Toivotaan hyvää

Torstai 17.11.2016 klo 23.17 - Juhani Eilola

Aika kuluu, hyvä vähenee, paha lisääntyy.
Niiden summa ei silti ole vakio.

On vierähtänyt yli kymmenen kuukautta edellisestä tekstistäni, mutta nyt on tullut sen aika vaikka ei kunnallisvaaliehdokkaaksi ole vielä kysytty. Eikä hyvää tahtomalla tulisi valituksikaan.

Kun seuraa maailman menoa, niin hyvä ei näytä saavan voittoa pahasta, ei sitten millään. Pysyäkseen loppuun saakka pahana, paha muuttuu vaikka itsemurhapahaksi. 

Kun seuraa Suomen menoa, niin hyvät sanat alkavat olla harvinaisuuksia tässäkin maailmankolkassa.
Ja lopulta paha muuttuu lihaksi.

Kun seuraa julkishallinnon menoa, niin hyvä ja paha sekoitetaan toisiinsa ja viedään korkeimpaan hallinto-oikeuteen joka päättää onko hyvä pahaa vai päinvastoin.

Kun seuraa omaa menoa, niin huomaa että hyvätkin teot kelpaavat lopulta puolustuksen todisteina vain viimeiseen langettavaan tuomioon.


Kas, arkkipiispahan se siinä!


Olen jaksanut kirjoittaa, toivoa ja muistuttaa itseänikin siitä että pidä itselläsi aina hyvä tahto kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Eilen keskustelin hyvästä tahdosta ystäväni kanssa. Hän mietti että "onkohan se nykypäivänä hiukan liikaa vaadittu?"  Eräs poliitikko sanoi aikaisemmin "mutta kun se ei vain politiikassa riitä!" Ja onhan hän oikeassa, demokratiassa yksi yksin jäävä hyvä tahto häviää äänestyksen.

Moni lukijoistani tietää että olen ollut lopen närkästynyt luterilaisen kirkon arkkipiispan toimintaan. En halunnut kuunnella edes hänen Louna-Jukolassa pitämäänsä avauspuhetta kisapaikalla vaan menin niin kauas etten kuule mitä hän puhuu. En halunnut kuulemalla enää yllyttää enempää itseäni häntä vastaan.

Mutta sitten näin upean unen. Pieni musta karitsa hyppäsi puskista kylätielle jota kävelin. Sillä oli pienet, läpikuultavan mustat sarvet joilla se yritti minua puskea. Otin tien vierestä pienen laudanpätkän ja annoin sen puskea siihen. Se tuli eri suunnista intoa täynnä ja törmäsi aina siihen samaan pikkuiseen laudanpätkään.

Lopulta sitä kävi sääliksi kun näki että se teki vielä kehittymättömiin pieniin sarviin kipeää. Otin sen syliin ja kerroin sille hyviä uutisia, ei tarvitse puskea, siinä vain satuttaa itsensä. Kun katsoin tarkemmin: Arkkipiispahan se siinä!

Nyt toivon vain kaikkea hyvää - Jumalan tarjoamaa hyvää - arkkipiispalle sillä uskon, että jos hänen parhaansa tapahtuu, myös minä kuuntelen häntä mielelläni.

Toivon tietysti kaikkea hyvää erityisesti perheelleni ja rakkaimmille ystävilleni.

Toivon hyvää Suomen tasavallan päämiehelle, kansanedustajille ja niille joille valtaa on annettu, koska uskon että heidän parhaansa on myös minun perheeni ja ystävieni hyvää.

Toivon hyvää syyrialaisille ja irakilaisille kärsiville ihmisille, koska heidän hyvänsä on saada pitää oma kotinsa, se on myös minun maani ja kansani hyvää.

Toivon hyvää kaupunkini valtuutetuille, ammatinharjoittajille, maanviljelijöille ja yrittäjille koska heidän hyvänsä on myös minun paikkakuntani hyvää.

Toivon kaupunginjohtajalle ja johtaville virkamiehille hyvää, koska en usko että heidän hyvänsä olisi työntekijöiden paha.

Toivon omien pomojeni ja alaisteni parasta, koska heidän hyvänsä on erityisen hyvä työyhteisön työhyvinvoinnille, lumipalloefektille joka siirtyy työtoverista toiseen.

Toivon typerysten, hullujen, syntisten, pahan palvelijan, pahan valtuutetun, pahantekijän ja rikollisten hyvää, koska heidän todellinen parhaansa on ero pahasta. Kenties heidän paras todellinen hyvänsä olisi kiinni jääminen samalla tavalla kuin minullekin parasta hyvää on synnistä kiinni jääminen, sen tunnustaminen ja synninpäästö.

Toivon hyvää pastorilleni, seurakunnalleni ja kaikille kristityille.

Ehkäpä minäkin jonakin päivänä saan perheeni, ystävieni ja ristiinnaulittujen kanssa kulkea paratiisissa. En sen takia että toivon hyvää, vaan sen takia että:

"On yksi jonka nimi kaikuu halki taivaiden,
on yksi jota kumartavat joukot enkelten
on yksi joka suurempi on mahtavia maan,
Hän koko luomakunnan täyttää kirkkaudellaan!

On yksi jonka rakkaus saa kivet laulamaan!
on yksi joka milloinkaan ei hylkää luotujaan!
on yksi joka kuoli jotta saamme elämän!"


Sukupolvi vaihtuu mutta hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Uusi hyvää julistava sukupolvi on kasvamassa myös Simojoella.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvä, paha

Hyvä tahto ihmisten kesken

Keskiviikko 23.9.2015 klo 21.17 - Juhani Eilola


Kulttuurimme perusta

Suomen sisimmässä oleva sielu edustaa länsimaista kristillistä kulttuuria. Tähän saakka meitä on pidetty maailmalla rauhan kansana joka tahtoo kaikille hyvää ja joka tulee toimeen naapureidensa kanssa ilman vihollisuuksia. Rauha on ollut Suomen vientivaltti jo ennen Nokiaa. Olen aina ollut ylpeä suomalaisten rauhantahdosta ja pyrkimyksistä jakaa sitä muuallekin maailmaan.

Tämä kaunis, rauhaa rakastava ja arvostusta muille antava ajattelu lähtee, vaikka se monia harmittaakin, pohjimmiltaan Raamatusta. Kaikki tietävät että meidän tulisi sen oppien perusteella kohdella lähimmäisiämme niinkuin haluaisimme meitä kohdeltavan. Ainakin meitä vanhempia on lapsesta saakka opetettu olemaan vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kunnioittamaan muita, etenkin vanhuksia. Meitä on opetettu tekemään sitä mikä on ihmisten keskuudessa hyvää, ei terrorisoimaan muita. Pyhä Kirja kehoittaa elämään kaikkien kanssa rauhassa mikäli se suinkin meistä itsestämme riippuu.

Sielu on sairastumassa

Tämä suomalaisuuteen kuuluva kaunis sielumme on sairastumassa. Kun sota-aika ja sen kärsimykset alkavat unohtua ja siitä meitä muistuttava veteraanien määrä vähentyä, kun Raamatun opetukset alkavat menettää arvovaltaansa ja kun hyvän opettaminen alkaa väistyä, niin ensin muuttuvat puheet vihamielisiksi ja lopulta käytös. Siinä elämänvaiheessa elävää Suomea me vanhemman sukupolven ihmiset nyt jo melko huolestuneina seuraamme.

Hyvä tahto

Omaan ideologiaani on aina kuulunut hyvä tahto. Ikävästi käyttäytyville ihmisille minunkin on joskus vaikeaa, jopa lähes mahdotonta toivoa kaikkea hyvää, mutta silti meitä on opetettu siunaamaan niitä jotka ovat meitä kohtaan ikäviä. Hyvä tahto ketä tahansa ihmistä kohtaan kuuluu menestyvään elämään ja rauhassa elävälle kansakunnalle. Eikä ole ollenkaan paha asia jos hyvä tahto kohdistuu muutakin elollista luomakuntaa kohtaan. En tässä tarkoita nyt menestyvällä elämällä oravannahkojen keräämistä vaan elämää itseään.

Viimeistään politiikka pilaa ihmisen - niin on tapana todeta. Minusta poliitikko ei ole ansainnut minkäänlaista luottamustointa jos hänellä on yhtäkään hallinnassaan olevaa kansanryhmää kohtaan pahaa tahtoa. Et ole arvollinen valtuutetuksi jos vihaat jyväjemmareita. Et ole arvollinen minkaanlaiseksi valtuutetuksi jos vihaat rikkaita, vähemmistöjä, yrittäjiä, sosiaalituella eläviä. Et voi olla valtuutettu ja vihata kansaa jota edustat. Voit olla, mutta et ole ansainnut olla. Ansaitsetko sinä, tiedät sen itse ehkä parhaiten?

Hyvän ja hyvän ristiriita

On totta sanonta, että kun johonkin kumarrat, niin toiseen suuntaan pyllistät. Hyvä ja hyvä ovat usein ristiriidassa keskenään. Silloin on vain valittava kahdesta hyvästä tahdosta toinen. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa pahaa tahtoa ketään kohtaan.

Pakolaiskysymys on yksi hyvän tahdon kysymys. Kun ihminen pakenee sotatantereelta henkensä edestä, niin kieltääkö meidän hyvä tahtomme häntä tulemasta meidän luoksemme? Ei kiellä. On anteeksiantamatonta olla auttamatta hengenhädässä olevia ihmisiä. Entä hyvä tahto niitä kohtaan jotka vastustavat maahanmuuttoa? Eikö heitäkin kohtaan pidä olla hyväntahtoinen? Kyllä pitää! Sen takia ei riitä että päättäjä ja valtuutettu on vain hyväntahtoinen, vaan hänen on oltava myös älykäs että se kaikkein suurin yhteenlaskettu hyvän tahdon määrä tulisi saavutetuksi ja valikoiduksi myös moraalisesti ja kristillisesti oikein.

Toivotan onnellisia päiviä jokaiselle lukijalle! Hyvien päivien määrä riippuu paljon siitä onko lähimmäisellä sinua kohtaan hyvä tahto !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvyys, luottamustoimi

Suomen onnellisin kunta 2010

Lauantai 1.1.2011 klo 21.36 - Juhani Eilola

Suomen onnellisin kunta on uusimman tilastoselvityksen mukaan Vårdö. Kaiken kaikkiaan onnellisimpien kuntien koko kärjen valloittavat ruotsinkieliset kunnat.

172.jpg

Kurikka sijalla 123

Kurikan ja sen naapurikuntien onnellisuustilasto näyttää tältä:


021. Närpiöimg_7494.jpg
026. Maalahti
047. Teuva
071. Laihia
089. Ilmajoki
099. Jalasjärvi
123. Kurikka

277. Kauhajoki

Kuvan lapset eivät vielä tiedä ettei Kurikka ole tilastossa heidän tuleva ihannekuntansa. Mitä pitäisi tehdä että siitä tulisi sellainen?

Kurikkalainen ristiriita

Onnellisuusselvityksen jälkeen on julkaistu myös muita selvityksiä. Aina kun vähänkin mitataan asioita jotka liittyvät myös henkiseen hyvinvointiin, Kurikka sijoittuu tilastossa paljon alemmaksi kuin sen kuuluisi taloudellisten ja palveluihin liittyvien tilastojen mukaan sijoittua. Kurikassa palvelut ja kaupungin talous ovat hyvässä kunnossa, kuntalaisten maksut minimissään, meillä on kaunis ympäristö ja paljon hyviä harrastusmahdollisuuksia. Silti kurikkalaiset ovat vihaisia ja huonotuulisia lähes kaikkea liikkuvaa kohtaan.

Ärsyyntyneiden ihmisten kunta

Kun näitä kurikkalaisten huonovointisuuden syitä miettii, niin mieleen tulevat ensimmäisenä ne asiat jotka näkyvät julkisuuteenkin. Paikallislehti on paikallisen sisältönsä takia miellyttävä lehti. Sen toimittajat ovat ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Toisaalta taas rajattomat mahdollisuudet vapaaseen nimettömään kirjoittamiseen ja tekstiviesteihin antavat mahdollisuuden tuoda kaikki negaatiot julkisuuteen. Tarttuisiko se ihmisestä toiseen? Olisiko se jollain lailla tutkittavissa?

Kurikkalaiset eivät ihaile sellaisia ihmisiä, jotka ovat reiluja ja esim. politiikassa pysyvät asialinjalla. Useimpien mielestä poliitikon on pystyttävä sanomaan asioita jyrkästi ja arvostelemaan kaupungin ja päätöksentekokoneiston toimintaa.

Kurikkalaisten ihmisten sietokynnys tuntuu kaikkialla olevan melko alhaalla. Se näkyy myös blogikeskusteluissa, joissa vaaditaan jotakin ja sitten kun sitä saadaan, niin tehdään kaikkensa että se saataisiin loppumaan. Jopa tämä blogikirjoitus piti sulkea hetkeksi ja korjata ettei se aiheuta pahennusta.

Yleistäminen

Henkilökohtaisissa kontakteissa ihmiset ovat lähes enkeleitä toisilleen, joten kyse ei ole mielestäni henkilökohtaisesta vihanpidosta vaan yleisestä mielialasta. Pitäisikö se ikiaikainen kurikkalainen väite sittenkin paikansa, että kyseessä on kateus? Piti paikkansa tai ei, tehdään sille jotakin vuonna 2011!

4 kommenttia . Avainsanat: Kurikka, Hyvinvointi