Kurikan palvelumuistio 2010

Perjantai 27.11.2009 klo 20.52 - Juhani Eilola

Kurikasta on ilmestynyt palvelumuistio

Pöydälläni on julistemuodossa oleva palvelumuistio. Nimensä mukaisesti sen ajattelisi palvelevan kurikkalaisia palvelujen tarvitsijoita ja niiden tarjoajia.

Keskellä muistiota on koko vuoden kalenteri ja melko iso mainos Kurikan kaupungista.

Mainonnan jakautuminen

Sivulla on 35 mainosta erilaisista palveluista. Kyseiset mainokset jakautuvat palvelutarjonnan mukaan seuraaville paikkakunnille:

16 Kurikka (Jurva)
  8 Ilmajoki
  4 Kauhajoki
  4 Seinäjoki
  1 Alavus
  1 Isojoki
  1 Joensuu

Palvelumuistion alalaidassa on palvelun julkaisijan tiedot. Tietojen perusteella kyseessä on Palvelujulkaisut Oy Joensuusta.

Suosi kurikkalaista

En tiedä miten paljon kurikkalaiset yritykset ovat mainoksistaan maksaneet Joensuuhun. En tiedä paljonko Kurikan kaupunki ja koulutuskeskus Sedu ovat Joensuuhun maksaneet, mutta kurikkalaisin silmin katsottuna kyseessä ei ole kovinkaan järkevä palvelumuistio. Yli puolet muistion mainoksista ohjaa ostamaan palveluja muualta kuin Kurikasta. Ja kuitenkin kyseiset palvelut ovat saatavissa myös täältä.

Olisiko syytä ensi vuonna operoida tällainen palvelumuistio kurikkalaisin voimin. Kurikassa on palvelutarjontaa sekä taittamiseen että painamiseen. Jätetään omat varamme ensi kerralla Kurikkaan, ehkäpä sillä tavalla saamme myös palvelutarjonnan 100%:sti Kurikasta. Ei se voi olla tavoite että haemme palvelumme kunnan ulkopuolelta ja muistuttelemme siitä koko vuoden ajan seinällä olevalla muistiolla ?

En kritisoi muistion tuottajaa enkä muista kunnista tulleita mainostajia. He ovat toimineet oman yrityksensä eduksi järkevästi, mutta kurikkalaisena yhteisönä meidän tulisi varmaankin olla tarkempia, sillä säästöt syntyvät pienistä puroista ja tässä kustannuksiin osallitumisen lisäksi voi tukahtua useita muitakin pieniä Kurikan kaupungin kassaan johtavia puroja.

Vaikka kyseessä on pieni asia, niin se ei ole pieni periaatteeltaan eikä sanomaltaan.

Tommy Tabermann

Sunnuntai 22.11.2009 klo 22.04 - Juhani Eilola

Antaminen on aina mahdollista

Juuri äsken päättyi televisiossa Tommy Tabermannin haastattelu. Joka kerta kun hän puhuu, tuntuu että hän on oivaltanut elämästä ja tässä tapauksessa kuolemastakin sata kertaa enemmän kuin keskiverto suomalainen. Vaikka meillä on hiukan erilainen maailmankatsomus, niin jos joku pitäisi nimetä idoliksi, niin Tabermann on aika lähellä sitä.

Hän uskoi ettei ihminen mene niin yksin kuoleman rajan yli kuin yleisesti uskotaan. Kuoleva saa täältä mukaansa jotain toiselta ihmiseltä.

Hän piti tärkeänä myös sitä että ihminen jättäisi tänne vertauskuvallisesti siementä eikä haavoja. Silloin ihminen voi hyvillä mielin, hymyssä suin katsoa rajan takaa omia jälkiään. Tuntuu että meistä moni jättää taakseen jälkiä joita rajan takaa voi vain hävetä. On jonkinlainen onni jos ne jäljet on tehty edes nimimerkillä.

---

Nämä kaksi peikkoa palvelivat asiakkaita Kaskisten merimarkkinoilla. Heiltä jäi jälkeen ystävällisyyden ja ilon siemeniä. Ei tarvitse itse olla täydellinen ollakseen ystävä toiselle.

Onko ihminen niinkuin ennen

Sunnuntai 22.11.2009 klo 19.06 - Juhani Eilola

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman." 2.Tim.3:1-5

---

Mitä ihmisestä voi päätellä?

Kurikkalaiset ovat maailman älykkäintä kansaa. Jos oletamme että maailma joskus loppuu, mitä älykäs ihminen voi päätellä lopun läheisyydestä yllä olevan Raamatun lainauksen perusteella?

Itse pystyn poimimaan tuosta luettelosta tänäänkin näkemiäni ominaisuuksia: itserakkaus, ylpeys, herjaus, epäsopu, panettelu, pöyhkeys... ainakin nuo löytyvät helposti pelkästään seuraamalla ihmisten antamia lausuntoja toisistaan. Päinvastaista löytyy tuskin koskaan ! Ihmiset eivät oikeastikaan enää tahdo osata antaa toisilleen hyvää palautetta.

Nuo huonot ominaisuudet kaikki löytyvät läheltä - aivan liian helposti jopa itsestämme. Ihmiskunta ei ole minun elämäni aikana koskaan ollut näin täynnä itseään ja käyttäytynyt niin sopimattomasti kuin nyt. Voisin itse hyvinkin uskoa että on lopun aika !

Ulkoista ja sisäistä itserakkautta

Ulkoisesti itserakkaan ihmisen ongelma ei ole se että hän on tyytyväinen itseensä ja nauttii omana itsenään olemisesta. Se on myönteinen asia ja kertoo hyvästä mutta terveestä itsetunnosta. Yleensä itserakkauteen kuuluu omahyväinen itsensä parhaana pitäminen ja muiden ihmisten sekä heidän vastaavien tekojen aliarvostaminen ja halveksiminen. Pahimmissa muodoissaan julkisesti!

Suurin osa tuon luettelon ominaisuuksista kasvaa itserakkauden juuresta. Maan pinnalle puskee itsepäisesti uusia ylpeydenaiheita, uusia aliarviointeja muista ja erilaisia ahneuden muotoja.

Toisen juuren muodostaa henkinen itserakkaus. Sieltä pinnalle pyrkii näennäistä hyvyyttä ja hurskautta vain sen takia että se näyttää hienolta. Silti suhtautuminen lähimmäisiin ja Jumalaan on rakkaudetonta ja epäaitoa joka näkyy mm. hämärässä panetteluna.

Muilta vaaditaan  moraalisesti ja hengellisesti tiukkoja normeja, mutta itselle sallitaan ainakin salassa täydellinen hillittömyys. Se jopa puetaan täydellisen näköiseen jumalisen harrastuksen ulkokuoreen.

Kaikki perustuu henkisiin oppeihin joiden takana ei oikeasti nähdä Jumalaa eikä mitään muutakaan vastuuta vaativaa tahoa.

Kurikka tämän päivän lehdissä

Torstai 19.11.2009 klo 23.15 - Juhani Eilola

Suupohjan Seutu

Kurikka on huomioitu kolmessa jutussa. Anna-Maria Valkaman, Minna Salosen ja Anne Karppasen kuvataidenäyttelyn lisäksi maaseututoimen pelastusinfotaulut ja Nikkarikeskuksen joulumarkkinat ovat päässeet mukaan.

Ykköset

Saarakkala huoltaa kaikki automerkit sivulla 18 ja sivulla 23 Kaija Lustila toimii viikonvaihteessa Kurikan soittokunnan solistina.

Epari ja Seinäjoen Sanomat

Kurikka on tiiviissä yhteistyössä Seinäjoen kanssa, mutta Seinäjoella valmistuvista lehdistä millään ei ole mitään sanottavaa Kurikasta. Kurikka on aina ollut niin huomiota herättävän kaukainen paikka Eparille, että jopa allekirjoittanut on lähettänyt sen toimitukselle palautetta asiasta. Mutta onneksi silloin tällöin kurikkalainen mielipide löytyy - tällä kertaa Matti Ollilan kolumnin muodossa.

Kurikkalaista osaamista esillä Farmarissa Kokkolassa.

---

Kurikkalaista osallistumista

Kysymys kuuluu: Onko Kurikan näkyvyydestä mediassa Kurikan kaupungille hyötyä.

Toinen kysymys kuuluu: Millaisesta medianäkyvyydestä?

Kolmas kysymys kuuluu: Kuka Kurikkaa veisi koko ajan näkyville erilaisiin medioihin?

Kuolleiden kuukausi

Tiistai 17.11.2009 klo 7.00 - Juhani Eilola

Marraskuun 17. päivä, tuhon päivä

Useissa mytologioissa marraskuu on kuolleiden kuukausi. Sana marras tarkoittaakin kuollutta.

Meksikolaiset viettivät aikoinaan vainajien juhlaa 17.11. koska he uskoivat että maailma on kerran aikaisemmin tuhottu samana päivänä. He pelkäsivät että aikojen lopussa ihmiskunta tuhoutuisi myös tämän saman päivän aikana. Nyt on se päivä vuodesta.

Myös Raamatun vedenpaisumus alkoi samana päivänä!

---

Todellisen elämän päivä

Vaikka maailma ei tuhoudukaan fyysisesti tänään, niin aika monilta todellinen maailma on henkisesti kadonnut jo aikapäiviä sitten.

On paljon rikkaita joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten pienillä tuloilla suuri osa kansasta elää. Heidän arkinen käsityskykynsä on täysin hämärtynyt oman palkkauksensa lumossa. Käsittämättä toisten ihmisten arkipäivän taloushuolia, on helppo esittää ja vaatia heiltä mahdottomia.

Yleinen mielipide on vaikuttanut siihen että yhteiskunnallisissa, esim. kaupunkien viroissa toimivien ihmisten palkkoja luullaan tähtitieteellisiksi. Automaatinen oletus on että palkat ovat useita tuhansia euroja vaikka enemmistö ainakin maaseutukunnissa on töissä alle 2000 euron bruttotuloilla.

Kunnissa on puhuttu paljon lomarahojen leikkauksista. Monelle perheelle juuri se osa palkasta on kuitenkin vuosittainen talouden pelastaja - ehkä ainoa mahdollisuus lomailla tai ainoa mahdollisuus ostaa uusi pyykkikone. Niiden joilla eläke tai ansiosidonnainen työttömyyskorvauskin on moninkertainen, on vaikea asettua pienituloisen asemaan.

Ja jos ajattelemme koko yhteiskuntaa, nämäkään pienituloiset eivät ole yhteiskunnan vähäosaisimpia. Silti joskus sosiaaliturva tuo paremman toimeentulon kuin työ toisi.

Kaukana todellisuudesta

Yksityistämisestä ja liikelaitostamisesta on puhuttu aina. Me yrittäjät esitämme usein väitteitä siitä miten paljon kustannustehokkaammin meidän keinoillamme hoidetaan kuntien asiat verrattuna niiden omiin henkilökuntiin. Olen myös osa henkilökuntaa. Yksityistämällä palveluja olisin edelleen se sama työntekijä, nyt vain laskuttaisin sen hiukan yli 10 euron sijasta vähintään 30 euroa.

Kun yhdistetään nämä kaksi aikaisempaa harhaa: Kuvitelmat kuntien suurista palkoista ja väite joidenkin valikoitujen ihmisten ylivertaisesta ahkeruudesta ja tehokkuudesta, päästään yhtälöön jota monissa kunnissa on käytetty. Kasvaviin menoihin.

Kukaan ei ole menojen kasvusta vastuussa eikä todellisia kuluja seurata. Ei myöskään yleistä palvelutason laskua. Jos seurataan, niin tällaisia järjestelyjä vedetään usein takaisin.

Uusia järjestelyjä tehtäessä usein selitetään että uutta järjestelmää käyttöön otettaessa tapahtuu väliaikainen kustannusten nousu, mutta uudistus on pitkällä aikavälillä kannattava. Tämä pitää vain harvoin paikkansa ja usko tähän pysyy yllä vain todellisuudentajussa tapahtuneen pään sisäisen maailmanlopun takia. Esimerkkejä yhteiskunnalle kannattamattomista uudistuksista löytyy jokaisen läheltä.

Siksi kaikki tämäntyyppiset muutokset pitää tehdä todella harkiten.