Sisältölaatikko

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:293502 kpl

Blogiarkisto

Uusimmat tekstit

Uusimmat kommentit

Sähkömagneettinen säteilyPasi Ala-Mieto  2.12.2016 16:47
Sähkömagneettinen säteilyPasi Ala-Mieto  2.12.2016 16:45
Lupauksia uudelle vuodelleJuhani  2.1.2016 11:43

Lupauksia uudelle vuodelle

Perjantai 1.1.2016 klo 20:47 - Juhani Eilola


Mennyt vuosi ei oikein koskaan mene ihan nappiin. Kun vuosi vaihtuu, niin aina mieleen tulee synnintunnustus! Vai mitä itse sanotte näistä tekstikohdista?

"Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa.
Kuulemme siitä joka päivä,
mutta emme haluaisi tunnustaa,
että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä.
Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua,
vaikka olisimme voineet estää sen. 
Usein olemme vaienneet,
kun olisi pitänyt puhua
Usein olemme vain puhuneet,
kun olisi pitänyt toimia."

"Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni."

"Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni
enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni."

Paluumatkalla vuoteen 2015 löydän itseni monta kertaa sieltä missä ei puolusteta lähimmäistä tai jopa itseni puhumassa lähimmäisestäni kaikkea muuta kuin hyvää. On sekin totta että ilman "pahan totuuden" puhumista totuus ei tule esiin ja väärin kohdeltua on vaikea puolustaa - mutta omalla kohdalla - miksi itseä yleensäkään on pakko lähteä puolustelemaan?

Miksi emme vain voi tyytyä siihen että itse toteamme sen että meitä on kohdeltu väärin, olkoon Jumala hänelle armollinen! Miksi on saatava aina ymmärrystä isolta joukolta kun itse tietää totuuden? Olisiko siksi että se sisältää tavallaan koston?

Oli miten oli. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle se että pyrin entistä enemmän kohtelemaan kaikkia ihmisiä oikeamielisesti ja olemaan heitä kohtaan aina reilu. Ja sitten taas ensi vuonna samasta syystä pysähdytään synnintunnustuksen eteen.

Ja ellei mennyt vuosi tunnu vielä tarpeeksi pahalta, niin kannattaa kuunnella alta Luukkaan luterilaisen seurakunnan pastorin Markus Pöyryn saarna anteeksiantamisesta ja koston tarpeista.


Avainsanat: Luukkaan luterilainen seurakunta, synnintunnustus


Kommentit

1.1.2016 22:01  Kaija Heittola

Tee vain parhaasi kulloisellakin ymmärryksellä - se todellakin riittää! Jokaiseen päivään annetaan omat haasteensa ja niihinkin ratkaisut löytyvät pysähtymisen, hiljentymisen ja aidon läsnäolon kautta.Armoa ja suvaitsevaisuutta kannattaa suoda sekä itselle että kanssakulkijoille. Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016!

2.1.2016 9:31  Ystävä

Tunnen Juhanin hyvin. Tiedän että hän vaatisi itseltään täydellisyyttä jos se olisi mahdollista saavuttaa. Nyt osoittaa kyllä muillekin tämän sanoman.

2.1.2016 11:43  Juhani

Kiitos ystävät. Niin, usein nämä tekstit lähtevät omakohtaisista kokemuksista. Mutta koska uskon että ihmisillä on yhtäläisyyksiä toistensa kanssa, niin aina sitä tekstin tarkoittaa muillekin kuin itselleen. Itsensä on helpompi ottaa esimerkiksi kuin läheisen ihmisen. Miltä sekin olisi kuulostanut jos olisin kirjoittanut "Löydän Santerin monta kertaa tekemässä vääryyttä"? Reilumpaa puhua itsestä kun ei kuitenkaan ole muita parempi ja edustaa kaikkia niitä huonojakin voimia mitä maailmassa on.

Asioille kuitenkin voi yrittää tehdä jotakin vaikka totta puhut Kaija tuosta armollisuudesta myös itseä kohtaan.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini