"Tämän teoksen omistaa tekijä kaikille niille, jotka yhtä pelottomasti ja menestyksellisesti ja yhtä voimakkain teoin ja toimin tahtovat ryhtyä rakentamaan uutta ja parempaa Suomea kuin he ovat puolustaneet entistä ja nykyistä, monien virheiden ja heikkouksien rasittamaa."
M.Lausa: Mihin menet Suomen kansa? (1942)
Vieraan viljan kaiho?
Hyllyssäni on tuo em. kirja. Ex Libris kertoo että sen on omistanut varatuomari ja kanslianeuvos P.P.Piispanen. On mielenkiintoista katsella hänen tekemiään alleviivauksia ja yrittää ymmärtää mikä 1942 oli tärkeintä.
Sivulla 15 on alleviivattu: "Eino Leinoa lainatakseni on vieraan viljan kaiho meillä aina ollut erittäin silmiinpistävä ja suuri. Vieraat esikuvat, täysin vieraat laitokset on sellaisinaan siirretty meille."
Ei ole hyvä hakea aina kaikkea sellaisenaan ulkopuolelta, vaan oppia ja kasvaa siirtämällä luomiskykyä meille itsellemme. Se antaa kurikkalaisille luomisen iloa, elinvoimaa ja itseluottamusta jotka konkretisoituvat uutena yrittämisenä.
Kolme kulmakiveä
Puolet kirjasta esittelee virheitä ja toinen puoli uuden rakentelua esitettyjen virheiden pohjalta. Sitä varten perustaksi asetetaan kolme kulmakiveä: Henki, rakennusaine ja toimintatapa.
Kolme leijonaa osoittaa Suomen armeijan hierarkiassa korkeinta yksityistä arvovaltaa. Kolme pientä possua osoittavat yhteisöllistä voimaa joka uhmaa jopa isoa pahaa sutta ja sen pyrkimyksiä.
1. Henki joka johtaa
Tässä on kyse Kurikan kohdalla kunnallisesta ajattelutavasta. Mielen tahdosta tehdä asioita Kurikan eduksi. Jos meillä on todellinen tahto toimia Kurikan eduksi, niin se johtaa Kurikasta ostamiseen, hyvän puhumiseen Kurikasta - kaikkeen sellaiseen joka edesauttaa kurikkalaisten ihmisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä.
2. Rakennusaine josta ja jonka suojaksi rakennamme
Kurikkalaisilla on paitsi oma henkilökohtainen omaisuus, myös ns. kansallisomaisuus. Kurikan talous on niistä vain yksi. Sitä ovat myös täällä olevat ihmiset, viisaus, yhteisöllisyys ja yhdessä rakentamamme palvelut.
Kuvassa on metsäkonesimulaattori jolla voi kokeilla kansalaisomaisuutemme parturointia. Metsä on perusomaisuutta jonka ympärille on kasvanut toisenlaista omaisuutta. Tietoa, taitoa, matkailua, teollisuutta. Olisiko vähän siistiä jos vaalien aikana olisi käytettävissä myös valtuustosimulaattori ?
Minkä suojaksi me rakennamme? Matkailijoiden suojaksi, ohikulkijoiden suojaksi tai vaasalaisten suojaksi? Eikö meidän tulisi rakentaa kurikkalaisten suojaksi? Ohikulkijoille rakennetaan jos se on kurikkalaisten etu tai moraalinen vaade. Useinmiten muillekin rakentaminen johtaa kyllä kuntalaisten etuun, mutta on kuitenkin punnitava tarkoin mihin käytämme kansalaisomaisuutemme.
Rakennammeko omiemme suojaksi? Vai rakennammeko jotain mitä omamme eivät tarvitse? Tyhjää tai tyhjänpäiväistä? Rakennammeko omin voimin, omalla kansalaisomaisuudellamme, asukkaidemme työpaikkojen takaamiseksi?
3. Tapa jota käyttäen rakennamme
Suurin osa kunnallisesta työstä on sosiaalista työtä ja se pitää ottaa huomioon kaikessa muussakin työssä. Kaikkien kurikkalaisten on saatava leipänsä. Mieluiten niin että täältä löytyy työ jokaiselle.
Mitään muuta rakentamista ei tarvita kuin sellaista joka johtaa siihen, että meillä kaikilla on täällä hyvä asua henkisesti ja fyysisesti. Siihen pitää keskittyä, ei siihen että meillä olisi sosiaalisuuden kustannuksella mitä tahansa meille tarpeetonta.
Näistä pikkupossuista pidetään hyvää huolta. Mitä muuta possu kaipaa? Onko jotain todella suurta joka saa sen vielä onnellisemmaksi?
Luin itse tuon jutun. En jaksa fiksata sitä, miutta siitä voi saada nyt vääriäkin käsityksiä. Tässä vielä ranskalaisin viivoin ydinasia:
- toimitaan yhteisen tahtotilan kasvattamiseksi
- muistetaan että rakennamme kansallisomaisuudella
- sosiaalisesti kurikkalaisten eduksi