Krusifiksin juurella

Perjantai 25.12.2009 - Juhani Eilola


"Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska lyöt minua jo kolmannen kerran? Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikaa tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?"

Bileamin aasi (4.Moos.22:20-34)


Nettitutkimusten köyhä sato

Olen tänään selaillut kristillisiä sivustoja ja keskustelupalstoja, kuunnellut puheita ja katsellut videoita. Nykykristillisyyden tilasta ei niiden kautta synny oikein hyvää kuvaa. Keskustelu on samantyyppistä nokittelua kuin politiikassakin. Ollaan siirrytty kauas nuoruuteni ajoista. Oli se sentään kultaista aikaa... silloin vielä kun minä olin nuori !!!

Jumalan miehiä ja naisia

Kukaan ei ole täydellinen - eikä tarvitsekaan, mutta hengellinen vilpillisyys yllättää. Oman edun, rahan ja kunnian tavoittelijoita on pilvin pimein. Aasikin sen näkee.

Ei ole enää montaakaan jolle tärkeintä on rehellisyyteen perustava Jumalan Sanan opetus. Seuraavan otsikon alla pieniä muistoja edesmenneestä Jumalan ihmisestä Denis Clarkista, joka itse ymmärsi olevansa vain ihminen. Kaikilla oli erehdyksensä ja puutteensa, mutta ei sellaista vilpillisyyden tasoa joka nyt putkahtelee koko ajan esiin.

Toivon että lukija käy ennen seuraaviin otsikkoihin siirtymistä lukemassa Seppo Juntusen tekstin ymmärtääkseen paremmin esim. narsismin ja kunnian tavoittelun ongelmaa kristillisessä julistuksessa.

Seppo Juntunen: Joulukuun 2009 kuukausikirje

Esimerkkinä Denis Clark

Olin mukana Denis Clarkin tilaisuuksissa 1976 Jyväskylä-aktion aikana. Siionin temppeliin sijoittuvat myös hengellisesti merkittävimmät kokemukseni. Siellä opin että Jumala oikeasti on olemassa enkä pysty sitä kieltämään vaikka kuinka haluaisin. Tuon jälkeen on ollut mahdotonta muuttua uskottomaksi.

Denis Clark kasvoi Etelä-Afrikassa ja lähti lähetystyöhön Eurooppaan. Hän suuntasi siis päinvastaiseen suuntaan kuin eurooppalaiset lähetit. Kirjoittaisin hänestä enemmän, mutta se on turhaa koska netistä löytyy hänen muistolleen kirjoitettu suomenkielinen teksti.

Philip L. Powell: Denis Clarkin muistoa kunnioittaen

Hän ymmärsi todella miksi hän saarnasi. Kun kokousjärjestäjä oli laittanut mainokseen hänen isokokoisen kuvansa, niin hän nuhteli järjestäjiä ja sanoi: "Kuka on antanut luvan laittaa pahimman vastustajani kuvan kokousmainoksiin?"  (Lähde: Pauli Rahkonen)

Tässä on osittain vastaus myös tämän päivän pieleen menneeseen kristillisyyteen. Saarnamiehet eivät tiedä kuka on heidän pahin vastustajansa !!! Myös meidän on hiukan helpompi antaa heille anteeksi, koska me "aaseinakin" ymmärrämme miten hirmuinen voima heidän julistuksensa tiellä seisoo.

Ja ettei lukija jäisi osattomaksi, tässä toista sataa tuntia hänen puheitaan:

Denis Clarkin puheita 


Joululahjaksi musiikkia

Sain joululahjaksi rokkipappi Tarvo Laakson musiikkikoosteen. Siellä on yksi mielikappaleistani. Sitä ei löydy netistä musiikkiversiona, joten tässä kertosäkeen sanat:

Me uskomme täytettyyn työhön
me uskomme Kristuksen voittoon
me emme jää pimeään yöhön
me uskomme huomisen koittoon
sillä Jumalan Henki on
keskuudessamme
sydämissämme

Suosittelen Tarvon musiikkia, koska sen sanomasta löytää aasikin kristillisen opetuksen ytimen ja se antaa muutenkin ajateltavaa erilaisiin elämäntilanteisiin. Toivottavasti Tarvo tulee itse kertomaan lisää esim. siitä mistä tätä musiikkia saa.

Jumala voi puhua hiljaisessa tuulenhyminässä tai väkevässä tuulispäässä. Nyt kuunnellaan tuulispäätä. Kerrankin saa laittaa kajarit täysille ja antautua sanoman vietäväksi.

Me voimme muuttua oikeasti ja...
...aloittaa alusta Krusifiksin juurella! (Youtube)


Isän Jumalan rakkaus, Pyhän Hengen osallisuus ja Jeesuksen Kristuksen armo olkoon sinun kanssasi!

Avainsanat: Uskonto


Kommentit

26.12.2009 8.58  Tarvo Laakso

Kiitos Juhani!
Ihminen on narsisti, syntinen ja itseänsä täynnä. Minä siinä kuin kaikki muutkin. Ei minusta ole ilosanoman antajaksi. Se on se uskomaton tarina että Jumala kaikesta huolimatta käyttää rakkaita luotujaan syntisinä ja täysin työhön kelvottomina. Ja nimenomaan siksi Jumala käyttää. Kun itseänsä täynnä oleva ihminen kuitenkin jukuripäisyydessään suostuu pikkusormenkin verran tajuamaan omaa elämäänsä suurempaa kutsumusta, hä on vahvasti Jumalan pelastustekojen vaikutuspiirissä. Siis itse Pyhä Henki tekee sen kaiken oleellisen hengellisen työn. Enkä minä eikä kukaan muukaan tässä sen paremmaksi hengellisesti kasva. Narsistisia oman kovuutemme todistelijoita me itse lopulta ollaan. Ja siitä huolimatta on suurta, että Jumalan pelastusteot manifestoituvat siinä että pelastettu syntinen julistaa arvottomana "riviensä välissä" Jumalan ihmeellisiä pelastustekoja.
Kiitos ajatuksistasi!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tämän hetken maailmassa kirkkojen julistus näyttää voimattomalta ja ohuelta ja tavoittamattomalta vähemmistökulttuurilta. Mutta: emmehän me pelasta Jumalaa. Elämän ja kuoleman Herralla on kaikki hallussaan. Sukupolvet tulevat ja menevät. Aikakausien aaltoliike keinuu.
En usko että joku pikkuinen säälittävä jumala yrittää tehdä joistakin uskovia vaan haluan uskoa että Kaikkivaltias, Iankaikkinen Jumala pelastaa syntisen joka häneen turvautuu. Siis vain TURVAUTUU. Niin alas armo on tullut.
Ja minäkin olen tämmöinen itseäni täynnä hehkutteleva rokkari, joka yrittää olla kova muusikko. ; ) Jumala on kuitenkin antanut minulle kutsumuksen, joka ylittää omat päämääräni ja voimani ja näkyni. Hän tekee oman työnsä ja saattaa sen myös oman mielensä mukaiseen päätökseen.
Siunattua alkavaa vuotta 2010!
t. tarzan

26.12.2009 9.15  Juhani

Kiitos hyvästä täydentävästä tekstistä. Huomatkaa muut lukijat että Tarvon nimestä pääsee tutustumaan hänen kotisivuihinsa.

26.12.2009 19.05  000

Jos uskoo Jumalaan, iso osa päivästä kuluu se miettimiseen, mitä Hän mahtaa minun ajatuksistani ja teoistani ajatella. Kun kuolema lähestyy, sitä miettii, että onko kaikki syntini Hänellä kirjoissaan tallella.
Jos ei usko Jumalaan, aikaa riittää paremmin sen miettimiseen, kohtelenko lähimmäistäni, kuten hän ansaitsee. Ei tarvitse tuhlata aikaa kuvitellun hahmon tyynnyttelemiseen ja mielistelyyn.
Vapauduin uskosta Jumalaan 12-vuotiaana. En voi edes kuvitella, voinko minä koskaan enää kokea yhtä suurta vapautuksen oivallusta ja hetkeä. Minulle kristittyjen Jumala on juutalaisten hienon kansalliseepoksen päätähti.

26.12.2009 19.43  Juhani

Onneksi jokaisella ihmisellä on oma kohtalonsa, josta voisi tehdä lopulta vaikkapa elokuvan. Sekä minun että 000 käsiksestä puuttuu vielä pitkä pätkä.

Minä en mieti tuollaisia asioita, enkä pidä myöskään ihmisten painostamisesta näiden asioiden äärelle. Jos toisesta ihmisestä välittää, niin tietenkin hänelle toivoo kaikessa parasta. Jos oma usko on aitoa, niin myös tässä. Mutta on eri asia painostaa ja välittää.

Se on kuitenkin hienoa jos ihmiset pystyvät puhumaan näistäkin asioista ilman kiihkoa toisiaan kunnioittaen.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini