Vielä kerran ennen aiheiden vaihtoa

Viime päivien keskustelu blogeissa on ollut erityisen turhauttavaa.  Tässä vielä oman keskusteluni päätteeksi syntyneitä mielikuviani.

Margit Parkkamäki on yllättänyt minut positiivisuudellaan ja aidolla paneutumisella jokaiseen asiaan. Odotin muuta, mutta olen nähnyt ihan toista mitä odotin. Erityisen positiivinen piirre on ollut kuuntelemisen taito ja selkeä mielipiteiden muodostus niiden kautta. Kuvittelemani itsepäisyys puuttuu kokonaan.

Nyt kyseessä ollut riita JIK:n kokouksessa käyttäytymisestä riippuu siitä oliko hallituksen ohjeistus sitova vai ohjeellinen. Uskon että osapuolet ovat siitä tietoisia ilman että otan siihen kantaa. Myös Margitin kannanotot on nähtävä mielestäni tätä taustaa vasten.

Matti Ollila on ollut ylättävän rauhallinen jo vuosikausia. Olen erityisen yllättynyt siitä että han jaksaa keskittyä kunnolla ja pitkäjänteisesti bloginsa pitämiseen. Se varmasti kuvaa pitkäjänteisyyttä muussakin työssä. Alunperin olisin ollut taipuvainen uskomaan enemmän intuitioiden mukaan kulkemiseen. Niin ei kuitenkaan taida olla, vaikka hän osaa tarvittaessa senkin taidon.

Hänellä on myös Juha Miedon avustajana vähän laajempaakin näkemystä asioihin kuin monella rivivaltuutetulla. Laajemmista ympyröistä huolimatta hän on helposti lähestyttävä. Johtuu varmaan jonkinasteisesta "runoilijan" luonteenlaadusta jota pidetään lapsellisuutena, mutta joka on hyvä side "alaspäin". 

Blogin kommentoijille sen sijaan en jaksa antaa kovinkaan isoja pistemääriä. En itselleni enkä siellä arvossa pidettyihin ns. asiantuntijakommentaattoreihin. Oman nimen käyttö saattaisi muuttaa tilannetta.

Vesa-Matti Saarakkala on ainakin julkisesti tuntunut käyttäytyvän kunnallispolitiikassa rauhallisesti. Hän ei ole mielestäni valtavasta äänimäärästään huolimatta osallistunut millään tavalla nykypäivien epämääräiseen poliittiseen kuohuntaan Kurikassa. On varmaan toiminut viisaasti pääasiassa pois paikalta olevana.

Hannu Koivisto ampuu tuttuun tyyliin aina kovilla. Henkilökohtaisissa kontakteissa hän jaksaa yllättää positiivisella asenteella ja halulla oppia koko ajan uutta. Julkisissa kontakteissa hän jaksaa puolestaan yllättää "kovaotteisilla" tempauksillaan, jotka saavat heti valtakunnallista huomiota.

Hannuna etsisin nyt tuon energian hyödyntämiseen uusia kanavointitapoja. Istuminen oman "piirustuspöydän" ääreen tuottaisi varmasti tulosta myös myönteisten asioiden ja tunnustuksen esille tuomiseen. Kokeile valjastaa joskus 100 traktorin armeija jonkun hyvän päätöksen taakse. Ajattelepa esim. maatalousministeriä ohimarssissa jossa hän tervehtii korokkeelta ohi marssivaa kolonnaa!

Jos kohde ei voi olla maatalousministeri, niin sitten vaikkapa maajussille morsian -kilpailun voittaja. Tuolla energialla Kurikka olisi äkkiä myönteisesti maailmankartalla.

Viime päivinä Hannun kokoustekniikkaa on moitittu, samoin Hannu on moittinut muiden kokoustekniikkaa. Pitää muistaa että kaikilla uusiin tehtäviin siirtyneillä ihmisillä pitää olla oma aikansa asioiden omaksumiseen. Minä tunnen kyllä kokoustekniikan, mutta en muistaisi edes nimenhuutoa jos joutuisin jonkun lautakunnan saatika valtuustoon eteen. Hyväksytyksi tulemisen kokemuskin vaatii aikaa. Siihen vain tarvitaan se että muut hyväksyvät.

Kaiken kaikkiaan

Kurikassahan on valtava potentiaali vaikka mihin. Ja tästä luettelosta puuttuvat Alakosket ym. valtakunnallisenkin tason vaikuttajat. Nyt kun vain löydettäisiin yhteinen sävel.

Ennen seuraavia vaaleja kannattaisi harkita luottamuspaikkojen pisteyttämistä ja muuttamista vertailulukuja vastaaviksi pistemääriksi. Jollain paikkakunnilla on käytetty tuomareita paikkojen pisteytämiseen. Jos paikkajaot ovat se asia josta päättymättömät kiistat syntyvät, niin paikkojen ja äänestystuloksen yhteismitallisiksi pisteyttäminen selkeyttävät tilannetta. Se ei estä vaaliliittoja ennen tai jälkeen vaalien, mutta tekee paikkojen jakoon selkeän matemaattisen mittarin.