Sisältölaatikko

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:293502 kpl

Blogiarkisto

Uusimmat tekstit

Uusimmat kommentit

Sähkömagneettinen säteilyPasi Ala-Mieto  2.12.2016 16:47
Sähkömagneettinen säteilyPasi Ala-Mieto  2.12.2016 16:45
Lupauksia uudelle vuodelleJuhani  2.1.2016 11:43

Toivotaan hyvää

Torstai 17.11.2016 klo 23:17 - Juhani Eilola

Aika kuluu, hyvä vähenee, paha lisääntyy.
Niiden summa ei silti ole vakio.

On vierähtänyt yli kymmenen kuukautta edellisestä tekstistäni, mutta nyt on tullut sen aika vaikka ei kunnallisvaaliehdokkaaksi ole vielä kysytty. Eikä hyvää tahtomalla tulisi valituksikaan.

Kun seuraa maailman menoa, niin hyvä ei näytä saavan voittoa pahasta, ei sitten millään. Pysyäkseen loppuun saakka pahana, paha muuttuu vaikka itsemurhapahaksi. 

Kun seuraa Suomen menoa, niin hyvät sanat alkavat olla harvinaisuuksia tässäkin maailmankolkassa.
Ja lopulta paha muuttuu lihaksi.

Kun seuraa julkishallinnon menoa, niin hyvä ja paha sekoitetaan toisiinsa ja viedään korkeimpaan hallinto-oikeuteen joka päättää onko hyvä pahaa vai päinvastoin.

Kun seuraa omaa menoa, niin huomaa että hyvätkin teot kelpaavat lopulta puolustuksen todisteina vain viimeiseen langettavaan tuomioon.


Kas, arkkipiispahan se siinä!


Olen jaksanut kirjoittaa, toivoa ja muistuttaa itseänikin siitä että pidä itselläsi aina hyvä tahto kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Eilen keskustelin hyvästä tahdosta ystäväni kanssa. Hän mietti että "onkohan se nykypäivänä hiukan liikaa vaadittu?"  Eräs poliitikko sanoi aikaisemmin "mutta kun se ei vain politiikassa riitä!" Ja onhan hän oikeassa, demokratiassa yksi yksin jäävä hyvä tahto häviää äänestyksen.

Moni lukijoistani tietää että olen ollut lopen närkästynyt luterilaisen kirkon arkkipiispan toimintaan. En halunnut kuunnella edes hänen Louna-Jukolassa pitämäänsä avauspuhetta kisapaikalla vaan menin niin kauas etten kuule mitä hän puhuu. En halunnut kuulemalla enää yllyttää enempää itseäni häntä vastaan.

Mutta sitten näin upean unen. Pieni musta karitsa hyppäsi puskista kylätielle jota kävelin. Sillä oli pienet, läpikuultavan mustat sarvet joilla se yritti minua puskea. Otin tien vierestä pienen laudanpätkän ja annoin sen puskea siihen. Se tuli eri suunnista intoa täynnä ja törmäsi aina siihen samaan pikkuiseen laudanpätkään.

Lopulta sitä kävi sääliksi kun näki että se teki vielä kehittymättömiin pieniin sarviin kipeää. Otin sen syliin ja kerroin sille hyviä uutisia, ei tarvitse puskea, siinä vain satuttaa itsensä. Kun katsoin tarkemmin: Arkkipiispahan se siinä!

Nyt toivon vain kaikkea hyvää - Jumalan tarjoamaa hyvää - arkkipiispalle sillä uskon, että jos hänen parhaansa tapahtuu, myös minä kuuntelen häntä mielelläni.

Toivon tietysti kaikkea hyvää erityisesti perheelleni ja rakkaimmille ystävilleni.

Toivon hyvää Suomen tasavallan päämiehelle, kansanedustajille ja niille joille valtaa on annettu, koska uskon että heidän parhaansa on myös minun perheeni ja ystävieni hyvää.

Toivon hyvää syyrialaisille ja irakilaisille kärsiville ihmisille, koska heidän hyvänsä on saada pitää oma kotinsa, se on myös minun maani ja kansani hyvää.

Toivon hyvää kaupunkini valtuutetuille, ammatinharjoittajille, maanviljelijöille ja yrittäjille koska heidän hyvänsä on myös minun paikkakuntani hyvää.

Toivon kaupunginjohtajalle ja johtaville virkamiehille hyvää, koska en usko että heidän hyvänsä olisi työntekijöiden paha.

Toivon omien pomojeni ja alaisteni parasta, koska heidän hyvänsä on erityisen hyvä työyhteisön työhyvinvoinnille, lumipalloefektille joka siirtyy työtoverista toiseen.

Toivon typerysten, hullujen, syntisten, pahan palvelijan, pahan valtuutetun, pahantekijän ja rikollisten hyvää, koska heidän todellinen parhaansa on ero pahasta. Kenties heidän paras todellinen hyvänsä olisi kiinni jääminen samalla tavalla kuin minullekin parasta hyvää on synnistä kiinni jääminen, sen tunnustaminen ja synninpäästö.

Toivon hyvää pastorilleni, seurakunnalleni ja kaikille kristityille.

Ehkäpä minäkin jonakin päivänä saan perheeni, ystävieni ja ristiinnaulittujen kanssa kulkea paratiisissa. En sen takia että toivon hyvää, vaan sen takia että:

"On yksi jonka nimi kaikuu halki taivaiden,
on yksi jota kumartavat joukot enkelten
on yksi joka suurempi on mahtavia maan,
Hän koko luomakunnan täyttää kirkkaudellaan!

On yksi jonka rakkaus saa kivet laulamaan!
on yksi joka milloinkaan ei hylkää luotujaan!
on yksi joka kuoli jotta saamme elämän!"


Sukupolvi vaihtuu mutta hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Uusi hyvää julistava sukupolvi on kasvamassa myös Simojoella.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvä, paha

Lupauksia uudelle vuodelle

Perjantai 1.1.2016 klo 20:47 - Juhani Eilola

Mennyt vuosi ei oikein koskaan mene ihan nappiin. Kun vuosi vaihtuu, niin aina mieleen tulee synnintunnustus! Vai mitä itse sanotte näistä tekstikohdista?

"Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa.
Kuulemme siitä joka päivä,
mutta emme haluaisi tunnustaa,
että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä.
Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua,
vaikka olisimme voineet estää sen. 
Usein olemme vaienneet,
kun olisi pitänyt puhua
Usein olemme vain puhuneet,
kun olisi pitänyt toimia."

"Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni."

"Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni
enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni."

Paluumatkalla vuoteen 2015 löydän itseni monta kertaa sieltä missä ei puolusteta lähimmäistä tai jopa itseni puhumassa lähimmäisestäni kaikkea muuta kuin hyvää. On sekin totta että ilman "pahan totuuden" puhumista totuus ei tule esiin ja väärin kohdeltua on vaikea puolustaa - mutta omalla kohdalla - miksi itseä yleensäkään on pakko lähteä puolustelemaan?

Miksi emme vain voi tyytyä siihen että itse toteamme sen että meitä on kohdeltu väärin, olkoon Jumala hänelle armollinen! Miksi on saatava aina ymmärrystä isolta joukolta kun itse tietää totuuden? Olisiko siksi että se sisältää tavallaan koston?

Oli miten oli. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle se että pyrin entistä enemmän kohtelemaan kaikkia ihmisiä oikeamielisesti ja olemaan heitä kohtaan aina reilu. Ja sitten taas ensi vuonna samasta syystä pysähdytään synnintunnustuksen eteen.

Ja ellei mennyt vuosi tunnu vielä tarpeeksi pahalta, niin kannattaa kuunnella alta Luukkaan luterilaisen seurakunnan pastorin Markus Pöyryn saarna anteeksiantamisesta ja koston tarpeista.


3 kommenttia . Avainsanat: Luukkaan luterilainen seurakunta, synnintunnustus

Hyvä tahto ihmisten kesken

Keskiviikko 23.9.2015 klo 21:17 - Juhani Eilola


Kulttuurimme perusta

Suomen sisimmässä oleva sielu edustaa länsimaista kristillistä kulttuuria. Tähän saakka meitä on pidetty maailmalla rauhan kansana joka tahtoo kaikille hyvää ja joka tulee toimeen naapureidensa kanssa ilman vihollisuuksia. Rauha on ollut Suomen vientivaltti jo ennen Nokiaa. Olen aina ollut ylpeä suomalaisten rauhantahdosta ja pyrkimyksistä jakaa sitä muuallekin maailmaan.

Tämä kaunis, rauhaa rakastava ja arvostusta muille antava ajattelu lähtee, vaikka se monia harmittaakin, pohjimmiltaan Raamatusta. Kaikki tietävät että meidän tulisi sen oppien perusteella kohdella lähimmäisiämme niinkuin haluaisimme meitä kohdeltavan. Ainakin meitä vanhempia on lapsesta saakka opetettu olemaan vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kunnioittamaan muita, etenkin vanhuksia. Meitä on opetettu tekemään sitä mikä on ihmisten keskuudessa hyvää, ei terrorisoimaan muita. Pyhä Kirja kehoittaa elämään kaikkien kanssa rauhassa mikäli se suinkin meistä itsestämme riippuu.

Sielu on sairastumassa

Tämä suomalaisuuteen kuuluva kaunis sielumme on sairastumassa. Kun sota-aika ja sen kärsimykset alkavat unohtua ja siitä meitä muistuttava veteraanien määrä vähentyä, kun Raamatun opetukset alkavat menettää arvovaltaansa ja kun hyvän opettaminen alkaa väistyä, niin ensin muuttuvat puheet vihamielisiksi ja lopulta käytös. Siinä elämänvaiheessa elävää Suomea me vanhemman sukupolven ihmiset nyt jo melko huolestuneina seuraamme.

Hyvä tahto

Omaan ideologiaani on aina kuulunut hyvä tahto. Ikävästi käyttäytyville ihmisille minunkin on joskus vaikeaa, jopa lähes mahdotonta toivoa kaikkea hyvää, mutta silti meitä on opetettu siunaamaan niitä jotka ovat meitä kohtaan ikäviä. Hyvä tahto ketä tahansa ihmistä kohtaan kuuluu menestyvään elämään ja rauhassa elävälle kansakunnalle. Eikä ole ollenkaan paha asia jos hyvä tahto kohdistuu muutakin elollista luomakuntaa kohtaan. En tässä tarkoita nyt menestyvällä elämällä oravannahkojen keräämistä vaan elämää itseään.

Viimeistään politiikka pilaa ihmisen - niin on tapana todeta. Minusta poliitikko ei ole ansainnut minkäänlaista luottamustointa jos hänellä on yhtäkään hallinnassaan olevaa kansanryhmää kohtaan pahaa tahtoa. Et ole arvollinen valtuutetuksi jos vihaat jyväjemmareita. Et ole arvollinen minkaanlaiseksi valtuutetuksi jos vihaat rikkaita, vähemmistöjä, yrittäjiä, sosiaalituella eläviä. Et voi olla valtuutettu ja vihata kansaa jota edustat. Voit olla, mutta et ole ansainnut olla. Ansaitsetko sinä, tiedät sen itse ehkä parhaiten?

Hyvän ja hyvän ristiriita

On totta sanonta, että kun johonkin kumarrat, niin toiseen suuntaan pyllistät. Hyvä ja hyvä ovat usein ristiriidassa keskenään. Silloin on vain valittava kahdesta hyvästä tahdosta toinen. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa pahaa tahtoa ketään kohtaan.

Pakolaiskysymys on yksi hyvän tahdon kysymys. Kun ihminen pakenee sotatantereelta henkensä edestä, niin kieltääkö meidän hyvä tahtomme häntä tulemasta meidän luoksemme? Ei kiellä. On anteeksiantamatonta olla auttamatta hengenhädässä olevia ihmisiä. Entä hyvä tahto niitä kohtaan jotka vastustavat maahanmuuttoa? Eikö heitäkin kohtaan pidä olla hyväntahtoinen? Kyllä pitää! Sen takia ei riitä että päättäjä ja valtuutettu on vain hyväntahtoinen, vaan hänen on oltava myös älykäs että se kaikkein suurin yhteenlaskettu hyvän tahdon määrä tulisi saavutetuksi ja valikoiduksi myös moraalisesti ja kristillisesti oikein.

Toivotan onnellisia päiviä jokaiselle lukijalle! Hyvien päivien määrä riippuu paljon siitä onko lähimmäisellä sinua kohtaan hyvä tahto !

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvyys, luottamustoimi

Kreikka vastaan Suomi

Tiistai 22.9.2015 klo 21:10 - Juhani Eilola

Suomi ennakkosuosikkina

Suomi lähti Kreikkaa vastaan talouden EurooppaCupiin selkeänä ennakkosuosikkina. Ja kai sitä voi sanoa niinkin että Jutta Urpilainen vei Suomen 1-0 johtoon hankkiessaan takuita Suomen vastuille Kreikassa. Toki Suomessakin ollaan hiukan erimielisiä siitä olisiko maali pitänyt hylätä.

Nyttemmin Suomen otteet ovat entisestään koventuneet ja jos kyse olisi kahdenvälisestä maaottelusta, niin Kreikalle ei annettaisi mitään selviämisen mahdollisuuksia.

Kreikka vastaa

Uutiset Kreikasta ovat kertoneet että Kreikka on vastannut Suomelle. Jos kreikkalainen näkee jossain tuotteessa tekstin Made in Finland, niin se jää kaupan hyllylle. Suomalainen työ ei Kreikassa enää entiseen malliin myy. Eikä siihen auta vastata matkailua lopettamalla, suomalaisia tuotteita ei kuitenkaan enää yhtä suurella innolla osteta. Se on kisan henki.

Kreikka on muistuttanut Suomea myös ansioistaan Suomen pääsemisessä EU:n jäseneksi. Tasoitus 1-1.

Suomi seuraa esimerkkiä

Suomen pelityyli on vuosi vuodelta lähestynyt Kreikan pelityyliä. Kenties Kreikka saa aikanaan olla päättämässä Suomen tukipaketista tai olla ottamassa vastaan suomalaisia elintasopakolaisia Kreikkaan.

Suomi teki kuitenkin viime hetken ketjun vaihdon. Kataisen kentällinen vaihdettiin Sipilän kentälliseen ja nyt piiskataan omaa kansaa tehokkaampaan peliin ja voittoon keinolla millä hyvänsä. Ei ainakaan anneta voitonriemua Kreikalle.

Maximilianin veto yläriman kautta maaliin

Myhrberg.jpgSuomen valmennusjohto on aivan oikeutetusti ottanut keinovalikoimiinsa Kreikan tavoin myös menneisyyteen vetoamisen.

Kreikka itsenäistyi vuonna 1830, jota edelsi vapaussota turkkilaista valtaa vastaan. Näytti siltä että Aleksanteri Ypsilantisin aloittama kapina oli tuomittu heti alkuunsa epäonnistumaan. On hyvä muistaa että Kreikka sai apua toivottomaan taisteluunsa muualta Euroopasta ns. Kreikan ystäviltä (filhelleenit) ja yksi tunnetuimmista sotasankareista oli suomalainen August Maksimilian Myrberg (Matti Aukusti Myrberg). Matti syntyi Raahessa ja hänen äitinsä saattaa oikein hyvällä tuurilla olla jopa kaukaista sukua meikäläiselle.

Myrbergin tarina Kreikan vapaussodassa on todella jännittävä. Paitsi että hän loukkaantui useamman kerran kentän pintaan, hän pelastui useita kertoja todella täpäristä tilanteista. Pariin kertaan jopa kuolemantuomiosta.

Niin vain Kreikka itsenäistyi ja Myrbergille annettiin Kreikan vapaussodan muistomitali ja sen lisäksi Vapahtajan ritarikunnan merkki, jossa oli kirjoitettu: "Otto, Hellaan kuningas. Sankarimielin isänmaan puolesta taistelleille."

Pallo on Sipilällä

Peli Suomelle 2-1. Nyt ollaan lisäajalla (3 min) ja odotetaan vetääkö Sipilä vielä kulmapotkusta banaanipotkun maaliin.

ONNEA MOLEMMILLE JOUKKUEILLE JATKOPAIKAN TAVOITTELUSSA!

8 kommenttia . Avainsanat: Kreikka, historia

Jos ymmärrät, mitä tarkoitan

Torstai 25.4.2013 klo 20:21 - Juhani Eilola

Kirjoitin joitakin päiviä sitten Tom Lundbergista ja positiivisuudesta. Äsken kun avasin Ykköset-lehden sama mies hyppäsi sieltä silmilleni elämäkerta-ajatuksineen.


Omaelämäkerta

Tekstin juonena oli siis omaelämäkirjan kirjoittaminen. Tomin kohdalla se olisi ollut niin positiivinen ettei se ehkä olisi tarpeeksi paljon myynyt.

Millainen olisi minun elämäkertani? Olisiko se yhtä positiivinen?

wp_000158.jpgMelkein on pakko myöntää että elämä on ollut negatiivisuudestaan huolimatta hyvinkin positiivista. Onnellinen lapsuus, tarpeeksi erilaisia elämänkokemuksia, paljon jälkeläisiä, joista viimeisin eli 16. tässä muutamien päivien takaa.

Ei huonosti! Vain lompsa on tyhjä, mutta sen suhteen voi aina lohduttaa sillä ettei tarvitse tunkea toiselle puolelle neulansilmän läpi.

Esimiehet  ja naiset

Ykkösen jutussa kirjoittaja uhkasi paljastaa totuuden entisistä esimiehistään ja naisista joiden kanssa hänellä on ollut suhde.

Hyvin tylsä olisi itselläni ollut sekin lopputulos! Esimiehet ovat loppua kohden vain parantuneet. Jalasjärven entinen kunnaninsinööri Olavi Pitsinki (sittemmin Laihian kunnanjohtaja) sanoi läksiäisissäni että "Juhani on ollut minulle ihan kuin oma poika!" Kenelle sellaisesta esimiehestä ei olisi jäänyt lämpimiä muistoja. Ja kun kylmää ei ollut koskaan!

Eikä ole ollut huono esimies Kurikassakaan. Vaikka Olavista onkin vaikea laittaa paremmaksi, niin Seppo on kyllä siinä onnistunut. Pojaksi en tosin enää kelpaa, olen liian vanha siihen, mutta ehkä pikkuveljeksi.

Ja mitä naisiin tulee, niin paljon siitä olisi ehkä kerrottavaa, mutta vain yhdestä naisesta. Ja kun hänessäkään ei ole valitettavaa. Viat ovat ainoastaan minussa itsessäni, niin hän ainakin on kertonut.

Paitsi että kirja olisi tylsä, se olisi myös lyhyt ;-) Millainen omasi olisi?


2 kommenttia .

Heikosta vahvaksi

Maanantai 22.4.2013 klo 0:44 - Juhani Eilola

Vain vahva pystyy osoittamaan lempeyttä

Tämä viisaus on pyörinyt viime aikoina televisiossa ja lienee alunperin lähtöisin Leo Rostenilta, joka on sanonut että "...heikot ovat julmia ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta."

Tämä liittyy vahvasti edelliseen tekstiini.

Heikot sivuuttavat, tekevät naurunalaisiksi ja vihaavat niitä jotka kokevat jollain tasolla uhkaksi itselleen. Heikko näkee asemansa uhkaajia kaikkialla. Vaikka hän ei näytä heikkouttaan ulospäin, niin ei sitä pysty salaamaankaan. Ellei se näy olemuksesta, se näkyy käytöksestä.

Heikon taistelu paikasta yhteiskunnassa tapahtuu puoliksi vainoharhaisin askelin ja hänen näkemänsä uhka synnyttää taistelua omasta edusta, alistamista, voimainnäyttöä ja jopa julmuutta ja kostoa.

Vahva taas luottaa itseensä ja tekee niinkuin sydämessään oikeaksi näkee. Hän ei välitä siitä uhkaako joku hänen asemaansa tai egoaan, koska hän ymmärtää ettei todellista vahvuutta mitata sellaisilla mittareilla.


Hyväntahtoisuus on vahvuutta

Tuossa alussa toteisimme että vain vahvalta voi odottaa lempeyttä. Lempeä ihminen on hyväntahtoinen.

James Hirvisaari markkinoi aikoinaan ideologiaa hyväntahtoisesta ihmisestä. Se upposi itseeni kuin lämmin puukko voihin ja uskon siihen edelleenkin.

Tutkija Anne Birgitta Pessiin hyväntahtoisuuden ideologia on myös purrut. Hän uskoo tutkimusten perusteella että hyväntahtoisuus on voimista suurin.

Vapaaehtoistyö on yksi hyväntahtoisuuden osoittamismuoto. Ainakin sitä se on parhaimmillaan, vaikka kaikkeen toimintaan mahtuu myös väärinkäytöksiä. Alla em. tutkijan lyhyt haastattelu vapaaehtoistyöstä.

Kommentoi kirjoitusta.

Sivuutus, nauru, viha ja voitto

Lauantai 13.4.2013 klo 16:14 - Juhani Eilola

Gandhin viisaus sivuuttamisesta, naurusta, vihasta ja voitosta on tullut tutuksi Himasen lainattua sitä puolustuspuheessaan.


Sivuuttaminen

Tuttu ilmiö politiikassa jossa useilla paikkakunnilla ja isommissakin ympyröissä on totuttu siihen ettei puolueessa muutu mikään vaikka kannatusasetelmat vaalien, julkisuuden ja virheiden yhteydessä muuttuvat.

Sama ilmiö toistuu huonohenkisillä työpaikoilla, joissa viisaus asuu omasta mielestään ylivertaisen työtoverin tai johtajanarsistin päässä. Toiset tai ainakin joitakin joko sivuutetaan tärkeissä asioissa tai ainakin heiltä pimitetään ja pantataan asioita. Näitä sitten puidaan aina julkisuutta myöten.

Lapsia sivuutetaan aikuisten toimesta perheissä, kouluissa, urheiluseuroissa ja muissa harrastuksissa enemmän tai vähemmän harkitusti. Siitä kai se onkin sitten helppo siirtää sivuuttamisilmiö uudelle sukupolvelle.

Monissa parisuhteissakin kotona asuu narsisti seuranaan alistettu renki tai piika. Yksinvalta ja salailu ovat monessa kodissa arkipäivää. Sivuuttamista sekin.

Naurunalaiseksi tekeminen

Naurunalaiseksi tekeminen on seuraava vaihe ja siihen tullaan kun sivuuttaminen ei enää suosion tai pätevyyden takia onnistu tai itse on jäänyt kiinni narsistisesta käytöksestään jolloin naurunalaiseksi tekeminen on jonkinlainen vastahyökkäys.

Sitä parempi mitä suuremman joukon edessä vastapuoli nolataan ja mitä suurempi joukko lähtee tukemaan häntä. Tulee pakostakin mieleen lasten "lällättely" hiekkalaatikolla johon yllytyshullut yhtyvät. Hakemattakin tulee omasta elämästä mieleen useita tällaisia tilanteita.

Viha

Edellisestä vaiheesta seurauksena saattaa olla se että naurunalaiseksi tekijä paljastaa itsekkyydestään sen ruman puolen. Kun lopputulos kääntyy häntä itseään vastaan, niin otetaan astetta kovemmat aseet käyttöön. Alistettu ihminen voi olla varma ettei ajojahti lopu koskaan. Loukattu narsisti ei unohda itse itselleen luomaansa loukkausta edes julkisen anteeksipyynnön jälkeen vaan jatkaa ja jatkaa... jatkaa...

On olemassa paljon esimerkkejä siitä että nämä ihmiset ovat itse laiskoja ja  saamattomia kaikessa muussa paitsi muiden ihmisten alistamisessa tai delegoinnissa joksi he varsin usein osaamisen puutettaan nimittävät.

Voitto

Tähän Gandhin lopputoteamukseen on vähän vaikea yhtyä. Kyllä se on niin että rikas rikastuu, köyhä köyhtyy ja narsisti narsistuu. Ainoa voitto on se että molemmat kuolevat ja narsistin on vaikeampi päästä neulansilmän läpi.


Ja lopussa YHDEN MIEHEN ORKESTERI kertoo
SATUMAASTA!


Kommentoi kirjoitusta.

Optimisti onnistuu paremmin

Tiistai 9.4.2013 klo 11:07 - Juhani Eilola

"Optimisti näkee mahdollisuuden joka ongelmassa. Pessimisti näkee ongelman joka mahdollisuudessa." 
Advisor -yhtiöiden johtaja Tom Lundberg


Avoimuuden puute ja sen tuomat mahdollisuudet

Edellinen blogitekstini kertoi avoimuuden puutteesta. Siinä on vaikea nähdä hyviä mahdollisuuksia. Vai onko?

Roomalaiskatolisessa kirkossa nimitettiin aikoinaan paholaisen asianajaja etsimään ihmeistä petoksen mahdollisuutta. Paholaisen asianajajan toimintaa ei voinut pitää näennäisesti kovinkaan positiivisena mutta pitkäaikaiset vaikutukset olivat sitäkin positiivisempia.

Positiivisuus ei tarkoita sitä että hyväksytään ja nautitaan muiden kärsimyksestä tai minkäännäköisestä vääryydestä. Lehdet kertovat juuri tyttölapsesta joka pakotettiin pahoinpitelevän 60-vuotiaan miehen aviopuolisoksi. Kun tyttö lopulta pakeni, niin hänen veljensä etsi hänet käsiinsä ja tappoi hänet kirveellä. Tyttö kuitenkin jäi henkiin pahoin vammautuneena. Positiivisuutta ei ole tällaisten asioiden hyväksyminen.

Positiivisuuteen kuuluu hyvä moraali ja loppumattomat toiveet paremmasta tulevaisuudesta ja pyrkimys myös toimimaan sen puolesta.

"Sytytä tuli lukijasi sisälle, älä hänen alleen."

Väliotsikko on myös Tom Lundbergin käsialaa. Edellisen tekstini kanssa olin sytyttämässä tulta ehkä altapäin. Nyt on aika siirtyä innostavampiin aiheisiin ja toivon mukaan pystyn myös innostamaan ihmisiä toimimaan paremman maailman ja paikkakunnan puolesta ilman että siihen sisältyy vihamielisyyttä. Ainakin itse pyrin siihen.

Lundberg on laatinut 24 suosirtun aiheen luettelon. Aiheissa on hyvin vähän sellaisia jotka sopivat minulle, mutta aion kirjoittaa useimmista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirjoittaminen

Salailun filosofiaa

Torstai 4.4.2013 klo 21:42 - Juhani Eilola

"Nuorille käy niinkuin viljan tähkille: niin kauan kuin ne ovat tyhjiä, ne nostavat vartensa suorina ja varmoina kohden korkeuksia; kun niiden jyvät kypsyvät, taivuttavat ne päänsä alas." Professori Kaarlo Hartiala


03062009226.gif


Blogini on elänyt hiljaiseloa kuukausia koska elämässä on tapahtunut useita muutoksia - myös täysin peruuttamattomia. Se tulee vaikuttamaan tekstien sisältöön tässä yhä vaikeammin tulkittavassa maailmassa.

Jonkun vanhan kirjan takakannessa oli alussa lainaamani Kaarlo Hartialan teksti. Olisin mielelläni vaihtanut ensimmäisen sanan joksikin muuksi kuin puhunut nuorista. Yhtä lailla tyhjä tähkä on pystyssä kenellä tahansa kokemattomalla poliittisella yltiöpäällä tai kenellä tahansa pelkästään itseään arvostavalla toisten arvostelijalla.

Tyhjällä päällä sitä luulee itsestään ja ajattelustaan niin paljon. Mutta kun ihminen kasvaa ja viisastuu niin hän oppii näkemään muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen. Hän oppii ymmärtämään ettei viisaus ole kiinni arvostuksen määrästä, taloudellisesta runsaudesta tai oppiarvoista. Todella viisas ihminen on sekä viisas että nöyrä ja painaa päänsä - ei luovuttaakseen vaan kunnioittaakseen muitakin.

Diktaattorien, vaimonhakkaajien, pompottajien ja kaikenlaisen väkivallan edustajien viisaus on, vaikka se olisi mitä laatua tahansa - tyhjän veroista.

Jotkut haluavat pysyä loppuun saakka muita päätä pidempinä. Sitä voidaan kutsua tässä tapauksessa hukkakauraksi, joka pitäisi kitkeä kokonaan pois.



Ja lopuksi arvoitus lukijoille. Mikä ajankohtainen aihe on kyseessä ja onko se hyvä vai huono uutinen ?


- Paras tapa toimia salaisesti on julistaa avoimmuutta -


1 kommentti .

Liekeissä!

Sunnuntai 6.1.2013 klo 22:33 - Juhani Eilola

007.jpgBlogiotsikko on lainattu TV:stä tutun "pyromaanin", Tapani Kiminkisen kirjan nimestä. Hänen tekstinsä sai minutkin jo hehkumaan, mutta sitten soi puhelin ja luurista työntyi paloletku joka murhasi liekit jo ennen niiden syttymistä.


Aika on rakentaa ja aika repiä

Paitsi fyysinen rakentaminen niin myös rakennetun rikki repiminen tulee meille tutuksi kohta oman kaupungintalomme elinkaaren päättyessä. Henkinen rakentaminen ja repiminen lienee hyvinkin tuttua Kiminkiselle joka kirjoittaa kirjansa takakannessa:

"Meillä ihmisillä on pelottava valta kannustaa tai latistaa, nostaa tai mitätöidä, palkita tai tuomita, rakastaa tai raiskata, hyväksyä tai hylätä, pelastaa tai antaa kuolla, sytyttää tai sammuttaa."

Näitä valintoja minäkin olen nuorekkuudestani huolimatta nähnyt jo yli puoli vuosisataa. Kun olin vielä kaunisvartaloinen nuorimies, niin enemmistö käytti valtaansa yleensä parempaan vaihtoehtoon.

Näinä viimeisinä  päivinä näkee paljon enemmän pahantahtoista vallankäyttöä. On kuin paimen käyttäisi lampaisiin sähköpiiskaa.  Itsekkyys, valta, kunnia ja jossain määrin rahakin ovat syöneet ihmisiltä hyväntahtoisuuden minimimittoihin. Niiltä joilla ei mitään arvokasta ole, niiltä hyvän kalvaa kateus ja katkeruus tai ainakin sen velipuoli herraviha.

Sellaiseksi tämä maailma vain on mennyt. Kannibalismi on palannut! Hyvää tahtoa, arvostusta, kannustusta ja yleensäkin positiivista asennetta pitää etsiä siihen koulutettujen koirien kanssa. Todellisen maailman sijaan hyvyyttä löytyy parhaiten satukirjoista, joissa paha saa edes palkkansa toisin kuin reaalielämässä.

Kutsu, näky, visio

Posti toi myös entisestä kotikylästäni yhden kirjan luettavaksi. Se kertoo avustustyötä tekevän Jussi Latvalan elämästä. Kirja perustuu kolmeen kutsuun jotka hän kokee saaneensa Jumalalta ja myös toimineensa niiden mukaisesti.

Kristillisissä piireissä kutsun sijasta puhutaan usein myös näystä ja maallisemmissa yhteyksissä visiosta.

Millainen kutsu meidän oikein pitäisi saada että johtajista alimpiin yhteiskuntaluokkiin saakka lähtisimme rakentamaan positiivisin mielin kotikaupunkia? Kuka luovuttaisi kuninkaallisen kirjakäärön ritareiden kuljetettavaksi ja katoilta luettavaksi? Millainen näky tai visio pitäisi olla tulevaisuudesta että myös päättäjät ymmärtäisivät ettei kyse ole sodasta eikä vallan osoittamisesta vaan onnen, rauhan, toimeentulon, turvallisuuden ja terveyden rakentamisesta.

Sen tiedän että se vaatisi ainakin viranomaisten sisäisen ja ulkoisen työrauhan kunnioittamista ja motivoivan johtajuuden käyttöönottoa kaikissa julkisissa yksiköissä hallintoelimiä myöten. Muuten suola alkaa käydä mauttomaksi eikä sillä maustettu ruoka kelpaa kenellekään.

Uskonnollisissa yhteisöissä näyn saavat usein suuret johtajat. Heille syntyy visio siitä millaisena he haluavat nähdä yhteisönsä viiden vuoden kuluttua. Valitettavan usein he haluavat nähdä itsensä guruina tai palvonnan kohteena. Samanlaisia visioita valtioiden tasolla on ollut pahimmilla diktaattoreilla. Ja mehän olemme nähneet mihin sellaiset mahdit ovat kadonneet. Vision on oltava yhteinen ja kaikki ovat tarinan sankareita!

Eikö nyt jos koskaan olisi viimeinen aika motivoida kansa rakentamaan kotikaupunkia?


Olen ehkä käyttänyt seuraavaa kappaletta jo aikaisemminkin jossain blogitekstissä koska pidän siitä, mutta nyt haluan soittaa sen niin että omistan sen ensimmäisessä kappaleessa mainitsemalleni soittajalle.

Kommentoi kirjoitusta.

Rahaelementaali

Perjantai 28.12.2012 klo 22:29 - Teksti: Juhani Eilola

Vesi-, ilma-, tuli- ja maaelementit ovat tuttuja jo Aristoteleen meteorologiasta ennen ajanlaskun alkua. Niitä on myös taruissa personoitu elementtaaleiksi. Yksi personoitu elementtaali nykypäivän Suomessa on rahaelementtaali. Kurikassakin elää voimakas fantasiakaksikko Fortumia ja Nestoilia.


Rahaelementtaalien suku

Rahaelementtaalit ovat ihmisen muotoisia olentoja joilla on vesileimoin, kaiverruksin, hologrammein ja turvalangoin koristeltu iho. Ihoon on tatuoitu erilaisia lukuja osoittamaan kulloisenkin elementtaalin arvoasemaa yhteiskunnassa. Mitä suurempi luku sitä arvokkaampi yhteiskunnallinen asema.

Rahaelementtaalit voivat olla mitä tahansa yksittäisiä arvopersoonia kuten rakennuksia, investointeja, palveluja tai vaikkapa työllistämiseen varattu rahasumma.

Rahaelementtaalien synnyttäjät ovat useinmiten kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, johtavia virkamiehiä, yritysjohtajia, pankkiireja tai sijoittajia. Joskus niitä on harkittu tarkkaan ja elementtaalista on tullut yhteiskuntaa tukeva terve poika tai tyttö. Joskus saattaa syntyä kaksineuvoisia rahaelementtaaleja eli Pohjattomia Gaivoja, jotka voivat yksikseen poikia monta kymmentä rahaelementtaalia lisää.

Rahaelementtaalin sydän

Vaikka rahaelementtaalit ovatkin persoonallisia olentoja, niin vain osa niistä elää sydämensykkeestä. Osa elementtaaleista on täysin robottimaisia ja kaikilla mittareilla mitattuna sydämettömiä. Vanhusten ja lastenhoitoon varatut rahaelementtaalit ovat hyvä esimerkki tuntevista ja lähimmäisistä huolehtivista sydämen omistavista rahaelementtaaleista.

Rahaelementtaalit ovat läheistä sukua demoneille jotka voivat vallata aivan tavallisia ihmisiäkin. Joskus jo pelkkä niistä puhuminen ja varomaton uutisointi saa kuulijansa riivattuun tilaan.

Taistelu rahaelementtaaleja vastaan

Koska kovat rahaelementtaalit ovat valloittaneet yhteiskuntamme, niiden ylivaltaa vastaan on käytävä taistoon uusien luottamusmiesten voimin. Joukosta on löydettävä ne joilla on lämmin sydän ja korvattava muut onneen liittyvillä elementtaaleilla.

Kurikasta kirjoitetaan seuraavien neljän vuoden aikana tuhannen ja 460 yön tarinoita. Toivotaan niille tarinoille onnellista loppua. Muistutuksena uusille valtuutetuille. Aarrekammio avautuu taikasanoilla  "Hanat aukene!"


2 kommenttia .

Joulutarina by Lilja-Mari

Sunnuntai 23.12.2012 klo 22:41 - Teksti: Lilja-Mari Heino (lapsenlapsi), Dramatisointi blogia varten ja kuvat: Juhani Eilola (isoisä)

Oli myöhäinen ilta. Revontulet tanssivat taivaankannella polkkaa ja tähdet loistivat kirkkaasti luoden Korvatunturille satumaista tunnelmaa. Jouluun oli vielä viikko. Lapset ja aikuiset odottivat malttamattomasti tätä anteliaisuuden ja ilon juhlaa. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro odottamisesta, vaan välittämisestä ja porkkanalaatikon taiasta.


img_3448.jpgNäin se kaikki alkoi!

Kaikki alkoi Korvatunturin leluosastolla tänä satumaisena iltana, kun Pispis -tonttu ja Joulupukki söivät suklaata ilman lupaa.

"Mitä oikein kuvittelette tekevänne?" Joulumuori kysyi kiukkuisena. Joku voisi jopa kuvitella että Joulupukki oli muorin tossun alla.

Joulupukki ja Pispis -tonttu näyttivät hirveän noloilta jäätyään kiinni itse teosta.

Kaikki leluosaston tontut jäivät kuuntelemaan keskustelua. "Pispis, voit lähteä" Joulumuori äyskäisi Pispissille. Pispis juoksi nopeasti pois ja yritti olla välittämästä tovereidensa huvittuneista katseista ja naurun pyrskähdyksistä.

Joulumuori kääntyi takaisin Joulupukin puoleen. Puoliksi syöty Fazerin sininen oli yhä Joulupukin kädessä. "Me vain maistoimme sitä" Joulupukki vastasi kasvot punaisina. "Ja pah!" huudahti Joulumuori ja otti suklaalevyn pois Joulupukilta.

img_37852.jpg"Sinun pitäisi laihduttaa eikä vain syödä ja syödä. Muutut pian porsaaksi", Joulumuori sanoi ja marssi tiehensä. Joulupukki lähti nolattuna  omaan huoneeseensa. Eikä ihme sillä tontut olivat kuolla nauruun, varsinkin tonttukaksoset Niko ja Nina. He olivat oikeastaan ihan samannäköiset. Molemmilla oli vaalea, pörröinen tukka ja tummanruskeat silmät. He olivat myös yhtä pitkiä tai lyhyitä kun tontuista puhutaan.

Myöhemmin Joulumuori tuli ja määräsi tontut takaisin työhön. Ja pian leluosastolla alkoi taas kiire ja melu. Kukaan ei aavistanut mitä oli tulossa...

Apua! Apua!

Aamu valkeni Korvatunturilla. Tontut nousivat aikaisin ja lähtivät heti työhön. Oli iloista, kuten aina. Mutta sekään ilo ei kestänyt pitkään. "Apua!" Joulumuori tuli kirkuen alakertaan. "Joulupukki on muuttunut porsaaksi!"

241220111048.jpgTontut lopettivat heti työnsä ja vilkuisivat toisiaan. "Ehkä näit vain harhoja" eräs tontuista sanoi. "Kyllä minä sentään mieheni tunnistan missä vain" Joulumuori puuskahti. Se sai tonttujen jalkoihin vauhtia. He kipittivät minkä jaloistaan pääsivät Joulupukin huoneeseen. Silloin he näkivät suuren Joulupukkia etäisesti muistuttavan porsaan, joka nukkui ja kuorsasi valtavalla sängyllä.

"Ooh!" tontut henkäisivät yhdestä suusta. Myös tonttukaksoset Niko ja Nina kipittivät katsomaan Joulukkia. Nina tökkäsi sormensa porsaan mahaan. "Jep. Joulupukki se on!" Nina totesi. Siinä samassa alkoi suuri melu. Tontut puhua pälpättivät kaikenlaista ja Joulumuori nyyhkytti sängyn päädyssä. Ainoastaan Niko ja Nina pysyivät hiljaa.

Muorin suuri taikakokkauskirja

"Tiedän mikä voi auttaa Joulupukkia" Niko kuiskutti Ninalle.  "Todellako?" Nina kysyi. Niko nyökkäsi. "Tule" Niko sanoi ja veti Ninan ulos huoneesta ja meni Joulumuorin taikakokkauskirjan luo.

"Miten tuo muka auttaa Joulupukkia?" Nina kysyi. "Kysytään siltä" Niko vastasi ja avasi taikakokkauskirjan. "Niin?" kirja kysyi matalalla äänellä. "Miten me voimme muuttaa Joulupukkiporsaan takaisin Joulupukiksi?" Nina möläytti.

056.jpgKirja mietti ja mietti. Tovin kuluttua se vastasi: "Luulen että äitien tekemä porkkanalaatikko auttaa." Niko ja Nina olivat molemmat kuin puulla päähän lyötyjä. "Mitä! Tavallinen porkkanalaatikkoko?" Niko kysyi. "Kyllä" kirja vastasi.

"Mistä saamme porkkanalaatikon? Ja miten syötämme sen Joulupukille, sillä hänhän inhoaa kaikkea missä on porkkanaa?" Nina kyseli. "Laatikko on tuossa pöydällä. Toiseen kysymykseen en tiedä vastausta" kirja vastasi ja pamautti itsensä kiinni.

"Onpa epäkohtelias kirja" Nina mutisi. Niko otti porkkanalaatikon käteensä ja vei sen Nina perässään Joulupukin luo.

Terveydeksi!

Tontut olivat vaipuneet jo syvään masennukseen. Joku oli soittamassa apua jo yöradiosta. Ja Joulumuori istui yhä nyyhkyttäen Joulupukki -porsaan vieressä. Joulupukki itse ei näyttänyt olevan moksiskaan. Aivan kuin häntä ei yhtään haittaisi olla porsas. "Tässä. Syö se!" Niko käski ja laittoi porkkanalaatikon  Joulupukin kärsän eteen.

Joulupukki -porsas haistoi sitä vähäsen, mutta kieltäytyi syömästä. Niko ja Nina yrittivät saada pukin syömään laatikkoa, mutta mikään ei onnistunut. "Joulupukki -kulta! Minä pyydän ! Syö se minun vuokseni" Joulumuori pyysi kyyneleet silmissä. Vihdoin Joulupukki -porsas myöntyi ja söi porkkanalaatikon hyvin nopeasti. Oli kuin porsas olisi irvistänyt kammosta ja ällötyksestä.

Niin Joulupukki -porsas muuttui takaisin Joulupukiksi. Huoneen täytti loiste ja kimallus. "Huh, huh! Enpä ole eläissäni maistanut mitään noin porkkanaista" Joulupukki sanoi. Joulumuori kirjaimellisesti hyppäsi Joulupukin syliin ja Joulupukki sai estettyä itsensä vaivoin kaatumasta maahan.


Ja niin Korvatunturin taas täytti onni ja ilo eikä Joulupukki enää koskaan syönyt salaa Joulumuorilta. Se on onnellinen loppu.

Katsotaan vielä hetken aikaa revontulien tanssia!


3 kommenttia . Avainsanat: Joulu

Maailmanloppu 21.12.2012

Tiistai 18.12.2012 klo 23:47 - Juhani EIlola

Parin päivän kuluttua saavumme Maya -kalenterin päätepisteeseen. Tiedotusvälineet ovat kertoneet että tähän liittyvä uskomus maailmanlopusta on eri osissa maailmaa johtanut paniikinomaiseen käytökseen.


Nostradamus ja Isaskar

Maailmanloppu on lähinnä uskonnollinen suure. Mutta myös maallinen historia kertoo useista tunnetuista maailmanlopun ennustajista. Yksi tunnetuimmista on 1500 -luvulla elänyt Nostradamus jonka säkeitä on tulkittu vuosisatoja eri tavoin kaikkialla maailmassa. Häntä varten on avattu Suomessakin omat sivunsa: www.nostradamus.fi

Nostradamuksen uskotaan olevan Isaskarin jälkeläinen. Ja Isaskarista sitten liikkuukin maailmalla varsinkin meidän kannaltamme hurjia huhuja eikä niin kaukaa haettujakaan. DNA -tutkimusten perusteella nimittäin näyttää siltä että melkoinen osa suomalaisista on Isaskarin jälkeläisiä.

No mitä sitten?

Isaskarissa on se erikoisuus että tämä suku on saanut ikäänkuin perinnöllisen kyvyn nähdä muita enemmän näkymättömiä. Valtaosan ennustajista väitetään sekä Raamatun aikana että nykyään olevan Nostradamuksen tapaan isaskarilaisia. Ennustusten taso tietysti vaihtelee onnistuneista aavistuksiin.

Tuleeko maailmanloppu 21.12.2012

Minä uskon ennustuksiin, mutta en tähän ennustukseen. Siihen ei uskonut Nostradamus eivätkä siihen usko muutkaan "isaskarilaiset" ennustajat.

En silti ihmettelisi vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi "vahingossa" samana päivänä. Onhan esim. Syyriassa mahdollisuus ennustuksen toteutumiseen:

"Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.... Damaskolta menee kuninkuus..." ... "Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä..."

Niin. Kaikkea voi sattua, mutta ei maailmanloppua tänä vuonna. Damaskokin ensin tuhoutuu ja paljon muuta tapahtuu.

Kotikivi

Luen juuri lapsenlapseni Lilja-Mari Heinon 9-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa. Siinä on vaikutteita erilaisista saduista ja fantasiamaailmoista. Hän kirjoittaa sinivalkoisesta kotikivestä, jonka voi ostaa syntymäpaikkakunnaltaan. Aina kun kiven laittaa kämmenten sisälle ja siihen puhaltaa, taika vie meidät kotiin.

Hieno tarina kun kivi on vielä sinivalkoinenkin.

Kotikivestä muistuu mieleen kun kirkkoherra Raimo Mäki puhui toisenlaisesta kivestä. "Sille joka voittaa, minä annan ... valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja."

Roomalainen valamiehistö kuulemma aikoinaan osoitti syytetyn syyttömyyden tai syyllisyyden antamalla kiven. Syyllisyyttä osoitti musta kivi ja syyttömyyttä valkoinen kivi. Väitetään myös että jos gladiaattori sai valkoisen kiven hän sai säilyttää henkensä.

Vaikka joskus tulisikin maailmanloppu, niin se jolla on valkoinen kotikivi säilyttää henkensä.

1 kommentti . Avainsanat: Ennustukset

Rehellisyys maan perii

Sunnuntai 2.12.2012 klo 20:53 - Juhani Eilola

Otsikon sananlasku on yksi kaikkein tutuimmista. Toinen yhtä tuttu liittyy sekin totuuden puhumiseen: "Valheella on lyhyet jäljet." Toisinsanoen valhe on helppo jäljittää. Se ei kuitenkaan tarkoita että valheella olisi seurauksia sen esittäjille.

Valheen kohteena olevat hyvät ihmiset saattavat jättää valheen omaan arvoonsa ja valehtelijan elämään valheensa kanssa, jolloin ulkopuolisetkin saattavat uskoa siihen. En kuitenkaan usko että Kurikka tai edes maamme selviäisi jos sen johtaminen perustuisi valheisiin. Rehellisyys perii lopulta tämänkin maan ja kaupungin.


Piiloutuminen

Pravdassa julkaistiin Alexander Timoshikin artikkeli valheessa elämisestä. Hän toteaa että jokainen valehtelee ainakin joskus käyttämällä valkoisia valheita tai vaikenemalla tarkoituksellisesti tosiasioista.

Hän kertoo että lapset alkavat piiloutua valheen taakse ja testailla tätä 4-5 vuoden iässä kun he alkavat ymmärtää kielen valtaa ympäristön manipuloinnissa. Pienillä valheilla pyritään esim. pääsemään pulasta kun on syöty isoäidin piparit.

Lehden mukaan eräässä psykologisessa tutkimuksessa 60% tutkituista valehteli ainakin kerran ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja kertoi 2.9 totuudenvastaista asiaa.

Miehet valehtelevat pääasiassa näyttääkseen itse paremmilta ja naiset saadakseen muut tuntemaan huonommuutta. Tämä koskee erityisesti työelämää ja vallankäyttöä.


img_4777.jpg

Valehteleva sinitiainen?

Patologinen valehtelu

On olemassa ihmisiä jotka eivät aina edes tunnista valehtelevansa vaikka käyttävät sekä pieniä että isoja valheita jatkuvasti. Eläimet johtavat harhaan ja huijaavat saalistajiaan ja lajitovereitaan, mutta ihminen on ainoa elollinen olento joka valehtelee myös itselleen. Patologinen valehtelija on niin hyvä valheissaan että itsekin uskoo niihin.

Pravdan kirjoittajan mielestä patologinen valehtelu on ongelma, joka todennäköisesti aiheuttaa ihmiselle elämässä todellisia ongelmia. Ne voivat liittyä ihmissuhteisiin, talouteen tai muulla tavalla oikeudelliseen toimintaan. Kyse on itsetuhoisesta käyttäytymisestä joka johtaa usein ongelmiin lain kanssa. Kirjoittaja puhuu tässä yhteydessä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja sosiopaatista.

img_4784.jpg

Valehteleva talitiainen?

Lisää ajattelua

Goethe on sanonut, että "ensimmäinen ja viimeinen, mitä nerolta on vaadittava, on totuudenrakkaus".

Vielä häntäkin luetumpi kiliakialainen ajattelija Paavali Tarsolainen kirjoitti: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa."

Ihminen joka elää valehtelemalla on usein myös masentunut, koska hän valehtelemalla todistaa itselleen olevansa jotain muuta mitä oikeasti on. Lopulta tuo voi olla itsetuhon tie josta vapautuu vain vaihtamalla totuuteen. Eräs Jeesus Nasaretilainen opetti että vain totuus voi tehdä meidät vapaaksi.

Ja lopuksi: Kaikkihan me tiedämme ketä kutsutaan valheen isäksi. Mehän emme halua olla hänen lapsenlapsiaan?

img_4778.jpg
Valehteleva peippo?


Palaamme myös tulevaisuudessa huijaamisen ja valheen problematiikkaan, joka esiintyy mm. tässä Turkka Malin kappaleessa:

 

5 kommenttia .

Mistä uusi alku?

Keskiviikko 28.11.2012 klo 1:07 - Juhani Eilola

Maassa kuohuu, aallot iskevät rantaan ja kiviset rannat ovat vaahtoa täynnä. Maihinnousuveneet ja ensimmäiset ruumiit lojuvat rannalla. Sivistynyt kansa on  asettunut toinen toistaan vastaan. Mikään ei missään eikä koskaan ole kenellekään hyvä. Kaikkialla julistetaan ettei kotiseutu kestä koska se on täynnä osaamattomia johtajia ja äänestäjiään pelkääviä saamattomia päättäjiä.


2012-11-13-616.jpg
Verenpaineet on syytä pitää kurissa olemalla onnellinen.

Toivoa huomiseen

Mistä me saisimme toivoa tämän kaiken epävarmuuden ja toivottomia näkymiä povaavien kommentaattoreiden maahan?

Kun valtakunnassa on todellinen kriisi ja sen olemassaolo on aidosti uhattuna, niin kansa kuin kansa alkaa nähdä yhteisen uhan yhteisin silmin. Nälkä, kylmä, taudit, luonnonkatrastofit ja vihollisen hyökkäys avaavat toisenlaisen kansallisen näkymän. Ehkä vasta tällaisessa kurimuksessa suomalainenkin näkee mitä hän menetti ja millaisen onnen hän kadotti.

Suomen sotien aikana kaikki tekivät kaikkensa ja olivat riippuvaisia toisistaan. Miehet tekivät osansa ja uhrasivat henkensä tämän maan puolesta. Naiset tekivät työnsä kotirintamalla ja ottivat vastaan ja hoitivat haavoittuneita. Ihminen joutui kaikkialla  antautumaan sekä toisen johdettavaksi että toisen hoivattavaksi. Meistäkin useimpien isovanhemmat ovat olleet tekemässä Suomesta tätä hienoa maata jossa olemme saaneet nauttia rauhasta lähes koko oman elinikämme.

Millainen riemu ja uuden rakentamisen aamu sitä syntyikään kun miehet palasivat rintamalta kotiin hengissä. Riitti kun perhe oli koossa jälleen. Ei tarvinnut ökyrakentaa nykypäivän omakotitaloa omaksi viihtymisekseen. Silloin jaksettiin rakentaa maata hiellä ja tuskalla ilman tämän päivän valituksia.

Mutta nyt me olemme henkisesti hukassa emmekä edes huomaa mikä onni on ollut syntyä Suomeen. Silmiin on kasvanut menestyksen kaihi! Vaikka meillä on kuu ja aurinko, niin silti jostakin on aina kaivettava huoli ja katkeruus hallitsemaan jokaista päivää ja yötä. Se on tuotava päivästä päivään kissankokoisin kirjaimin lehtien pääuutiseksi. Ihminen on sellainen - pitkä hyvinvoinnin aika saa meidät sokeiksi ja sokeus onnettomiksi.

Kun kaiken arvostelemiseen liitetään nykypäiville tunnusomainen itsekkyys ja usko omaan, muiden yli nousevaan paremmuuteen, niin maa on täynnä pikkuisia Napoleoneja nöyryyttämässä sekä pienempiään että isompiaan.

Uusi alku

Aloitetaan uuden kotikunnan rakentaminen empatian tuntemisesta, siitä että pidämme toisistamme ja haluamme toisillemme hyvää. Muutamme vapaaehtoisesti keskustelussa nimimerkkimme aidoiksi ihmisiksi ja annamme sillä tavalla kumppanille mahdollisuuden tunnistaa meidät ja mielialamme häntä kohtaan.

Elokuvissa syntyy sankareita palomiehistä, lääkäreistä, lentäjistä, poliiseista ja jopa koirista ja hevosista. Kun meillä kaikki tekevät parhaansa pelastaakseen paikkakuntansa ja maansa, myös virkamiehistä, luottamusmiehistä, yrittäjistä ja kansalaisista voi tulla sankareita. Jopa lammasten vaatteissa oleva susi voi päästä vapaaksi kuumasta kaksoisturkistaan.

Yhteisellä tahdolla ja yhteisillä näkymillä me olemme valmiit antamaan toiselle, valmiit luopumaan omistamme, valmiit auttamaan heikompaa, valmiit tukemaan myös vahvempaa silloin kun tämä osoittaa vaikkapa työnantajana olevansa mukana samoissa talkoissa.

Meillä on toivoa ja me voimme rakentaa parempaakin kuin onnettomuutta. Ne joille kuuluu päätöksenteko, he tehköön päätöksiä meidän onneksemme. Ja me muut, ollaan ihmisinä onnellisia ja välitetään lähimmäisistä. Se kuuluu onnelliseen arkielämään, ei se että olemme aina ja kaikkialla muiden tekemisistä ärsyyntyneitä, suu väärinpäin ja sielu vallihautana.

3 kommenttia .

Nettielämää

Sunnuntai 18.11.2012 klo 20:41 - Juhani Eilola

Nykyaikana työnhakijoista ja työntekijöistä on aikaisempaa helpompi löytää tietoja. Hakukoneilla vain äkkiä netistä tai sosiaalisesta mediasta. Tällainen "googletus" työntekijän nimellä on kuitenkin laissa kielletty. Käyn vähän tätä ajankohtaista aihetta läpi viikonlopun blogitekstissäni.


nettielamaa_kansi_jouko20nuora.jpgNettielämää

Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari ovat kirjoittaneet vieressä kuvatun kirjan jonka jokaisen kannattaisi lukea. Kirja avautuu ilmaisena nettiversiona klikkaamalla kirjan kuvaa.

Se sisältää laajan katsauksen verkossa olemisesta, turvallisuudesta, teknologiasta, verkkoviestinnästä ja työkaluista. Loppuosassa kirjaa siirrytään identiteettiin, luottamukseen, maineeseen ja oikeuksiin joita itsekin tässä tekstissä sivuan.

Pyysin apua Tuija Aallolta tämän blogitekstin kirjoittamiseen. Hänellä ei ollut siihen juuri nyt mahdollisuutta, mutta lainaan hänen sähköpostitekstiään, jossa on tietosuojalain sisältö:

"Työelämän tietosuojalain mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen. Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen"

Miksi tällainen laki

Tietosuojavaltuutettu on vastannut henkilötietojen keräämiseen internetistä mm. seuraavasti:

"Hakukoneen avulla hankittuja eli ns. googlaamalla saatuja tietoja kritisoidaan niiden epäluotettavuuden johdosta. Siksikin työelämän tietosuojalaki edellyttää, että työnantaja kerää tiedot työntekijältä itseltään. On myös huomioitava yleislakina sovellettavaksi tuleva henkilötietolaki (523/1999), jonka mukaan rekisterinpitäjän on meneteltävä huolellisesti, käytettävä luotettavia tietolähteitä ja käsiteltävä vain tarpeellisia henkilötietoja. Tämän vuoksi ns. googlaamalla tapahtuvaa henkilötietojen keräämistä ja tallettamista voidaan pitää työelämän tietosuojalain 4 §:n ja henkilötietolain 5 §:n, 6 §:n ja 9 §:n vastaisena menettelynä."

Googlaamalla saatu väärä tieto tai samannimiseen väärään henkilöön yhdistäminen saattaa aiheuttaa työelämässä ja jopa perheiden arjessa arvaamattomia vahinkoja ja maineen menetyksiä.

"Juristina minä..."

Tomi Hynynen käsitteli Aamulehden blogissaan aihetta 16.8.2011 otsikolla "Työnhakijoiden tietoja etsitään Googlesta, laillista vai ei".

Haluan kiinnittää huomiota blogitekstin kohtaan:

"Juristina antaisin seuraavat neuvot. Ensinnäkin työnantajana älä missään tilanteessa paljasta etsineesi hakijan tietoja. Google todennäköisesti sitä ei kuitenkaan paljasta."

Googlattavalle ei siis välttämättä koskaan paljastu että häntä on googlattu, mutta jos se epäonnistuu ja haun perusteella tehdään vääriä ratkaisuja, niin seuraamus voi olla tuntuva.

Esimerkki epäonnistuneesta googlauksesta

Eräs esimies googlasi netistä alaisensa tietoja ja törmäsi sen perusteella Hattrick -nimiseen peliin. Pelistä löytyi samanniminen pelaaja. Esimies keräsi pelistä löytämänsä peliajat ja vertasi niitä työaikoihin ja ryhtyi vaadittaviin toimenpiteisiin.

Mutta ensiksikin peli sijaitsi toisella aikavyöhykkeellä ja toiseksi, se sisälsi etusivullaan tiedotteen (nimi ei liity esimerkkiin):

mikkoranta.jpg

"Tässä pelissä kuvatut pelaajat ja täällä käytetyt nimet ovat fiktiivisiä, ja kaikki yhteydet kenenkään elävän henkilön nimiin, luonteeseen tai historiaan ovat sattumanvaraisia ja tahattomia."

Juuri näistä syistä: vääristä tiedoista, vääristä tulkinnoista ja liian nopeista oletuksista johtuen googlaaminen on kiellettyä. Vaikka googlaaminen sitten luvalla sallittaisiinkin, niin myös tiedon oikeellisuus pitää tarkistuttaa mm.  työntekijällä itsellään ennenkuin tietoa käytetään missään hyväksi. Tai harvemmin hyväksi, yleensä haitaksi.



1 kommentti . Avainsanat: Työ

Että tänäänkin olisi jotakin!

Perjantai 16.11.2012 klo 22:58 - Juhani Eilola

Ei niin häävi blogiteksti, mutta että tänäänkin olisi tarjolla edes jotakin.

Muistan vuosikymmenten takaa pakinan siitä millaisia säästöjä valtakunnassa pitäisi tehdä ja mistä laman aikana leikata. Paras oli mielestäni Tytti Isohookana-Asunmaan nimen leikkaus Tytti Pienihoomuna-Asunkuuksi. Kokeilen ihan sanaleikittelyn nimissä tehdä tästä kurikkalaisen version. Mistä Kurikassa voitaisiin leikata ? Mukana on nimien väännöksiä. Tuskinpa kukaan tästä silti loukkaantuu.


Hallinto

2012-11-16-617.jpgHallinnossa voisimme aloittaa leikkaamalla toimielinten nimiä. Kaupunginhallitus voidaan leikata muotoon kyläntallitus ja sen alainen suunnittelujaosto muotoon huulennittelujaosto. Lautakunnat muutetaan tikkukyliksi ja johtokunnat lankakyliksi. Kaikkia elimiä johtaa kuiskauksenalainen ja kirjaamisesta huolehtii sihtiainen. Johtoryhmän jäseninä ovat Hannu Kokonaan-Littinen, Kaarena Tuhkala, Yövi Herneskuu, Matti Hiirulla, Seppo Tilkku, Tameinaspanna Latiainen, Evähe Lätäkkönen, Martti Tinuri, Paa Tyrvä, Pikkuveli-Erkki Vikulle.

Talousarviossa pilkkua siiretään yksi pykälä vasemmalle.

Tekniikka

Tekniikka lopettaa katujen rakentamisen ja rakentaa pelkkiä polkuja. Katuvalojen tilalle asennetaan polkutuikut. Tiekarhu korvaat polkunallella ja traktorit trakkojuilla. Työmaille ei enääviedä parakkeja vaan papentuja.

Talonrakennuksessa ei rakenneta vaan askarrellaan. Sirkkelin ääntä soitetaan nauhalta. Tietokoneet vaihdetaan arvausleluihin ja hiiret torakoihin.

Litteistä näytöistä tehdään niin litteitä että niiden läpi näkyy naapuri. Mittaustöissä sateliittimittauksesta siirrytään lennokkimittaukseen ja rajapyykit vaihdetaan rajarätteihin.

2012-11-13-601.jpgSivistys

Sivistyspuolellakin löytyy leikattavaa. En nyt vain muista mitä. Jos ei muuta niin ainakin Matti Mäkisen nimi voitaisiin muuttaa Matt Kumpuilevaksi.

Vapaa-aika

Kulttuuri on tästä lähtien hopetuuria ja urheilu pelkoilua.


No joku muu voi jatkaa. Tähän meni jo monta iltaa ;-)


1 kommentti . Avainsanat: Kurikka

On vaikea ymmärtää

Perjantai 16.11.2012 klo 1:04 - Juhani Eilola

Kun kohdataan

Suomi on hieno maa ja Kurikka hieno kaupunki.

Kun tapaan ihmisiä työn puitteissa, niin varsinkin kaikki asiakkaat ovat pääosin hyväntuulisia ja saamani palaute heiltä on ollut lähes aina myönteistä. Työtoverit ovat ahkeria ja kiireisiä, mutta silti kahvi- tai ruokapöydässä heidän kanssaan on mukava ja joskus hauskaakin olla. Minusta tuntuu että kaikki kunnioittavat toistensa tekemistä.

Hyvät ihmissuhteet ja innostava ympäristö antavat ihmiselle aina voimaa tehdä velvollisuutensa ja enemmänkin.

img_2550.jpg
Urheilussa ja joskus työelämässäkin arvostusta osoitetaan mitalein, mutta jokapäiväinen lähimmäisen arvostus jaksaa kestämään paremmin työssä ja arjessa. Kuvassa Jaana Mäenpään MM-mitaleita.

Kun kirjoitetaan ja tekstaillaan

Mutta kun mennään blogikirjoitteluun ja paikallislehtien yleisönosastohin tai tekstiviestipalstoihin, niin Kurikkakin muuttuu, ei aina mutta aika ajoin, melkein keskiaikaiseksi sotatantereeksi josta puuttuu enää noitien ja kerettiläisten roviolla polttaminen.

Olen miettinyt ja kysellyt asiantuntijoiltakin mistä tuollainen mielen kaksijakoisuus voi johtua. Heidän mukaansa perussyitä on suhteellisen vähän.

Ensimmäinen syy on se ettei oma elämä ei tyydytä vaikka se päällisin puolin olisikin näyttävää. Ellei takana ole huono henkilökohtainen taloustilanne johon etsitään syyllisiä, niin sitten se yleisin syy on huono parisuhde.

Minun mielestäni nämä eivät selitä kaikkea. On minullakin huono taloudellinen tilanne. Parisuhteesta en sano mitään, mutta mikään ei sytytä minussa halua häpäistä ketään.

Onko se paras selitys sittenkin alkoholi? Sitä on pakko jäädä miettimään. Kuinka moni kirjoittelee vihaa, kateutta ja omaa ahneutta huokuvia viestejä selvänä? Alan epäillä tietävätkö kirjoittajat ennen aamua edes sen mitä ovat kirjoitelleet? Jeesus huusi ristiinnaulitsijoilleen anteeksiantoa koska he eivät tienneet mitä tekivät. Tietämättömyys olisi kuitenkin se lohdullisin vaihtoehto.

Mitä ihminen miettii, mikä vituttaa

Äskettäin on julkaistu kaksi enemmän tai vähemmän, ehkä mieluummin vähemmän, virallista tutkimusta siitä mikä ihmisiä eniten "vituttaa" tai mitä ihmiset eniten ajattelevat.

Yllätystulos tuskin on se että ihmisiä vituttavat eniten toiset ihmiset. Vitutuksesta voi olla hyötyä esim. kylmällä. Ellei ketään koskaan olisi kylmä vituttanut niin ehkä tuli olisi vieläkin keksimättä. Niin kerrottiin tämän tutkimuksen tiimoilta. Mutta toiseen ihmiseen vittuuntumisella on pääasiassa huonoja seurauksia.

Käsittääkseni molemmissa tutkimuksissa ikä rauhoitti ihmistä. Ajattelu keskittyi vanhempana enemmän terveyteen, elämän tarkoitukseen ja kuolemaan. Vitutuksen aiheita oli myös yleensä vähemmän.


Selätetään vitutus ja mietitään hyvää lähimmäisistä. Se Raamatun ajatus että meidän pitäisi käyttäytyä lähimmäisiä kohtaan niinkuin toivoisimme meitä kohtaan käyttäydyttävän, on hyvä ajatus! Auttaisiko esimerkiksi hyvä ruoka?


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämisen taito

Budjettikuri

Keskiviikko 14.11.2012 klo 0:52 - Juhani Eilola

En pidä vaikeista sanoista enkä siitä että käytetään sivistyssanoja tai poliittista kieltä silloin kun on olemassa selkeä suomalainen kaikkien ymmärtämä termi. Yritetään nyt kuitenkin selittää tätä yhtä vaikeaa termiä ja katsotaan mikä palaute siihen tulee. Emmeköhän löydä lopulta oikeankin merkityksen.



img_3152.jpgViime päivinä on paikallisesti keskusteltu termistä budjettikuri. Sanakirjoista ei paljon apua ole, mutta eduskunnassa budjetointiin liittyvästä materiaalista on helppo päätellä mitä budjettikuri Suomen ja EU:n tasolla tarkoittaa ja mitä sen voitaisiin olettaa tarkoittavan pienessä kotoisemmassa Kurikassa.

Budjettikuri ei ole sitä että menotaloudessa rahaa ei käytetä välttämättömyyksiin. Suuri osa näistä yhteiskunnan välttämättömyyksistä on lakisääteisiä eikä niiden summia ole mahdollista tietää tarkasti etukäteen. Ylityksiä tapahtuu lähes varmasti. Tässä budjettikurista ei ole mahdollista pitää kiinni, joskin sitä pystytään mahdollisimman tarkasti noudattamaan silloin kun kyse on monivuotisista hankkeista.

Budjettikuri liittyy enemmän budjetin laatimiseen kuin sen toteuttamiseen. Kun olin eduskunnassa laadittaessa vuoden 2011 budjettia, niin hallitusryhmien kesken sovittiin etukäteen (myös Juha Mieto) ettei siihen tehdä lisäesityksiä. Ei edes suuria tunteita nostattavien paikallisteiden osalta. Ei mihinkään suuntaan Suomea, koska kaikkien toiveiden toteuttaminen olisi tarkoittanut n. 3 miljardin lisämenoja. Tästä sopimuksesta pidettiin kiinni vaikka oppositiossa perussuomalaiset esittivätkin varoja joka tielle "Veltto" Virtasen toimiessa kannatusautomaattina. Millekään kohdalle niitä ei kuitenkaan lisätty. Tästä budjettikurista oli kyse myös Säntintien kohdalla. Esityksellä ei ollut mitään mahdollisuutta mennä budjettikäsittelyssä läpi.

Budjettikuri on kuitenkin muutakin, se on myös budjetin laatimisessa pitkän ajan suunnittelusta eli silloinkin sovitusta kiinni pitämistä, mutta silllä tavalla joustavasti että välttämättömät ylitykset voidaan tehdä. EU-tasolla budjettikuri tarkoittaa talousarviota koskevan pitkäaikaisen kurinalaisuuden säilymistä.

Kurikassa budjettikuri terminä voisi tarkoittaa lähinnä sitä, että noudatetaan budjetin laatimisessa pidemmän aikavälin maltillista rakentamisohjelmaa (viisivuotissuunnitelmaa) ja valtuuston hyväksymiä strategioita eikä vuosittain tai mikä pahinta joka vuoden viimeisessä käsittelyssä lisätä talousarvioon joka ainoan valtuutetun mielen mukaisia yllättäviä populistismia ruokkivia lisäesityksiä. Jos ne lisätään talousarvioon, niin nekin lisätään vasta suunnitellusti tuleviin budjetteihin.

Tämä on budjettikuria. Sovittujen sääntöjen mukaisesti budjetoimista.

5 kommenttia . Avainsanat: Politiikka

Blogistit Eronen ja Parviainen

Keskiviikko 7.11.2012 klo 20:23 - Juhani Eilola, Kuvat: Juhani Eilola ja Helena Eronen

Blogimaailmassa on helppo nousta kuuluisuuteen varsinkin vastuullisesta asemasta kirjoittamalla joko tahallaan tai vahingossa jotakin joka ravistaa ihmisten ajatusmaailmaa ja ylittää uutiskynnyksen. Kuuluisia blogeja ovat viime aikoina olleet mm. eduskunta-avustaja Helena Erosen blogi joka tuli tunnetuksi ns. hihamerkkikohusta ja toinen Jussi Parviaisen juorublogi. Suomihan on juorujen luvattu maa!



seiska.jpgNäyttelijä ja kohua herättänyt ohjaaja Jussi Parviainen yhtyy blogissaan Jeesuksen sanoihin "olkoon teidän puheenne aina ON ON tai EI EI" mutta ei siltä väliltä. Hänen mielestään on olemassa vain totuus eikä sen julkituomisesta ole mitään haittaa. Ei vaikka se olisi "alaston totuus".

Niitä totuuksia jotka Jussi Parviaisen kohdalla voin itse todeta "ON ON"  se että vaikka hän kertoi juuri äsken televisiossa itse olevansa hyvä kirjoittamaan, niin teksti on siltikin kirjoittamisen ammattilaiselle poikkeuksellisen sekavaa ja raskassoutuista. Ainoastaan mehevät juorut antavat intoa kahlata tekstiä läpi.

Kun juorut on sitten lukenut läpi, jää ihmettelmään vain sitä mikä tällä kaikella oli tarkoituksena. Juoruko vain? Ei asiaa, ei hauskuutta, ei taidetta eikä edes juorun päämäärää. Ei mitään muuta kuin tapahtumia joista muistuttaminen loukkaa yleensä useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan.

Minullakin on salaisuuksia jotka vetävät aivan varmastikin vertoja Parviaisen teksteille, mutta ei tulisi mieleenkään julkaista niitä eikä niiden kuvia, ei varsinkaan jos ne koskevat jotakin toista henkilöä kuin itseäni.




helena.jpg
Kuva: Helena Eronen

Helena Eronen on sensijaan todella lahjakas kirjoittaja joka rakastaa kirjoitamista yli kaiken. Seurasin Erosen tekstejä ja tiedostuvälineiden uutisointia ns. hihamerkkikohun aikaan. Eronen oli tuolloin ystäväni James Hirvisaaren eduskunta-avustajana. Olen täysin vakuuttunut siitä että hän tuli mahdollisesti jopa tahallisesti väärinymmärretyksi tiedotusvälineiden taholta.

Minä vihaan sitä että kukaan koskaan on lähtenyt erottelemaan ihmisiä toisistaan hihamerkein tai minkäänlaisin ulkoisin tunnuksin vain siksi että niin erotettaisiin toisen luokan kansalaiset parhaasta A-luokasta. Tällaisia ihmismassojen murhenäytelmiin johtaneita episodeja olemme nähneet mm. Hitlerin Saksassa. Olen aivan varma ettei Helena Eronen anna pienintäkään hyväksyntää tällaisille asioille eikä siitä ollut myöskään kyse.

Eronen on taitava, idearikas, mielikuvituksellinen, hauska ja tarvittaessa hyvin lämminhenkinen kirjoittaja joka arvostaa yksilöitä, mutta ihmettelee laumakäyttäytymistä niinkuin minäkin. Jollakin melkein yliluonnollisella tavalla hän saa syvemmän sisällön hauskaankin tekstiin. Olen nauttinut tavattomasti teksteistä hänen blogissaan. Se ei tarkoita että olisin aina samaa mieltä. Mutta Helena on kirjoittanut valtavan määrän hienoja tekstejä. Voisin linkata Sinut esim. hänen lämpimään tekstiinsä mummon muistikirjasta tai mietteisiin syksyn ahdistuksesta, mutta valitsen mieluiten toiseksi uusimman tekstin hänen Lapsuutensa sankarista!


Myös Kurikassa on monia lahjakkaiden kirjoittajien blogeja, joita löydät mm. www.kurikanseutu.fi -sivuston vasemmasta reunasta!

7 kommenttia . Avainsanat: Blogi

Vanhemmat kirjoitukset »