirjoitelleet kotiin ja ymmärtäneet että ovat puolustamassa paitsi maataan, myös omaa paikkakuntaansa ja kotiaan:
Kahden maan kansalaisuus
En millään malta olla laittamatta tähän vielä sukulaiseni Pekka Simojoen laulua siitä että vaikka sydämemme ja jalkamme ovat tukevasti tämän pienen ja rakkaan Suomenmaan kamaralla, niin katse tavoittelee jo toisenkin maan kansalaisuutta josta poliittiset ja hallinnolliset ongelmat puuttuvat:
Olen nähnyt varjojen kasvavan.
Varjot kasvavat euroopassa juuri nyt.
Mutta pelkää en. Unelmani ei ole unta.